Kadetti Kasperi Manninen

Palasimme marraskuun lopulla pitkästä taistelukoulutusharjoitus 2:sta ja siirryimme takaisin akateemisen arjen pariin. Päättynyt harjoitus oli suoraa jatkoa kolme viikkoa aiemmin pidetylle taistelukoulutusharjoitus 1:lle. Päättyneessä harjoituksessa jatkettiin edellisessä harjoituksessa aloitettuja ja eri ammuttamisoikeuksiin tarvittavia koulutuksia sekä taktiikan, sotatekniikan ja kaluston käytön harjoittelua.

Harjoitusten väliin ei kuitenkaan mahtunut rauhallisia viikkoja kampuksella, vaan lähdimme ensimmäisen harjoituksen jälkeen suoraan viikon mittaiseen johtamisharjoitukseen. Johtamisharjoituksen sisältöä ei liene tarpeen avata – nimi kertoo kaiken.

Juuri päättynyt taistelukoulutusharjoitus oli sisällöltään todella antoisa. Moni meistä koki varmasti uutta, oli se sitten esimerkiksi konekiväärillä ampuminen, kertasingon sisäpiippuammunta tai ihan perusmallinen jääkärijoukkueen hyökkäys. Viimeksi mainittu oli uutta varmastikin ilmavoimien ja merivoimien kadeteille. Pääsimme lisäksi mm. asentamaan ja räjäyttämään tulenkuvauskenttiä ja ampumaan runsaasti hyvin vaihtelevassa toimintaympäristössä.

Harjoitus ei kuitenkin sujunut täysin ongelmitta, sillä sää koetteli ”kaaderin itua”. Päivisin saattoi olla ensin tyyntä ja auringonpaistetta, ja tunti myöhemmin satoi lunta vaakatasossa. No, lumi myös suli yhtä nopeasti kun tulikin, ja sitten ”taisteltiinkin” mudassa. Harjoitusta koettelivat myös kovat myrskytuulet, joiden takia meidät siirrettiin nukkumaan teltoista sisätiloihin kahdeksi yöksi. Aamulla aurinko paljasti tuulen repimän puolijoukkueteltan, joten onnettomuuksilta siis vältyttiin. Iso tunnustus kuuluu kurssinjohtajallemme riskin tunnistamisesta, ja sen mukaan tehdystä oikeasta päätöksestä. Tosin moni meistä ei päätöksestä samaa mieltä.

Pääsimme myös harjoittelemaan ulkona yöpymistä eri tavoin.  Tarkoitus oli, että kaikki pääsisivät harjoituksen aikana nukkumaan yhden yön sissiteltassa ja yhden hätämajoituksessa pressulaavussa. Valitettavasti myrsky ja siirto sisämajoitukseen vei tämän mahdollisuuden monelta, joko sissiteltan taikka laavun osalta.

Nyt aiemmin annettujen tehtävien palautusten takarajat painavat päälle, ja väsynyt ja juuri ”teltasta kömpinyt” kadetti  yrittää soturikasvatusten, opiskelijabileiden, itsenäisyyspäivän paraatin ja muiden tehtävien lomassa väsätä viisisivuista akateemista esseetä aiheesta, joka hädin tuskin on enää mielessä.

Harjoitusten pitkä putki on tällä erää ohi ja tämän ansioista kiire tuntuu olevan entistäkin kovempi. Mutta onneksi ”simppukin” osaa käydä välillä ”tuulettamassa aivojaan” Kadettikellarissa tai saaren ulkopuolella Kallessa ja opiskelijatapahtumissa.

***

Kirjoittaja opiskelee 111. kadettikurssilla.
Kuvat kirjoittajan