Kadetti Assi Nikkinen

“Go army, beat navy!” raikaa jokaisessa puheessa, näkyy männyn kokoisin kirjaimin rakennuksien katolla ja lukee siellä täällä lippiksissä sekä t-paidoissa. Olemme saapuneet West Pointiin, Yhdysvaltojen maavoimien kadettikouluun.

11-henkisen kadettijoukkueemme matkan tarkoituksena oli osallistua Sandhurst-sotilastaitokilpailuun. Kyseinen sotilastaitokilpailu on vuosikymmeniä jatkunut maineikas mittelö, jossa testataan kadettien ryhmätaitoja, fyysistä kestävyyttä ja muita sotilastaitoja. Kilpailu on laajentunut yhä kansainvälisemmäksi vuosi vuodelta, ja nyt Suomikin kutsuttiin ensimmäistä kertaa mukaan. Reissua varten järjestettiin fyysiset karsinnat noin puoli vuotta ennen kilpailua. Karsintojen tulosten perusteella muodostui meidän kolmelta eri vuosikurssilta koottu joukkue.

Puoli vuotta kiri huimaa vauhtia, ja lähtöpäivä koitti 19. huhtikuuta 2024. Matka lentäen New Yorkiin, ja vuokra-autoilla West Pointiin sujui yllättävän mutkattomasti. Ennen kaksipäiväistä kilpailua tutustuimme West Pointin kadettikouluun ja sen upeaan ympäristöön. Meillä oli muutama päivä rastikoulutuksia kilpailun aiheista, ja niiden lomassa loppuaika menikin aluetta ihmetellessä. Kyseisen kampuksen järjestelyt olivat hieman suuremmassa mittakaavassa, mihin Suomen päässä ollaan totuttu. En esimerkiksi käsitä vielä jälkeenpäinkään, millä ilveellä 5 000 kadettia ruokailee aamupalan puolessa tunnissa yhdessä ruokasalissa.

Itse kaksipäiväinen kilpailu oli reissun selkeä kohokohta. Tunnelma oli huipussaan, kannustajia oli pitkin ratoja mielin määrin. Tuoreena Nato-maana, kaukana pohjoisesta saapuneina, huomasimme kiinnittävämme yllättävän paljon positiivista huomiota reissun ja kisan aikana.

Fyysisyys oli läsnä lähes kaikessa. Kisa koostui erilaisista rasteista, ja rastien välit juostiin. Rasteina oli muun muassa toiminnallista treeniä, ammuntoja, suunnistusta, esterataa ja tulenjohtoa Virtual Battle Space -simulaattorilla. Rastivälit, jotka toteutettiin aina lähtöviivalta juoksukilpailuna täystaisteluvarustuksessa, sai jokaisen jalat kerta toisensa jälkeen maitohapoille. Ensimmäisen päivän lopussa oli vielä noin 20 kilometrin pikamarssi.

Kilpailussa meidän voimavara oli ehdottomasti ryhmähenki. Suomalaiset sotilaat eivät koskaan jätä kaveria, ja näin toimimme haastavina hetkinä. Kisa ei ollut helppo taidollisesti eikä fyysisesti. Sijoituimme sijalle 33/48. Olen ylpeä siitä, että olimme yksi ainoita joukkueita, keitä lähti ja palasi täysimääräisenä joukkueena. Tulimme kilpailussa myös äärettömän hyvin toimeen pohjoismaisten naapureidemme kanssa. Vaikka kisasimme toisiamme vastaan, toi pohjolan yhteishenki tuttua voimaa menoon.

Viikko kampuksella avasi silmiä, ja oli mahtava tutustua kadetteihin ympäri maailmaa. Vaikka kilpailun vuoksi reissuun lähdettiinkin, uskon meidän kadettien saaneen ensiarvoista kokemusta tutustuessa tuleviin kansainvälisiin virkaveljiin. Lisäksi pari tutustumispäivää Manhattanilla reissun lopussa toimi pisteenä iin päälle. Muun muassa vierailu YK:n päämajassa Suomen sotilasedustajan johdolla sai varmasti meidät kadetit miettimään sotilasuran monipuolisuutta ja mahdollisuuksia.

Nyt on kisakokemusta haettu, ja ensi vuoden joukkueelle on luvassa tiukkaa treeniä ja mentorointia. Reissu West Pointiin oli meille, ja tulee olemaan tulevillekin osallistujille unohtumaton.

***

Kirjoittaja opiskelee 110. kadettikurssilla