Kylkiraudan verkkolehden ”tähystäjä” VTM Johanna Suhonen tarkastelee blogeissaan sekä laajan turvallisuuspolitiikan ajankohtaisia aiheita että pidemmän aikavälin ilmiöitä. 

***

Työtehtävät ovat vieneet minut Somaliaan. Kiireisistä viime kuukausista päällimmäisinä ovat jääneet mieleen liikkumisrajoitukset, viikoittaiset pommi-iskut, moskeijoiden kakofonia sekä Etiopian ja Somalian aavikkomaiset raja-alueet. Näihin myös pitkälti kiteytyvät Somalian merkittävimmät haasteet: keskushallinnon ja ääri-islamististen ryhmien välinen kamppailu, klaanien väliset kiistat, ulkovaltojen vaikutusyritykset sekä ilmastonmuutos.

Oikeastaan koko Afrikan sarvi – Djibouti, Eritrea, Etiopia ja Somalia – nitisee liitoksissaan. Etiopiassa hallitusjoukot taistelevat eritrealaissotilaiden avulla entisen valtapuolueen sotilaallista siipeä ”Tigrayn puolustusvoimia” vastaan. Turvallisuustilanne Djiboutin ja Eritrean välisellä rajalla on epävakaa. Etiopian patoprojektit hiertävät Etiopian ja Somalian välejä.

Somaliassa poliittinen tilanne on kireä vallankahvassa sinnittelevän presidentin Mohamed Abdullahi Mohamed ”Farmajon” ylitettyä kautensa ja vaalien lykkäännyttyä useampaan kertaan. Terroristijärjestö Al-Shabaab puolestaan pitää turvallisuustilanteen äärimmäisen epävakaana.

Se mitä Somaliassa tapahtuu, tulee vaikuttamaan alueen tasapainoon ja valtasuhteisiin merkittävästi: osalla Al-Shabaabin muodostamista ryhmistä on globaaleja jihadistisia pyrkimyksiä.

Keskushallinnon kupla

Somalian presidentti Mohamed Abdullahi Mohamed. Kuva Wikipedia.

Politiikka ei liene helppoa missään. Äärimmäisen hankalaa se on maassa, joka on jakautunut viiteen valtioon ja jossa ratkaisevin tekijä niin yksityisessä kuin julkisessa elämässä on se, mihin klaaniin kukin kuuluu. Keskushallinto on heikko ja maantieteellisesti rajoittunut Mogadishun alueelle, ja se pysyy pystyssä vain kansainvälisen yhteisön tuella. Yksi tämän tuen konkreettinen ilmentymä on African Union Mission to Somalia (AMISOM) -operaatio, jonka mandaatti päättyy joulukuun lopulla.

Loput Somaliasta on enemmän tai vähemmän Al-Shabaabin hallinnassa. Hallinta ei välttämättä ole fyysistä – taistelijoita on arvioiden mukaan enintään noin 10 000 – vaan enemmänkin moraalista. Moni paikallinen antaa hiljaisen hyväksyntänsä terroristeille kokiessaan, että Al-Shabaab pystyy hoitamaan valtion vastuulla normaalisti olevia tehtäviä paremmin kuin valtiot itse.

Jos AMISOM-operaatio syystä tai toisesta lakkautettaisiin, veisi vain hetken ennen kuin veristen terrori-iskujen määrä kasvaisi eksponentiaalisesti Mogadishussa. Presidentti ”Farmajon” hallinto on toistuvasti ilmaissut tukensa AMISOMin lakkauttamiselle. Tämä asenne ei usean turvallisuustilannetta ja Somalian omien turvallisuusviranomaisten kykyjä tuntevan tahon mielestä perustu kentän realiteetteihin.

Afganistanin tapahtumien jälkeen International Crisis Groupin Omar S. Mahmood ja Somalian hallinnon entinen neuvonantaja Abdihakim Ainten pohtivatkin erittäin aiheellisesti, onko Somalia seuraava Afganistan (linkki). Länsimaisia medioita pintapuolisesti seuraava ei välttämättä tule ymmärtäneeksi, että Somalian keskushallinto pystyy toimimaan vain kansainvälisen yhteisön luomassa hatarassa kuplassa.

Ulkovaltojen kyseenalainen tuki

Tapasin töiden lomassa myös itsenäiseksi julistautuneen Somalimaan pääkaupungissa Hargeisassa asuvia tutuntuttuja. Tulimme puhuneeksi uskonnosta ja kulttuurista. He kertoivat, miten konservatiiviset ja islamistiset ryhmät ovat vaikuttaneet asenteisiin erityisesti 1990-luvulta lähtien. Tämä tapahtuu monesti ulkomaiden tuella.

