Kadetti Laura Lähdekorpi

Lukio-opiskelijoita patistetaan hakemaan aktiivisesti jatko-opintoihin suoraan lukion päätyttyä. Sillä pyritään takaamaan keskeytyksetön opiskelu sekä nopea työelämään siirtyminen. Useat joutuvat tilanteeseen, jossa lukevat samanaikaisesti ylioppilaskirjoituksiin sekä pääsykokeisiin.

Yhteiskunnan asettama ”malli” suorasta polusta, koulunpenkiltä työelämään, on samaan aikaan realistinen, mutta saattaa olla myös monelle paineita aiheuttava tekijä. Nuori ei välttämättä tuossa iässä vielä tiedä, mitä haluaa tulevaisuudessa tehdä. Eivät kaikki aikuisetkaan tiedä. Jatkuva kouluttautuminen on nykypäivänä yleistä monelle ja oppimista pyritään ylläpitämään työuran loppuun saakka.

Osalle opiskelupaikka korkeakouluihin ja muihin jatko-opintoihin aukeaa ensiyrittämällä, kun taas osa joutuu yrittämään useammin. Oma polkuni tähän pisteeseen, Maanpuolustuskorkeakoulun penkille, on käynyt suorinta reittiä. Saatuani ylioppilaslakin 2019 Hämeenlinnan Kaurialan Lukiosta, aloitin varusmiespalveluksen Panssariprikaatista saapumiserässä 2/19.

Palveluksen aikana keväällä 2020 hain yhteishaussa ainoastaan Maanpuolustuskorkeakouluun ja pääsin ensiyrittämällä sisään. Silloin ajattelin, että jos koulupaikka ei aukea vielä, on minulla aikaa miettiä, mitä haluan tulevaisuudeltani. Jäin vielä palvelukseni päätyttyä sopimussotilaaksi kahdeksi kuukaudeksi, ennen kuin koulu alkoi Santahaminassa. Välillä olen miettinyt, olisiko suora polku työuraan auennutkin jäämällä sopimussotilaaksi ja mahdollisesti hakemalla vakituinen virka tämän jälkeen.

Nuoret elävät hetkessä ja pyrkivät saamaan opiskeluvuosistaan kaiken irti. Mitä pidemmälle opiskeluissa mennään, sitä enemmän valmistumisen jälkeistä aikaa aletaan ajattelemaan. Kouluaika on loppupeleissä melko yksinkertaista, sillä se on valmiiksi aikataulutettua ja suunniteltua. Viikko-ohjelman mukaan on helppo mennä. Itsenäistyminen tapahtuu suuremmissa osin vasta koulun jälkeen, kuin työelämä sekä arki alkavat rullaamaan. Olen itse luonteeltani sellainen, että haluaisin suunnitella elämääni pidemmälle.

Valitsimme juuri marraskuun lopussa aselajit, joihin suuntaudumme. Sain siis tulevaisuuden työnkuvan selväksi, itselleni valikoitui johtamisjärjestelmä-linja (JOJÄ). Vasta vuoden päästä saamme selville sen joukko-osaston ja varuskunnan, jossa työskentelemme vähintään ensimmäiset viisi vuotta. Parisuhteessa olevalle kadetille on haastava kertoa toiselle, että mikäli siirto tulee 800 kilometrin päähän kotikaupungista, joutuu hän tekemään ratkaisun oman elämänsä suunnitelmista.

Aiheesta on kysytty minulta paljon niin perheen kuin ystävieni osalta. Perheen perustaminen ei ole vielä reaaliaikainen ajatus, mutta kun sen aika on, olen pohtinut käytännön toteutumista. Etenkin naisena tässä kyseisessä ammatissa haasteelliseksi tulee työelämästä jättäytyminen suhteellisen pitkäksi ajaksi pois. Myös pitkät harjoitukset tai työmatkat aiheuttavat suurta vastuuta toiselle osapuolelle esimerkiksi lapsien hoitamisessa tai talon ylläpitämisessä. Nykyisessä parisuhteessani olenkin sanonut, että uhrauksia on tehtävä molemmin puolin. Välillä tuntuu, että ammatinvalintani takia joudun selittämään ja pahoittelemaan asioita tai ongelmia, joita ei ole edes vielä tullut vastaan. Olen erittäin tyytyväinen ja ylpeä omasta uravalinnastani sekä luottavaisin mielin tulevaisuuden kannalta. Kaikki aikanaan.

Vaikka kouluaikana siirrytään useaan kertaan eri kaupunkiin opiskelemaan, olen pystynyt pitämään vapaa-ajan harrastuksista kiinni. Itselleni urheilu on tapa purkaa stressiä sekä huonoa oloa. Harrastan futsalia naisten ykkösessä FS Tawastiassa sekä pelaan jalkapalloa HJS:ssä. Olen oppinut sen, että vaikka koulu vie aikaa, muista itselle tärkeistä asioista ei pidä luopua. Harjoituksissa on haastava viikolla käydä, mutta kauden peleihin olen pääsääntöisesti päässyt. Harjoittelua pystyy itsenäisesti suorittamaan Maanpuolustuskorkeakoulun jalkapallokentällä sekä muissa koulun loistavissa, urheilua tukevissa ympäristöissä.

Välivuodesta voi ottaa paljon irti. Koulupaikan saamatta jääminen voi alussa tuntua haastavalta. Monet ajattelevat, että vuosi menee hukkaan. Päinvastoin. Mielestäni silloin sinulla on kaikki vaihtoehdot auki sekä edellytykset päästä tutustumaan eri kouluihin, ammatteihin sekä opintoihin ilman ylimääräistä stressiä. Nuoren ei tarvitse tietää lukioikäisenä, mitä hän tekee 20 vuoden päästä. Sen sijaan nuoren tulee kuunnella omaa intuitiota ja tehdä asioita, joista hän itse pitää.

Yhteiskunta pyörii meidän ihmisten ansiosta ja mitä enemmän ihmisillä on halua, tahtoa sekä motivaatiota, sitä paremmin me voimme yhteiskuntaa kehittää. Maailma tarvitsee itsenäisiä sekä ajattelevia yksilöitä, ei yhteiskunnan muottiin asettuvaa massaa.

***

Kirjoittaja opiskelee 107. kadettikurssilla.
Kuvat kirjoittajan.