Kadetti Eero Grönlund

Ensimmäinen vuosi kadettikoulussa päättyi kahden viikon mittaiseen harjoitukseen Syndalenin harjoitusalueella. Näiden viikkojen pääpainona oli saavuttaa oikeudet taisteluammuntojen johtamiseen partion kokoiselle osastolle. Lisäksi oikeuksia haalittiin myös panssarintorjunta aseille, käsikranaatille sekä räjäytysharjoituksen johtamiseen. Aistittavissa oli siis oikeaa jalkaväen juhlaa.

Harjoitukseen osallistuivat maavoimien sekä rannikkojoukko-opintosuunnan kadetit ensimmäiseltä vuosikurssilta. Kadetit olivat jaettu noin ryhmän vahvuisiin työryhmiin, joissa ammunnat suunniteltiin, rakennettiin ja toteutettiin. Pääpiirteittäin ensimmäinen viikko käytettiin ammuntojen suunnitteluun, rakentamiseen sekä ampumakäskyn valmistamiseen. Ampumakäskyn palautuksen takaraja oli kirkkaana mielessä ja yöt olivat todella kadetin omaa aikaa.

Valmistellessamme ensimmäistä taisteluammuntaamme, tulivat myös ammunnanjohtajan vastuut tutuiksi. Uskaltaisin melkeinpä yksinkertaistaa, että ammunnanjohtaja vastaa kaikesta. Se toi itse kullekin paljon ajateltavaa palvelusturvallisuuteen liittyen.

Viimeaikainen uutisointi palvelusturvallisuudesta Puolustusvoimissa on ollut tapetilla ja näin pitääkin olla. Tappioita valmistaudutaan kestämään poikkeusoloissa, mutta normaalioloissa jokainen onnettomuus on liikaa. Jokainen taistelija on saatava ehjänä takaisin rauhanajan palveluksestaan Puolustusvoimissa, oli kyse sitten asepalveluksesta tai ammattisotilaan urasta.

Kuva: Oskar von Essen/Ruotuväki

Jokaiselle huolestuneelle kansalaiselle haluaisin kuitenkin sanoa, että asia otetaan vakavasti ja ammuntojen suunnittelussa turvallisuus oli kaiken keskiössä. Ampumakäsky omalla työryhmälläni oli lopulta 44-sivua pitkä ja kattoi kaiken piippulinjalle ajautumisen välttämisestä aina punkkien puremiin asti. En väitä, että näin laaja käsky olisi todellisuutta työelämässä, mutta koulussa annetut perusteet olivat vähintäänkin kaiken kattavat. Myös päivittäin järjestettävissä ampumapuhutteluissa käytiin avoimesti läpi palvelusturvallisuuteen liittyviä poikkeamia. Tällainen avoin toimintakulttuuri on ehdoton edellytys turvallisuuden kehittymiselle myös jatkossa. Asiaa painotti myös ammuntoja tarkastamassa ollut Maavoimien komentaja omassa puheenvuorossaan.

Kuva: Oskar von Essen/Ruotuväki

Ensimmäinen viikko piti sisällään muutakin kuin tietokoneen näpyttämistä. Syndalenin merellisestä toimintaympäristöstä johtuen suunnittelupäivien sisään mahtui niin venekoulutusta kuin vedestä pelastautumistakin, onneksi vain harjoituksen muodossa tällä kertaa. Itselleni tulevana rannikon puolustajana tämä oli mielenkiintoinen osio harjoitusta, sillä juureni ovat kasvaneet aikaisemman palvelukseni takia syvälle maavoimiin. Harjoitus vahvisti uskoani, että loikka merivoimiin on ollut oikea valinta. Toisaalta tämä keskustelu on ehkä parempi käydä maaliskuun jäätävässä tihkusateessa kuin juhannusviikolla.

Omalle kohdalleni osui pieni tauko harjoituksen puolivälissä, jossa pääsin käymään Ruotsin kadettikoulussa vanhimman kurssin valmistujaisjuhlissa. Reissu meni todella mukavasti ja oli hienoa päästä tutustumaan pohjoismaalaisiin kadettiveljiin ja – siskoihin Itämeren tuolla puolen. Tack för senast! Naton myötä kansainvälisyys on pop ja se luo varmasti mielenkiintoa upseerin urapolkua kohti.

Kuva: Eero Grönlund

Reissuni aikana käytännön työ Syndalenissa oli potkaistu käyntiin toden teolla. Viimeinen viikko harjoituksesta kuluikin kovapanosammuntojen toteuttamisessa. Ammunoissa oli hienoa huomata, että meillä Suomessa on mahdollista suorittaa hyviä tilanteenmukaisia, opettavaisia ja turvallisia taisteluammuntoja. Jokainen kadetti antoi omassa työryhmässään näytön ammuntojen johtamisesta valvojiemme tarkan silmän alla. Haluan esittää ison kiitoksen omalle valvojallemme, joka teki ison työn ja pitkää päivää tukiessaan meidän taivallusta kohti lisenssien saavuttamista.

Nyt on kuitenkin aika jättää ”hanskat-taistelijan” (Puolustusvoimien tapa nimetä materiaali, eli kääntää yhdyssanat väärinpäin) hetkeksi naulaan ja siirtyä kesälomalle. Elokuussa häämöttää paluu pulpettiin ja syyskuussa on hienoa päästä tapaamaan lähes 200 tulevaa työkaveria 111. kadettikurssin merkeissä. Siihen asti haluan kuitenkin toivottaa kaikille oikein mukavaa ja rentouttavaa kesäaikaa!

***

Kirjoittaja opiskelee 93. merikadettikurssin rannikkojoukko-opintosuunalla.