Pekka Kurvinen

Yleisesikuntaeverstiluutnantti Teemu Saressalo tarkastelee johtamisen väitöskirjassaan Information influencing in wars and conflicts in the early 21st century (Maanpuolustuskorkeakoulu 2025) informaatiovaikuttamista ja strategista viestintää 2000-luvun alkupuolen sodissa ja konflikteissa valtiollisten ja ei-valtiollisten toimijoiden taktisen, operatiivisen ja strategisen tason lähestymistavoista. Pääasiallinen kiinnostuksen kohde on se, miten tietoa käytetään konflikteissa ja sodissa vaikuttamaan eri toimijoihin, olivatpa he sitten ystävällisiä, puolueettomia tai vihamielisiä, virallisia ja epävirallisia organisaatioita.

Artikkeliväitöskirjan ensimmäinen tapaustutkimus ”Tietosalamasota – Azovin tyyliset hybridioperaatiot” käsittelee Ukrainan sodan alkuvaiheita 2010-luvun alussa. Tutkimus perehtyy Azovin informaatiovaikuttamiseen ja operointiin taktisella tasolla keskittymällä vapaaehtoisesti muodostettuun Ukrainan sotilasyksikköön, Azov-pataljoonaan (myöhemmin rykmentti) ja sen toimintaan tiedotuskentällä Venäjän-Ukrainan sodan alussa vuonna 2014. Azovin tavoitteiksi arvioitiin kaksi: osallistua Ukrainan taisteluun Ukrainan itäosissa ja saada poliittista vaikutusvaltaa parlamentaaristen toimien kautta. keinot. Jälkimmäistä varten perustettiin poliittinen puolue. Näiden päämäärien saavuttamiseksi Azov käytti internetiä ja erilaisia sosiaalisen median alustoja ideologiansa levittämiseen, vapaaehtoisten rekrytointiin, lahjoitusten keräämiseen ja saavutustensa mainostamiseen sekä sotilas- että siviilirintamalla. Tutkijasta artikkeli osoittaa, että sodan ja rauhan väliset rajat ovat hämärtyneet, samoin kuin ero taistelevien/ei-taistelevien, sotilaallisten/ei-sotilaallisten kohteiden ja tunnistettavien/ tunnistamattomien toimijoiden välillä taistelukentällä.

Toisessa artikkelissa ”Israelin informaatio-operaatioiden kehitys 2006–2014, osat 1–3” Saressalo keskittyy Israelin informaatiotoimintaan. Yhteenvetona hän toteaa, että informaatiovaikuttamisen hallinta Hiz-Bollahin vastaisen sodan aikana ei ollut optimaalista. Se kuitenkin toimi arvokkaana oppimiskokemuksena Israelin puolustusvoimille tehokkuuden parantamiseksi myöhemmissä konflikteissa, erityisesti Hamasin kanssa. Vaikka Israelin puolustusvoimat onnistuivatkin vaikuttamaan Hizbollahin johdon kognitiiviseen ulottuvuuteen jossain määrin, Hamasin johtajien kognitiiviseen ulottuvuuteen ei saavutettu samanlaista menestystä. Pelote perustuu ajatukseen, että toiminnasta lannistettavan puolueen on uskottava, että kostotoimien kaltaiset mahdolliset seuraukset ovat suuremmat kuin teon hyödyt.

Kolmannen artikkelin ”Tietovaikuttamisoperaatiot: Kansallisten valtavälineiden soveltaminen” keskiössä on se, miten Ukraina käytti kansallisen vallan instrumenttejaan Venäjän-Ukrainan sodan ensimmäisinä kuukausina, joka alkoi helmikuussa 2022. Artikkeli osoitti Ukrainan pyrkimykset saavuttaa strategiset tavoitteensa kansallisen vallan instrumenttien avulla ja antoi esimerkkejä siitä, miten kutakin kansallisen vallan instrumenttia käytettiin. Strategisesta näkökulmasta Ukraina käytti kaikkia kansallisen vallan instrumenttejaan johdonmukaisesti päämääriensä saavuttamiseksi. Artikkelin keskeinen havainto tukee Saressalon mukaan hypoteesia: vaikka informaatio toimii itsenäisenä kansallisen vallan välineenä, se toimii merkittävässä roolissa myös muiden vallan välineiden mahdollistajana ja moninkertaistajana. Informatiivisen välineen puuttuminen vähentäisi merkittävästi muiden välineiden tehokkuutta.

