Häiriötilanteiden johtaminen vaatii yhteistoiminnallista joustavuutta Geopoliittinen epävarmuus, laajeneva hybridivaikuttaminen sekä häiriötilanteiden monimutkaistuminen haastavat vakiintuneet toimintamallit sekä lainsäätäjän pohtimaan häiriötilanteiden johtamista kansallisesti ja kansainvälisesti. 

Kansallisen lainsäädännön uudistaminen, kyberturvallisuuteen kohdistuvat kehittämistoimenpiteet sekä kriittisen infrastruktuurin suojaamista koskeva sääntely ja säädökset osaltaan asettavat uusia vaatimuksia häiriötilanteiden johtamisjärjestelmän kehittämiseen.

Apulaispoliisipäällikkö ja hallintotieteiden maisteri Pekka Koistisen etsii 12.6.2026 tarkastetussa sotatieteiden tohtorin väitöskirjassaan Häiriötilanteiden hallinnan ja johtamisen nykytila sekä kehittämisvaatimukset kokonaisturvallisuuden kentässä (linkki väitöskirjaan) vastauksia kokonaisvaltaiseen turvallisuuden hallintaan, toimivaltasuhteisiin ja lainsäädännön kehittämiseen liittyviin kansallisen turvallisuustutkimuksen tavoitteisiin.

Pekka Koistisen kokonaisturvallisuuteen pohjautuvan kansallisen häiriötilanteiden johtamisjärjestelmän tutkimuksen tavoitteena on tunnistaa ja analysoida johtamisjärjestelmän haasteita sekä esittää kehitysehdotuksia, joilla vahvistetaan vasteen ja resilienssin muodostamista. Väitöskirjan tavoitteena on lisäksi tuottaa käytännön suosituksia sekä teoreettista ymmärrystä kansallisen häiriötilanteiden johtamisjärjestelmän vahvistamiseksi. Se ehdottaa myös teoreettisia ja käytännöllisiä lähestymistapoja kompleksisten yhteiskunnallisten haasteiden hallintaan kansallisesta ja kansainvälisestä näkökulmasta.

Väitöskirja koostuu kolmesta osatutkimuksesta, jotka on kerätty teemahaastatteluista sekä erilaisista dokumenteista koostetusta tiedosta rinnakkain.

Johtoajatuksena on, että yhteiskunnallinen resilienssi edellyttää kansallisen päätöksenteon toimivuuden sekä ennakoitavuuden turvaamista lainsäädännön avulla. Koistisesta haasteeseen voidaan vastata monitahoisella, Yhteiskunnan turvallisuusstrategiaan sekä kansallisiin riskiarvioihin perustuvalla häiriötilanteiden hallinnan järjestelmällä, joka poikkeusoloissa toimii normaaliolojen järjestelmän rinnalla. Kokonaisturvallisuuden mallissa korostuvat kokonaisvaltainen varautuminen sekä sisäinen ja ulkoinen turvallisuustoimijoiden yhteistyö.

Koistinen huomauttaa, että häiriötilanteisiin liittyvää johtamisjärjestelmää on haastavaa selvittää ja vertailla sen kehittymistä, koska järjestelmämme on syntynyt vuosikymmenien aikana useiden eri osa-alueiden tuloksena vailla varsinaisen johtamisjärjestelmän kehittämisen kokonaisuutta. Yhteiskunnan turvallisuusstrategia on välttämätön periaatteellinen häiriötilanteiden hallinnan ja johtamisen viitekehys, mutta operatiivisessa johtamistoiminnassa nojataan pääsääntöisesti lainsäädännössä määriteltyihin toimivaltuuksiin ja järjestelyihin.

Järjestelmän seurattava turvallisuusympäristön muutosta

Häiriötilanteiden johtamisjärjestelmän tulee mukautua jatkuvaan turvallisuusympäristön muutokseen. Tutkimuksessa korostuu erityisesti tulevaisuudessa kompleksinen, sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden rajat ylittävä sekä vaikeasti ennakoitava turvallisuusympäristö. Kompleksisiin ja epätodennäköisiin häiriötilanteisiin varautuminen ja niiden hallinta on merkittävä haaste julkisen sektorin päätöksentekojärjestelmille. Keskeisenä haasteena on, miten kokonaisturvallisuuteen pohjautuva johtamisjärjestelmä soveltuu päätöksentekoon organisoinniltaan ja hallinnon vastuuasetelmaltaan sietämään epävarmuustekijöitä osana päätöksentekoa. On kyettävä varautumaan häiriötilanteisiin, joita ei uskota tapahtuvan. Niiden hallinnassa on lisäksi huomioitava, hallitsemisen ja johtamisen lähtökohtien erilaisuus.

