Sini Rantakari

Upseerit kouluttautuvat ja valmistautuvat koko työuransa ajan toimiakseen poikkeuksellisissa olosuhteissa. Puolisoina olemme yhdessä joutuneet miettimään toimintaa ja toiveitamme huonoimmankin mahdollisen tilanteen varalta, kun upseeri on saanut työkomennuksen kriisialueelle. Silti kaikkeen ei voi varautua.  

Juuri kun olin saapunut Pakistaniin siellä työskennelleen puolisoni luo kahden alle kolmivuotiaan lapsen kanssa, mieheni joutui yöllä äkillisesti sairaalaan. En tiennyt, mihin. Vähään aikaan en tiennyt, miksi. En tiennyt, voisinko naisena liikkua ulkona. En tiennyt, missä suunnassa lähin kauppa olisi ollut, jos olisin mennyt ulos. Eikä minulla olisi ollut paikallista rahaakaan.

Eräänä aamuna Englannissa herätessäni huomasin, että mieheni ei ollutkaan tullut yöllä kotiin. Saapuneista viesteistä selvisi, että hän oli loukkaantunut ja hänet oli viety sairaalaan odottamaan leikkausta. Samaan aikaan oman huolen kanssa oli rakennettava oma ja lasten aamu, päivä, viikko ja kevät äkkiä uudelleen.

Koronaan varautuminen on saapunut hitaammin, mutta silti nopeasti. Perheemme päivät on riisuttu arkea rytmittävistä ja hyvinvointia ylläpitävistä harrastuksista, koulusta ja päiväkodin huolenpidosta. Ulkona liikkumisen turvallisuutta arvioidaan päivittäin. Vanhempien työt ovat äkkiä muuttuneet ja vaatineet paljon uuden opettelua samaan aikaan kuin lapset tarvitsevat kaiken mahdollisen tuen uusissa olosuhteissa.

Erilaisuutemme ja samanlaisuutemme korostuvat kriisiolosuhteissa

Kriisissä eri asiat ovat eri ihmisille raskaita. Jokaisen kokemus on ainutlaatuinen ja tosi. Nopea muutos, tapahtumien hallitsemattomuus, avuttomuuden tunteet, yksin jäämisen kokemus ja pelko tulevasta saattavat järkyttää ja aiheuttaa hätäännystä. Voi olla, että päällimmäiseksi nousee asioita järjestykseen laittava aggressio. Tai ehkä ei tunnu yhtään miltään.

Eri ihmiset tarvitsevat eteenpäin pääsemiseksi erilaisia asioita. Toiset kaipaavat tunteiden jakamista ja lohdutusta, toiset asioiden järkevää harkintaa. Osa ihmisistä ikään kuin hidastuu, osa tarttuu nopeisiin ratkaisuihin. Siinä missä toiset pelkäävät yksinjäämistä, toiset tarvitsevat kriisin keskellä vetäytymistä omiin oloihin ja tunnelmiin.

Tärkeintä on, että sinä itse saisit kiinni siitä, mitä sinä nyt tarvitset. Me selviämme poikkeusoloissa hyvin vähälläkin, kunhan se on sitä oikeaa. Minkä varassa sinä jaksat? Mikä saa sinun hengityksesi rauhoittumaan tai kulkemaan vapaasti, edes hetkeksi? Minkä ajatteleminen lisää voimavarojasi tämän kaiken keskellä?

Kuva Lina Trochez-Unsplash

Mikä auttaa jaksamaan poikkeusoloissa?

Konkreettinen apu voi olla se, mikä auttaa eteenpäin. Pakistanissa oli yksi suomalainen upseeri, joka auttoi minua ja lapsiani saamaan ruokaa. Englannissa ystävät toivat ruokaa ovellemme ja toiset kuljettivat lapsiamme harrastuksiin. Erään ystäväni kriisissä sain itselleni hyvin arvokkaan mahdollisuuden auttaa häntä ruokaa laittamalla.

Myötätunto voi olla elintärkeää. Vaikka toimintakykyni on säilynyt näissä vaikeissa olosuhteissa, jaksamistani on aidosti lisännyt saamani empatia ja myötätunto. Toivoa kaiken järjestymiseen on luonut se toinen, joka on nähnyt, kuinka tiukoilla jaksamiseni kanssa olen ollut ja kuinka silti olen jollain tavalla selviytynyt.

Ratkaisujen tekeminen ja rutiinien luominen voivat tuoda kriisin keskelle kaivattua hallinnan tunnetta. Toistuvat rakenteet voivat vahvistaa luottamusta elämän jatkuvuuteen ja vapauttaa mieltä käsittelemään muita asioita. Myös vanhojen rutiinien ylläpito tai niihin palaaminen voi joskus olla hyvä ratkaisu.

Priorisointi eli tärkeimpien asioiden mieleen palauttaminen ja vaaliminen ovat usein kriisin tuottamaa hyvää. Kaiken muuttuessa on luonnollista kysyä itseltään, mikä on merkityksellistä. Silloin kun on menettänyt tai menettämässä jotain tärkeää, voi olla vaikeaa nähdä muita merkityksellisiä asioita. Mutta niin kauan kuin on elämää, jokaisen ulottuvilla on jotain, millä on erityinen arvo.

Monille aate tai usko antavat elämälle pohjan, joka kannattelee vaikeinakin aikoina. Voi kokea olevansa yhteydessä johonkin suurempaan, pala suurempaa kokonaisuutta. Uskon varassa voi luottaa kaiken järjestyvän tarkoitetulla tavalla ja kokonaisuuden kannalta parhain päin vallitsevasta tilanteesta riippumatta.

Puolisoiden, työkavereiden ja ystävysten tavat selviytyä kriisissä voivat olla hyvin erilaiset. Kriisiolosuhteet voivat paljastaa sekä itsestä että toisesta uusia, yllättäviäkin puolia. Tärkeintä on huolehtia happinaamari ensin itselle. Kerro läheisellesi, mikä sinun happinaamarisi on. Sen jälkeen sinä voit olla suuremmaksi avuksi ja tueksi myös läheisillesi, joiden happi saattaa tulla jostain aivan toisaalta.

***

Sini Rantakari on upseerin vaimo ja neljän lapsen äiti. Hän tekee työkseen psykoterapiaa pääosin parisuhdekysymyksissä ja kirjoittaa Rakkauden ammattilaiset -blogistina (linkki).
Kysymyksiä, kommentteja ja näkemyksiä yms. Sinille voi lähettää osoitteeseen puolison.aani(at)mailbox.org.