Artikkelissa väittelijä osoittaa myös sen, miten informaatiovaikuttamisen tavat ja keinot ovat kehittyneet digitaalisella informaatioaikakaudella: internetin ja älypuhelinten synty ja sitä seurannut yleistyminen maailmanlaajuisesti tiedonvälityksen vaikuttamisen kenttää, kun videoita ja suoratoistoja suoraan taistelukentältä lähetetään ympäri maailmaa vain marginaalisilla viiveillä.

Väitöskirjan tekijä, everstiluutnantti Teemu Saressalo. Kuva MPKK

Informaatioympäristön vääjäämätön merkitys

Teemu Saressalon mukaan informaatioympäristön ja sen ulottuvuuksien suojaaminen, valvonta ja rajoittaminen ovat ratkaisevan tärkeitä. Yhden ulottuvuuden vaikutukset siirtyvät muihin ulottuvuuksiin ja kasautuvat. Eri kohdeyleisöt tarvitsevat erilaisia lähestymistapoja, mutta esimerkit osoittavat, että kontrolloituihin, vahvoihin ja vakiintuneisiin kognitiivisiin ulottuvuuksiin ei juurikaan vaikuteta, edes kineettisin keinoin. Niitä, joilla on vahva usko, ideologia tai vakaumus, ei ole helppo saada taivuttelemaan; riittää, että ihmiset eivät toimi vaikuttajan tavoitteita vastaan.

Väittelijä aprikoi, onko välinpitämättömyys ja toimimattomuus sama asia kuin totteleminen ja suvaitseminen. Kysymyksen ”kuka voitti” ratkaiseva tekijä on se, miten maailma näkee sodan tai konfliktin tänään. Se, kenelle sympatiat kohdistuvat, määrittää vaikuttamisen onnistumisen; oikeutetulla sodalla (esimerkiksi itsepuolustuksella) on etuoikeus ja hyökkääjä saa useimmissa tapauksissa syyn. Itsepuolustusoikeuden perustelut vähenevät jatkuvasti kasvavien siviiliuhrien myötä. Siksi tiedonkulkuympäristön valmistelu on ratkaisevan tärkeää tiedonkulun kannalta. Tiedon vapaa virtaus aiheuttaa ongelmia, kuten myös sen tiukka rajoittaminen. Eri yleisöt vaativat erilaisia lähestymistapoja, kuten ”vaikuttamisen sävyt” kuvaavat; jotkut yleisöt on tarkoitus houkutella, toiset estää ja jotkut pakottaa.

Edelleen Saressalo pohtii, onko informaatiovaikuttamisen toteutuksessa eroja eri toimijoiden (esimerkiksi valtiollisten ja ei-valtiollisten toimijoiden) välillä? Ratkaisevaa on toimijan luonne ja asenne: noudattaako se sääntöjä ja lakeja vai jättääkö se ne huomiotta tavoitteidensa saavuttamiseksi? Kansainvälisten sopimusten, lakien ja määräysten tiukka noudattaminen saattaa haitata tai estää joitakin toimia lainkuuliaiselta toimijalta, mutta pahantahtoinen toimija saattaa käyttää niitä väärin omiin hyötyihinsä. Sääntöihin perustuva yhteiskunta ja maailmanjärjestys ovat demokratioiden painopisteitä, mutta samalla ne ovat kriittisiä haavoittuvuuksia, sillä hyökkääjä voi ilkivaltaisesti hyödyntää ”oikeudellisia tyhjiöitä” tai epävarmuuden tiloja luodakseen päättämättömyystilan, kun puolustajan toimien oikeudellista perustaa selvitetään.

Johtopäätöksenään tutkija painottaa, että informaatiovaikuttamista ei ole tarkoitettu vain epäsymmetrisen konfliktin tai sodan heikommalle osapuolelle. Kumpikin osapuoli voi hyödyntää tietoa ja vaikuttaa sen avulla menestyksekkäästi tasapainottavana tekijänä altavastaajan eduksi.

