Sotilaalta vaaditaan sekä kestävyyttä että voimaa

Jussi Mussalo
Haavoittuneen hätäsiirto on yksi sotilastehtävistä, johon jokaisen taistelijan pitää pystyä. Aiemman tutkimuksen perusteella haavoittuneen hätäsiirto vaatii auttajalta suurta lihasmassaa, anaerobista suorituskykyä sekä koko vartalon maksimivoimaominaisuuksia. Sotatieteiden maisterin tutkinnon pro gradu -tutkielmassani selvitin, miten sotilaallisen harjoituksen aiheuttama voimakas fyysinen rasitus muuttaa suorituksen luonnetta.
Operaatioissa sotilaat tekevät fyysisesti vaativia tehtäviä jopa 80 prosenttia palvelusajastaan. Naton selvityksen mukaan tyypillisimpiä työtehtäviä ovat siirtyminen taisteluvarustuksessa, kaivaminen ja taakkojen käsitteleminen lihasvoimin. Etenkin länsimaissa on tehty paljon tutkimusta eri työtehtävien asettamista fyysisistä vaatimuksista, joiden avulla on pyritty optimoimaan sotilaiden testaamista ja harjoittelua.
Yhdysvaltojen kansallisen liikuntajärjestön, National Strength and Conditioning Association (NSCA), asiantuntijapaneeli on pisteyttänyt yksittäisten työtehtävien asettamia fyysisiä vaatimuksia. Niiden perusteella tärkein elementti yksittäisissä työtehtävissä vaikuttaa olevan maksimivoima. Lisäksi moni sotilastehtävä on suoritettava kovalla teholla, jolloin vaaditaan anaerobista suorituskykyä. Aerobisen kestävyyden merkitys vaikuttaisi kuitenkin yksittäisissä työtehtävissä olevan vain keskinkertainen.
Operaatiot kuluttavat
Sotilas joutuu työskentelemään moninaisissa tehtävissä ja toimintaympäristöissä. Yksittäiset työtehtävät vaativat edellä kuvattuja fyysisiä ominaisuuksia, mutta kokonaisuus on paljon monitahoisempi. Henkilökohtaisen varustuksen kantaminen aiheuttaa jatkuvaa fyysistä stressiä ja lämpökuormaa etenkin kuumissa olosuhteissa.
Vallitsevat olosuhteet voivat myös vaihdella kovista pakkasista helteisiin ja kaatosateesta äärimmäiseen kuivuuteen. Operaatioiden jatkuessa pitkään energiankulutus saattaa kohota 7 000:een kilokaloriin vuorokaudessa, jolloin syntyy huomattavaa energiavajetta. Kun tähän yhdistetään vielä univajeen kasautuminen, voidaan puhua kokonaisvaltaisesta fyysisestä ja psyykkisestä stressitilasta. Käytännössä hyvällä aerobisella kestävyydellä sotilas kykenee kuitenkin palautumaan riittävästi operaatioiden aikana.
Vaikutus fyysiseen toimintakykyyn
Sotilaan fyysisessä toimintakyvyssä tapahtuu negatiivisia muutoksia yksittäisten työtehtävien aiheuttaman fyysisen rasituksen ja erilaisten stressitekijöiden summana. Stressin vaikutuksia sotilaan fyysiseen toimintakykyyn on tutkittu sotilaallisten harjoitusten, kuten selviytymisharjoitusten, avulla.
Käytännössä tutkimuksissa on keskitytty selvittämään muun muassa sitä, miten tutkittavien kehon koostumus, kestävyys- ja voimaominaisuudet muuttuvat esimerkiksi seitsemän vuorokauden harjoituksen aikana. Tutkimustulokset ovat melko yhteneväisiä seuraavista asioista: lihas- ja rasvamassa vähenee ja anaerobinen suorituskyky ja maksimivoimatasot alentuvat. Aiemmassa tutkimuksessa ei ole paljoakaan tutkittu sitä, miten yksittäinen sotilastehtävä muuttaa luonnettaan pitkäkestoisemman rasituksen vaikutuksesta.
