Juha Tuominen

Maavoimissa on otettu käyttöön uusi taistelutapa, Maavoimien taistelu 2015. Taistelutapaa esittelevän Youtube-videon mukaan sen sanotaan edellyttävän joustavuutta, oma-aloitteellisuutta, oveluutta, rohkeutta, aktiivisuutta ja yhteistoimintaa. Maavoimien taistelu 2015:n taktisissa periaatteissa on selvät yhtymäkohdat ”vanhaan ja tuttuun” tehtävätaktiikkaan, mutta hajautetun taistelutavan mentaaliset menestystekijät eivät synny tyhjästä. Laadukas ja tehokas Maavoimien taistelu 2015 edellyttää uudenlaista koulutus- ja toimintakulttuuria.

Osaammeko ohjata, kouluttaa ja kasvattaa eri tehtävissä ja tasoilla olevia sotilaita hajautetun taistelun vaatimuksiin, vai tuotammeko itsestäänselvyyksiä, valmiita malleja ja silmänkääntötemppuja? Osaammeko jakaa jo olemassa olevaa tietoa, kokemuksia sekä parhaita käytäntöjä ja toisaalta − vieläkin tärkeämpää − osaammeko luoda uutta tietoa ja toimintakykyä?

Hajautetulle taistelutavalle ja tehtävätaktiikalle esitetyt taktiset periaatteet ilmentävät varsin hyvin mille tahansa asiantuntijatyölle ja asiantuntijuudelle asetettuja vaatimuksia. Maavoimien taistelu 2015:n kehittämisessä keskeistä asiantuntijuuden kannalta on se, mitä ovat ne keinot, päätökset ja välineet, joiden avulla olemme joustavia, ovelia ja aktiivisia ja saamme yhteistoiminnassa aikaan keskitettyjä yllätyksiä. Kuka tai ketkä toimivat hajautetun taistelun kehittämisen asiantuntijoina?

Tämän päivän näkemys asiantuntijuudesta ei enää nosta yksilöä ja hänen mielensisäisiä päättely- tai muistitaitojansa jalustalle (vrt. Ericsson 2006). Tutkijoiden havainnot asiantuntijuudesta ovat viime vuosina keskittyneet voimakkaasti asiantuntijuuden yhteisölliseen, kollektiiviseen ulottuvuuteen (ks. esim. Parviainen 2006). Kollektiivisessa asiantuntijuudessa yhdistyvät asiantuntijuuden yksilölliset, yhteisölliset ja verkostoituneet ulottuvuudet (Hakkarainen, Lallimo & Toikka, 2012).

Asiantuntijuus kulttuuriin osallistumisena tarkoittaa toimintaa, jossa aloittelija toimii aluksi käytäntöyhteisön (engl. communities of practice, ks. esim. Lave & Wenger 1991; Wenger 1998) reunalla ja kristallisoitunut tietämys omaksutaan osallistumalla tällaiseen kulttuurihistoriallisesti kehittyneeseen asiantuntijayhteisöön (Hakkarainen, Paavola & Lipponen 2003). Käytäntöyhteisöjä voi esiintyä esimerkiksi joukko-osastoissa silloin, kun uusi työntekijä osallistuu kokeneempien kärkiosaajien johdolla tavanomaisiin, vakioituihin koulutustapahtumiin.

Asiantuntijuus tiedonluomisena (Hakkarainen ym. 2012) laajentaa vakaaseen kulttuurin kasvamista siten, että sen tavoitteena on pyrkimys vallitsevan tietämyksen ja käytäntöjen tarkoitukselliseen kehittämiseen. Kehittämisen ytimessä on jaettu, yhteinen kohde. Nykyajan tietointensiivisen työn asiantuntijat työskentelevät monimutkaisten, joustavien ja muuttuvien kohteiden parissa. Maavoimien taistelu 2015:sta toimintaympäristö luo juuri tällaisen kompleksisen kohteen ja toimintaympäristön. Kuinka voimme luoda tällaisia innovatiivisia, tiedonluomiseen keskittyneitä asiantuntijayhteisöjä? Tähän on olemassa ainakin kolme mahdollisuutta.