Turvallisuusympäristön muutoksen ytimessä on johtovastuun määrittäminen jollekin häiriötilanteen hallintaan osallistuvalle toimijalle, vaikka uhkat kohdistuvat pääsääntöisesti useamman kuin yhden viranomaisen ja hallinnonalan vastuulle. Vaikka julkishallinto on keskiössä, tarvitaan verkostomaista yhteistyötä ja koordinaatiota eri toimijoiden välillä.

Normaaliolojen häiriötilanteisiin ei ole olemassa yhteisesti määriteltyä vastuunjakoa tai johtovastuuta eri organisaatioiden välillä. Johtovastuuseen ja erityisesti kokonaisuuden johtovastuuseen liittyvät epäselvyydet ovat keskeinen haaste.  Turvallisuuden hallintaan liittyvien periaatteiden mukaisesti viranomaisten päätöksentekoketjujen on oltava selkeitä ja toimivia. Johtovastuussa olevan viranomaisen määrittäminen häiriötilanteissa, joissa on useita toimivaltaisia viranomaisia ei nykyisessä johtamisjärjestelmässä ole ongelmatonta.

Vaikka kokonaisturvallisuuden toimintamalli käy perusperiaatteena, mutta käytännön toteutuksessa resurssien koordinointi on epäselvää. Kuntien ja yksityisen sektorin merkitys on kasvanut häiriötilanteiden hallinnan kokonaisuuden johtamisen näkökulmasta vaan niiden johtovastuu ei ole selkeä.

Yksityiselle sektorille ei ole toimivaltaperiaatteen vuoksi mahdollista luovuttaa johtovastuuta. Ei-julkisen asiantuntemuksen perusteella viranomaiset kuitenkin tekevät merkittäviä päätöksiä erityisesti kriittisen infrastruktuurin osalta. Kuntien ja yksityisen sektorin rooli häiriötilanteissa tuleekin Koistisen mukaan määritellä kokonaisturvallisuuden ja yhtenäisen johtamisjärjestelmän näkökulmasta.

Tilannekuvaa ja tietoa tulee jakaa yhteiskunnan kannalta kriittisten toimijoiden kanssa myös suunnittelu- ja koulutusvaiheessa. Häiriötilanteiden kokonaisvaltainen hallinta vaatii yhteisen näkemyksen rooleista ja päätöksentekorakenteista. Julkisen sektorin hierarkkinen ja siilomainen rakenne osaltaan haastaa kokonaisturvallisuuteen pohjautuvan verkostomaisen yhteistoimintarakenteen muodostamisen, koska kompleksiset häiriötilanteet eivät juurikaan noudata sektorimallia.

Kansainväliset toimijat kytkettävä kansalliseen johtamisjärjestelmään

Tutkija ehdottaa, että turvallisuusjohtamiseen liittyvien kansainvälisten järjestöjen integrointi kansalliseen johtamisjärjestelmäämme on mahdollistettava lainsäädännön ja yhteistyösopimusten avulla. Häiriötilanteisiin kytkeytyvään johtamisjärjestelmään liittyy oleellisesti yhteisten suorituskykyjen käyttäminen, yhteisen tilannekuvan muodostaminen sekä viestinnän johtovastuun määrittäminen. Julkiselta sektorilta odotetaan häiriötilanteissa koordinoitua viestintää. Tilannekuvan osalta vaaditaan yhteisesti hyväksyttyä tilannekuvaa, minkä perusteella johtovastuu kohdennetaan ja minkä perusteella häiriötilannetta johdetaan.

Tutkimustulokset osoittavat häiriötilanteiden johtamisjärjestelmän kehittämisen edellyttävän turvallisuusympäristön muutokseen sopeutuvaa selkeää ja yhtenäistä johtamisrakennetta. Johtamisjärjestelmän institutionaalinen kehitys perustuu strategisiin linjauksiin, mutta sen rakenteellinen kuvaaminen sekä Yhteiskunnan turvallisuusstrategian rooli jäävät epäselviksi. Johtovastuun kohdentumisen osalta lainsäädäntö näyttäytyy hajanaisena, mikä osaltaan vaikeuttaa toimivaltaisen johtovastuussa olevan viranomaisen määrittämistä ja johtamisjärjestelmän kokonaisvaltaista kehittämistä. Monitoimijamaisessa verkostorakenteessa toimijoiden erilaiset tavoitteet ja näkemykset osaltaan haastavat yhteistoimintarakenteen kehittämistä. Kansainvälisten turvallisuuden hallintaan kytkeytyvien järjestelmien ja järjestelyiden vaikutus on keskeinen kansalliseen johtamisjärjestelmään.

Häiriötilanteiden hallinta ja johtaminen sekä yleisesti suomalainen hallintojärjestelmä ovat monimutkaisen poliittisen ja hallinnollisen vuorovaikutuksen lopputulos, jota on haastavaa hallita ja kehittää yksittäisten systeemisten osa-alueiden osalta.