Haavoittuneen hätäsiirto mittarina
Jokaisen joukon on varauduttava toimimaan tilanteessa, jossa yksi tai useampi oma taistelija haavoittuu. Taisteluteknisesti oikein suoritettuna haavoittuneen hätäsiirto lähimpään suojaan toteutetaan ryhmänjohtajan käskystä tuliylivoiman tai muun suojaavan elementin turvin ilman lisätappioita. Lähimmän taistelijan tai lähimpien taistelijoiden on kyettävä haavoittuneen hätäsiirtoon.
Monet asevoimat, muun muassa Kanada, Norja ja Yhdysvallat, ovat käyttäneet haavoittuneen hätäsiirtoa yhtenä työkyvyn mittarina. Aikaisemman tutkimustiedon valossa haavoittuneen hätäsiirron toteuttaminen vaatii auttajalta erityisesti suurta lihasmassaa, kykyä työskennellä anaerobisesti korkealla teholla sekä hyviä koko vartalon maksimivoimaominaisuuksia.
Haavoittuneen hätäsiirtoa on kuvattu yhdeksi fyysisesti haastavimmista sotilastehtävistä. Tämän vuoksi selvitin pro gradu -tutkielmassani juuri haavoittuneen hätäsiirron avulla, miten suorituksen luonne muuttuu taistelutilannetta simuloivassa rasituksessa ja kuinka haastavaksi se lopulta muuttuu.
Fyysisen toimintakyvyn testaaminen
Tutkimuksessani mitattiin monipuolisesti kehon koostumusta, lihasvoimaa, lihaskestävyyttä sekä anaerobista ja aerobista kestävyyttä. Testien avulla saatiin kokonaisvaltainen kuva tutkittavien fyysisestä toimintakyvystä.
Puolustusvoimien kuntotestaajan käsikirjan ohjeistuksen mukaisesti mitattiin tutkittavien pituus, paino ja vyötärönympärys. Lisäksi järjestettiin 12 minuutin juoksutesti ja lihaskuntotesti, johon sisältyivät vauhditon pituushyppy, istumaan nousu ja etunojapunnerrus.
Puolustusvoimien käyttämiä testejä täydennettiin testeillä, joilla tutkittavien kehon koostumuksesta, anaerobisesta suorituskyvystä ja maksimivoimatasoista saatiin tarkempaa tietoa. Kehon koostumusta arvioitiin bioimpedanssimittauksella, jonka avulla kyettiin määrittämään muun muassa tutkittavien lihas- ja rasvamassan määrä. Lisäksi anaerobista suorituskykyä testattiin 30 sekunnin maksimaalisella polkupyöräergometritestillä, niin kutsutulla Wingaten testillä.
Lihasvoimaa arvioitiin alaraajojen ja ylävartalon sekä puristusvoiman osalta dynamometrien avulla. Alaraajojen maksimivoimaa mitattiin isometrisesti jalkaprässillä ja ylävartalon maksimivoimaa penkkipunnerruksella istuen. Puristusvoimaa testattiin siihen tarkoitetulla dynamometrillä.
Testaaminen väsyneenä
Tutkittavien kykyä toteuttaa haavoittuneen hätäsiirto mitattiin testillä, joka oli kehitetty kyselyn pohjalta osana tätä tutkimusta. Testissä simuloitiin tilannetta, jossa auttaja joutuu aluksi raahaamaan haavoittunutta matalana noin 24 metrin matkan. Tämän jälkeen auttaja voi nousta pystyyn maaston antaman suojan turvin ja raahata haavoittunutta pystyssä noin 20 metrin matkan.

Haavoittuneen hätäsiirtoa mittaavan testin toteutus.
Testi toteutettiin voimistelusalissa taisteluvarustuksessa ilman asetta. Haavoittuneena käytettiin taisteluvarustukseen puettua nukkea, joka painoi noin 80 kiloa. Suorituksesta mitattiin kulunut aika. Suoritustekniikka oli vapaa, mutta raahaaminen matalana oli suoritettava kokonaisuudessaan alle metrin korkeudessa.

Tutkittava raahaamassa nukkea matalana ja pystyssä.