Ensimmäisistä hajautetun taistelun kokeiluharjoituksista on havaittu, että koulutuskulttuurin tulee kannustaa oma-aloitteellisuuteen. Tämä tarkoittaa Toverin (2013) mukaan sitä, että esimerkiksi koulutukseen liittyvän ”normiston” tulee olla sallivampaa, kannustavampaa ja rohkeampaa. Joukkojen välisten taisteluharjoitusten tulee sisältää runsaasti niin sanottuja vapaita, kaksipuoleisia harjoituksia. Simulaattoreita (esim. KASI, VBS2) pitää hyödyntää koulutuksessa usein. Toveri (2013) huomauttaa, että hajautettuun taistelutapaan liittyvän uuden toimintakulttuurin kehittyminen vie vuosia, paluuta vanhaan ei ole.

Toinen mahdollisuus on perustaa esimerkiksi PVMoodleen hajautetun taistelun ympärille keskittynyt verkkoalusta, jonka tarkoituksena on jakaa parhaita käytäntöjä ja luoda uutta tietoa Maavoimien taistelu 2015:a. Eräs esimerkki tällaisesta yhteisölliseen asiantuntijuuteen pohjautuvasta sovelluksesta on alun perin muutaman yhdysvaltalaisen kapteenin kehittämä perusyksiköiden päälliköiden johtamistoimintaan keskittynyt epävirallinen portaali, joka on viimeisen 13 vuoden aikana saavuttanut merkittävän aseman päälliköiden tiedonjakamisen ja -luomisen työkaluna.

Myös Maanpuolustuskorkeakoulussa laadittavat opinnäytetyöt kandidaatintutkielmista väitöskirjoihin mahdollistavat hajautetun taistelun analysoinnin ja kehittämisen. Opinnäytteissä on mahdollista yhdistää sekä tieteenalojen tutkimusintressit että käytännön kentän tarpeet.

Asiantuntijuuden kehittyminen on pitkä prosessi. Tiedot ja taidot hajautetusta taistelusta eivät ole heti samalla tasolla, kuin mitä ne ovat joukoilla, jotka ovat toimineet jo vuosikymmeniä yhdessä. Pientä mittakaavaa antaa yleinen yksilön asiantuntijaksi kehittymisen arvio, jonka mukaan asiantuntijaksi kehittyminen edellyttää vähintään vuosikymmenen tai 10 000 tunnin tarkoituksenmukaisen harjoittelun. Hätäilyyn ei siis ole syytä sortua, mutta laakereilla ei voi levätä. Systemaattisella ja yhteisöllisellä sekä innovatiivisella toiminnalla voimme edesauttaa hajautetun taistelutavan tehokasta ja laadukasta kehittämistä.

Kapteeni Juha Tuominen palvelee tutkijaupseerina Maanpuolustuskorkeakoulussa ja viimeistelee väitöskirjaa aiheesta ”Puolustusvoimien perusyksikön päällikkö oppivan ja verkostoituneen työyhteisön pedagogisena johtajana”.

LÄHTEET:

Ericsson, K. (toim.) 2009. Development of Professional Expertise. Toward Measurement of Expert Performance and Design of Optimal Learning Environments. Cambridge: Cambridge University Press.
Hakkarainen, K., Lallimo, J. & Toikka, S. 2012. Kollektiivinen asiantuntijuus ja jaetut tietokäytännöt. Aikuiskasvatus 32. 4/2012. 246 – 256.
Hakkarainen, K., Paavola, S. & Lipponen, L. 2003. Käytäntöyhteisöistä innovatiivisiin tietoyhteisöihin. Aikuiskasvatus 1/2003. 4 – 13.
Lave, J. & Wenger, E. 1991. Situated Learning. Cambridge, UK: Cambridge University Press.
Parviainen, J. (toim.) 2006. Kollektiivinen asiantuntijuus Tampere: Tampereen yliopistopaino.
Toveri, P. 2013. Esitelmä Trombi13-harjoituksesta Suomen Sotilassosiologisen seuran 20-vuotisjuhlaseminaarissa 7.11.2013 Helsingissä Tieteiden talossa. Luentomuistiinpanot kirjoittajan hallussa.
Wenger, E. 1998. Communities of Practice: Learning, Meaning and Identity. Cambridge: Cambridge Universtity Press.