Ken palkan saa vain kunniana,
saa viestin myös Kylkirautana.
Kupeen rauta kirjaimina,
sanat lauseiksi sitovina.
Kun kurssi ketjuun lisää lenkin,
Kylkirauta kertoo senkin.
Tärkein säilä on jäsenilleen,
ja tärkein yhteyttä pitävilleen.
Viestin viejä, viestin tuoja,
silloinkin, kun kutsuu Luoja.

Kunnia koristaa kestävää,
ei ole sanan voiman estäjää.
Rohkeaksi rohkaistuja,
mielipiteet lohkaistuja.
On aina ollut ja on parhaimpana,
kynä terävin tuo kylkirautana.
Rivit Kylkiraudan toimivimman,
syntyy yhä jälkeen sen vimman.
Aina aika on otettava,
säilä terävin teroitettava.

Vaikk’ päättyi päivä ratsumiehen,
ei sota väisty tipo tiehen.
Kylkirauta elää ajassansa,
suojeltava yhä on Suomen kansa.
Hakkaa päälle, kynän vartta;
älä ole karttamatta.
Synnyinmaa tarvitsee sua,
hengen ravinnolla ravittua.
Tarvii säilänsä käyttäjäksi,
vuorollaan paikan täyttäjäksi.

Vuodet ja miehet vaihtuvat,
naiset mukaan tempautuvat.
Säilät säilyy samanlaiset,
joita käyttää miehet, naiset.
Tyhjiöt täyttyvät kanssa ajan,
ken ajalle määrittäisi rajan.
Ei siihen pysty meistä kukaan,
siksi säilä tuo tulkoon mukaan.
Kylkiraudan muoto muokkautukoon,
aatteen palo kauan kantautukoon.

Joni Pirinen, 2025

***

Runon on kirjoittanut runoutta yli 20 vuotta harrastanut majuri Joni Pirinen (87. Kadettikurssi). Vuonna 2023 hän julkaisi Mannerheim-ristin ritareista runoteoksen Tunnettu sotilas (linkki).