Kadetti Eeviliina Elomaa

Olemme viettäneet viimeiset 10 viikkoa väyläajoilla eli niin sanotuilla ”simppuväylillä” merellä, oppien olennaisia asioita merenkulusta. Väyläajot ovat monille laivasto-opintosuunnan kadeteille, mukaan lukien itselleni, ensimmäinen kunnon kosketus merenkulkuun ja aluksen ohjailuun.

Väyläajojen tarkoituksena on opettaa kadeteille aluksen ohjailun ja käsittelyn perusteita sekä toimintaa osana muuta aluspalvelusta. Tavoitteena on, että kadeteilla on tämän jälkeen hyväksytysti suoritettu sotilasveneenkuljettajankirja.

Olemme päässeet ajamaan niin Merivoimien Fabian Wrede -luokan koulutusaluksilla kuin Rajavartiolaitoksen koulutusaluksilla Suomenlahdella ja Saaristomerellä. Väyläajoilla on korostunut hienosti koulumme kyky yhdistää niin teoriaopintoja kuin käytännön tekemistä. Alkukevään vietimme oppien merenkulun teoriaa Merisotakoululla ja nyt olemme päässeet harjoittamaan näitä oppeja käytännössä.

Päivät vaihtelevat pituudeltaan ja tyyliltään sen mukaan, mitä harjoittelemme ja mihin olemme menossa. Perinteinen päivä alkaa klo 06.45 aamupalalla, jonka jälkeen siivoamme aluksen valmiiksi uutta päivää varten. Lipunnoston jälkeen kokoonnumme aluksen henkilöstön kanssa aamukäskynjakoon, josta jatkamme päivän reittitarkasteluun.

Reittitarkastelussa esittelemme kartoille valmistelemamme ohjailusuunnitelmat sekä käymme läpi muita merenkulkuun olennaisesti vaikuttavia tekijöitä, kuten päivän sään, viestikanavat ja tiedonannot merenkulkijoille. Pian tämän jälkeen aluksella kuuluukin jo irrotushälytys, köydet irtoavat ja lähdemme liikkeelle kohti päivän määränpäätä. Kulussa pääsemme harjoittelemaan niin itse ohjailua kuin muuta toimintaa ohjailuryhmässä, erilaisilla ohjailumenetelmillä ja erilaisilla väylillä.

Nopeasti kuluneiden tuntien jälkeen kiinnitämme jälleen uuteen paikkaan ja teemme tarvittavat toimenpiteet, jotta pääsemme taas satamasulkutilaan ja syömään päivällistä saman pöydän ääreen. Illat jokainen pääsee viettämään tyylillään ja itselleen mieluisimmalla tavalla. Ne kuluvatkin yleensä seuraavan päivän karttoja valmistellessa, urheillessa ja saunoessa, esimerkiksi Katanpään hienoissa maisemissa.

Vaikkakin päivät ovat olleet välillä pitkiä, ovat ne kuitenkin olleet sitäkin opettavaisempia. Kehitystä on tapahtunut itse kullakin ja voin varmuudella sanoa, ettei kukaan lähde näiltä viikoilta tyhjin käsin. Mieleenpainuvina oppeina muun muassa se, että linjataulut ovat maailman kaunein asia, mitä viittojen päällä lukee ja että purjeveneet tuottavat paljon hämmennystä aloittelevissa ohjailijoissa.

Nyt kuitenkin jätämme merikartat ja harpit hetkeksi laatikkoon ja jatkamme kohti Santahaminaa, jossa vietämme loppuvuoden yhdessä maa- ja ilmavoimien kurssiveljien ja -siskojen kanssa.

***

Kirjoittaja opiskelee 93. merikadettikurssilla.
Kuvat kirjoittajan