Yhdysvallat keskittyy tukemaan Somalian keskushallintoa Al-Shabaabia vastaan suunnatuin ohjusiskuin ja rahoittamalla asekontrolliin tähtääviä projekteja. Moskeijoita taas pystytetään niin Turkin, Saudi-Arabian, Arabiemiraattien kuin Qatarin rahoituksella.

Saarnojen viestit ovat kärjistyneet. Ne keskittyvät enimmäkseen varoittelemaan kristityistä ja alkoholin vaaroista, mutta erityisesti saarnataan siitä, miten naisten pitäisi käyttäytyä ja pukeutua. On selvää, että viestintä pohjaa enemmän konservatiiviseen poliittiseen islamiin kuin maltilliseen uskonnollisten kirjoitusten tulkintaan.

Erityisesti Turkki on saanut Somalian otteeseensa 2000-luvun puolella. Se on suhmuroinut itselleen kannattavia liikesopimuksia Mogadishun sataman ja lentokentän alueilla. Sillä on Mogadishussa suuri sotilastukikohta, ja maa kouluttaa Somalian asevoimia.

Viimeisimpänä sotilaallisena tukena Turkki on toimittanut Somalialle Bayraktar TB2 -drooneja (linkki) tiedustelukäyttöön. On myös todennäköistä, että niitä käytetään vain ja ainoastaan tiedusteluun, elleivät Turkki tai Yhdysvallat sitten aio kustantaa droonien mahdollistamaa tulivoimaa.

Ilmastonmuutos ja ihmisvirrat

Puisten kamelikellojen pehmeä kalkatus kantautuu horisontista Etiopian ja Somalian rajalta. Maa on punaista, ja hieno, pöllyävä hiekka löytää tiensä kaikkialle. Kolme sadekautta on jäänyt väliin. Kuivuus vaikuttaa suoraan 2,6 miljoonan ihmisen – lähes neljäsosan Somalian väestöstä – elämään, ja noin 113 000 ihmistä on joutunut lähtemään kotiseuduiltaan etsimään vettä ja laidunmaita.

Kuva Johanna Suhonen

Ilmaston, muuttoliikkeen ja väkivallan välinen yhteys ymmärretään tänä päivänä jo laajalti. On arvioitu, että puolen celsiusasteen lämpötilannousu lisää konfliktin riskiä 10–20 prosentilla. Jopa YK:n turvallisuusneuvosto käsitteli tässä kuussa lauselmaa, joka olisi ensimmäistä kertaa tunnustanut ilmastokriisin uhkaksi kansainväliselle turvallisuudelle. Lauselman hyväksyminen kaatui kuitenkin Venäjän veto-oikeuteen (linkki).

Afrikan sarven maat lämpenevät globaalia keskiarvoa nopeammin. Ilmastonmuutos pakottaa ihmisiä liikkeelle kotiseuduiltaan ja ajaa osan heistä terroristijärjestöjen riveihin.

Toisaalta ilmaston, turvallisuuden ja vakauden välinen suhde ei ole mustavalkoinen. Eräs paikallinen tuttava totesi ihmisten usein myös tulevan toimeen kuivien kausien aikana, jolloin on pakko keskittyä veden ja muun tarvittavan hankkimiseksi ja tehdä yhteistyötä näiden järjestämiseksi. Kun ruoho kasvaa, jatketaan väkivaltaa.

Toinen tuttava taas lähestyi konfliktinratkaisua näkökulmasta, jota en itse ollut tullut ajatelleeksi: ”Jos meillä ei olisi niin paljon kameleita, olisi paljon rauhallisempaa. Somalia pitäisi kaupungistaa. Klaanien väliset taistelut käydään viljeltävästä maasta. Kaupungissa elämme sovussa keskenämme, klaaneista huolimatta”, hän huomautti.

Yli puolet Somalian väestöstä kuitenkin elää edelleen maaseudulla ja saa toimeentulonsa karjankasvatuksesta ja pienimuotoisesta viljelystä. On selvää, että sään ääri-ilmiöt voivat jatkossa saada liikkeelle massiivisia ihmisvirtoja. Ne eivät rajoitu vain Afrikan sarven alueelle.

Yhteydenotot: johanna.suhonen(at)kylkirauta.fi.

***