Informaatiovaikutuksia suojeltava sen kaikissa ulottuvuuksissa

Teemu Saressalo rajaa tutkimuksen päätulokset kahteen laajaan teemaan: informaatioympäristön ja sen ulottuvuuksien ymmärtämiseen sekä strategisen viestinnän roolin ymmärtämiseen kansallisten valtainstrumenttien koordinointitoimintona. Johtopäätöksenä on, että informaatioympäristöä on suojeltava kaikissa ulottuvuuksissaan (kognitiivinen, informatiivinen ja fyysinen), ja samanaikaisesti toisen toimijan (ystävällinen, vihamielinen tai neutraali) informaatioympäristöön on kohdistettava vaikutusta, jotta sen käyttäytymisessä tapahtuu muutoksia. Tärkein ulottuvuus on kognitiivinen ulottuvuus, jossa päätökset lopulta tehdään. Informaatio- ja fyysisen ulottuvuuden vaikutukset vaikuttavat kognitiivisen ulottuvuuden vaikutuksiin, mutta kuten tutkimus osoitti, kognitiiviseen ulottuvuuteen ei ole helppo vaikuttaa, jos se on hyvin suojattu. Suojatoimenpiteitä voivat olla kansallinen päättäväisyys, yhteenkuuluvuus ja resilienssi, jotka myötävaikuttavat hyvin puolustettuun kognitiiviseen ulottuvuuteen, jota tukevat informaatioulottuvuuden rajoitukset tai vahva, hallituksen kontrolli fyysisessä ja virtuaalisessa ulottuvuudessa, jossa vastakkaiset näkemykset tukahdutetaan tiukoilla tiedon vapaata virtausta koskevilla säännöksillä.

Sääntöihin perustuva maailmanjärjestys demokratioiden painopisteenä

Väittelijän mukaan tiedon vapaa virtaus myötävaikuttaa kielteisiin vaikutuksiin kognitiivisessa ulottuvuudessa. Vaikutukset syntyvät kansallisen vallan välineiden koordinoidusta ja synkronoidusta käytöstä. Koordinointi- ja synkronointitoiminto käsittää strategisen viestinnän. Jotta se toimisi, tarvitaan narratiivi, joka kuvaa toimijan kontekstia, perusteluja ja syitä sekä heidän lopputilojaan ja tavoitteitaan. Narratiivi jalostetaan edelleen teemoiksi ja viesteiksi, jotka sitten välitetään kuvien, videoiden, sanojen ja tekojen avulla eri kohdeyleisöille. Narratiivi selittää ja perustelee päämäärät, tavat ja keinot. Kokonaisvaltainen narratiivi ja strateginen viestintä ohjaavat kansallisten vallan välineiden (diplomaattiset, informaatio-, sotilaalliset, taloudelliset, rahoitukselliset, tiedustelu- ja oikeus-/lainvalvontavälineet) käyttöä yhtenäiseksi kokonaisuudeksi, joka muodostaa informaatiovaikuttamisen käsitteen.

Saressalo toteaa, että sääntöihin perustuvan maailmanjärjestyksen käsitteen roolin ja merkityksen ymmärtäminen on demokratioiden painopiste – kaikki toimijat toimivat yhteisesti sovittujen sääntöjen ja normien mukaisesti kaikkien hyödyksi. Jos jotkut toimijat poikkeavat yhteisesti sovituista käytännöistä, se aiheuttaa häiriöitä sääntöjä noudattaville. Sääntöjen noudattaminen on hyödyllistä, mutta sitä voidaan hyödyntää ja käyttää lainkuuliaisia toimijoita vastaan.

Everstiluutnantti Teemu Saressalo tuo kognitiivista sodankäyntiä koskevaan sodan ja rauhan hämärtyvän rajanvedon tieteelliseen keskusteluun tärkeän narratiivisen kontribuutionsa, jonka valtiollisen tason ytimessä on lakiperusteinen diplomatia ja joka sotilaallisesti nojaa informaatio-operatiiviseen toiminnallisuuteen poliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi.

Esipuheessaan Saressalo kertoo saaneensa innoituksensa, kun ”lokakuisena päivänä vuonna 2009 olin matkalla kadettiveljeni Jarno Limnéllin väitöstilaisuuteen”. Samainen kadettiveli toimi Saressalon vastaväittäjänä. Merkillepantavaa myös on, että Maanpuolustuskorkeakoulussa tarkastetun väitöskirjan toisena esitarkastajana toimivat samaisen opinahjon dosentit Petteri Simola sekä Heikki Siltala. Onneksi väitöskirjan artikkelit on vertaisarvioitu alan arvostetuissa tieteellisissä julkaistuissa, joten tutkimuksen perusajatuksen, riippumattomuuden ja objektiivisuuden ei voida katsoa vaarantuneen.

Väitöskirja on luettavissa tästä linkistä.

***

Kirjoittaja, KTT, majuri evp Pekka Kurvinen on liiketalouden sekä sotilasjohtajuuden tutkija ja soveltaja. Hän on narratiivitutkija, joka perustaa tieteentekemisensä pelottomaan kriittisyyteen, avoimuuteen ja luottamuksenarvoisuuteen.