Laajaan turvallisuuskäsitykseen pohjautuvassa kokonaisturvallisuuden mallissamme on haasteena suunnittelun ja johtamisen osalta osittain monialaisen edustuksen ja osaamisen puuttuminen. Kompleksisessa turvallisuusympäristössä korostuu yhteisymmärrys turvallisuuden tuottamisesta tilannekuvan muodostamisen sekä viestinnän osalta koordinoidun johtamisen edellytyksenä.

Oleellinen johtamisjärjestelmän ja sen kehittämisen osalta on, onko ensinkään mahdollista tai oleellista määritellä eksakti johtamisjärjestelmä sekä siihen kytkeytyvä johtovastuuasetelma.

Väitöskirjatutkijan mukaan kokonaisturvallisuuteen pohjautuva häiriötilanteiden hallinta ja johtaminen ovat niin laaja ja useista eri osa-alueista koostuva järjestelmä, ettei ilman pysyviä organisaatiorakenteita kyetä muodostamaan yksiselitteistä johtamisjärjestelmää. Nykyisessä turvallisuusympäristössä hybridisodankäyntiin liittyvät elementit ovat osaltaan varautumisen haasteena. Sodankäyntiin vastataan yleisesti sotavoimilla tai sotilasliitoilla, mutta vaikutukset ulottuvat koko yhteiskuntaan. Sen vuoksi kokonaisuuden johtamisjärjestelmän kehittäminen on myös niiltä osin välttämätöntä.

Häiriötilanteiden johtamisjärjestelmän kyky vastata muuttuviin turvallisuusympäristön haasteisiin vaikuttaa merkittävästi yhteiskunnan hallinnon legimiteettiin. Erilaiset näkemykset turvattavista intresseistä osaltaan hankaloittavat häiriötilanteiden johtamisjärjestelmän kehittämistä johtovastuullisen toimijan näkökulmasta.

Päätöksentekomekanismeja kehitettävä pitkäjänteisesti

Häiriötilanteiden johtamisjärjestelmän kehittäminen ja siihen liittyvä resursointi ja priorisointi ei ole pelkästään hallinnollinen kysymys. Yhteistyön lisäksi tulee arvioida ja kehittää myös toimeenpanokykyä päätöksentekomekanismien osalta. Häiriötilanteiden hallinnan ja johtamisen merkittävimmät haasteet liittyvät verkostomaiseen moniviranomaisjohtamiseen. Kompleksiseen toimintaympäristöön vastaaminen sektorikohtaisilla siilomaisilla toiminnoilla, kuten yksittäisillä ministeriöillä ja virastoilla on aikaisempaa haastavampaa. Nykyisen kokonaisturvallisuuden ja sen myötä häiriötilanteiden johtamisjärjestelmän keskeinen haaste on eri toimijoiden ja hallinnonalojen velvoite vapaaehtoiseen yhteistoimintaan. Lainvalmistelussa on huomioitava laaja-alaisuuden lisäksi sitoutuminen yli hallituskausien kestävään työhön ja toimeenpanoon.

Kokonaisturvallisuuden periaatteeseen nojautuvassa häiriötilanteiden hallintamallin kehittämisen ydinkysymys on, miten kokonaisvaltaisesti rakenne- ja johtamiskysymykset ratkaistaan. Häiriötilanteiden johtamisjärjestelmää muutettaessa tulee huomioida kustannusnäkökulmasta lyhyet päätöksenteon ketjut, hyväksyä rajalliselle organisaatiomäärälle mandaatti vastata johtamisesta sekä välttää raskaat hallinnolliset mekanismit, joilla ei ole käyttötarkoitusta tai tehtävää normaaliloissa.

Pekka Koistisen päivänpolttava väitöstutkimus osoittaa, että suomalainen varautumisen malli ja sen myötä häiriötilanteiden johtamisen ja hallinnan malli tarvitsee johtamisen ja vastuiden selkiyttämistä. Häiriötilanteiden johtamisjärjestelmän tulee kattaa perusteet johtovastuusta sekä tuottaa vaste laajaan skaalan häiriötilanteita, viime kädessä sodan uhkan tyyppisiin tilanteisiin. Johtamisjärjestelmässä tulee olla joustavuutta, koska vastetta ei kyetä kehittämään täysin portaattomaksi ja aukottamaksi. Väittelijän itsensä tausta tuo siihen oman monitieteisen sekä käytännön, kokemuksellisen osaamisen lisäarvonsa.

***

Kirjoittaja, KTT, majuri evp Pekka Kurvinen on liiketalouden sekä sotilasjohtajuuden tutkija ja soveltaja. Hän luottaa kaikensuuntaiseen verkottumiseen sekä luottamusta rakentavaan vuorovaikutukseen.

Kuvat Kadettikunta