Haavoittuneen hätäsiirtoa mittaava testi toteutettiin ilman edeltävää rasitusta ja välittömästi noin 20-tuntisen aliupseerikurssin ryhmätaitokilpailun jälkeen. Taisteluvarustuksen paino oli hieman yli 30 kiloa. Ryhmätaitokilpailu koostui vajaan 40 kilometrin siirtymisestä, jonka aikana suoritettiin tehtävärasteja.
Tutkimuksen tulokset
Haavoittuneen hätäsiirron suoritusaika kasvoi huomattavasti 20-tuntisen harjoituksen jälkeen. Ilman edeltävää rasitusta suoritusaika oli keskimäärin 87 sekuntia, ja harjoituksen jälkeen se oli 126 sekuntia. Kun tutkittavilta kysyttiin rasituksen jakautumista kehon eri osien välillä, jalkojen sanottiin rasittuneen eniten.
Ilman edeltävää rasitusta tehtynä testin aikainen syke oli hyvin korkea, kuten myös veren laktaattipitoisuus, joka kuvastaa tehdyn anaerobisen työn määrää. Sotilaallisen harjoituksen jälkeen sekä syke että veren laktaattipitoisuus olivat huomattavasti alhaisemmat. Tutkittavat eivät kyenneet työskentelemään yhtä suurella teholla kuin ilman edeltävää rasitusta.
Testin suoritusajan yhteyksiä kehon koostumukseen sekä kestävyys- ja voimaominaisuuksiin selvitettiin tilastollisella analyysillä. Ilman edeltävää rasitusta toteutetussa testissä korostuivat tärkeysjärjestyksessä anaerobinen suorituskyky, lihasmassan määrä sekä koko vartalon maksimivoimaominaisuudet. Aerobinen kestävyys jäi huomattavasti vähäisemmäksi.
Noin 20-tuntisessa harjoituksessa tilanne kuitenkin muuttui huomattavasti. Aerobinen kestävyyskunto osoittautui selvästi tärkeimmäksi tekijäksi lihasmassan ohella. Lisäksi jalkojen maksimivoima oli keskeistä. Sen sijaan ylävartalon maksimivoimaominaisuuksilla ja anaerobisella suorituskyvyllä ei ollut niin suurta merkitystä.
Suorituksen luonteen muuttuminen
Noin 20-tuntinen sotilaallinen harjoitus aiheuttaa odotetusti negatiivisia muutoksia taistelijan fyysisessä toimintakyvyssä. Tehdyn tutkimuksen tuloksia voidaan selittää kahdella asialla. Ensimmäinen seikka liittyy maksimivoimatasoihin. Henkilökohtaisen varustuksen kantaminen yhdistettynä fyysisesti rasittaviin sotilastehtäviin 20 tunnin ajan aiheuttaa lihasvaurioita ja hermostollista väsymystä, mikä taas johtaa etenkin jalkojen maksimivoimatasojen alenemiseen.
Tutkittavien kyky raahata 80-kiloista nukkea heikkeni etenkin niillä taistelijoilla, joilla ei ollut riittäviä maksimivoimaominaisuuksia. Koska suurin osa haavoittuneen hätäsiirron aiheuttamasta rasituksesta kohdistui erityisesti jalkoihin, on loogista, että jalkojen maksimivoimaominaisuudet olivat erityisen merkittävät. Taistelijan hyvät maksimivoimaominaisuudet varmistavat sen, ettei suorituskyky fyysisen rasituksen jälkeen romahda voimatasojen alenemisen vuoksi.
Taistelija, jolla on hyvä aerobinen kunto, pystyy työskentelemään matalammalla sykkeellä verrattuna heikkokuntoisempiin. Hyväkuntoinen taistelija pystyy käyttämään elimistön rasvavarastoja hyvin hyödyksi. Heikko aerobinen kunto johtaa siihen, että syke on korkeampi ja kuormittuminen suurempaa.
Käytännössä heikon aerobisen kunnon omaava taistelija kuluttaa koko ajan kovatehoisissa suorituksissa tarvittavia anaerobisia energialähteitä. Kun taistelija, jolla on heikko aerobinen kunto, joutuu esimerkiksi raahaamaan haavoittunutta, hänellä ei ole kykyä nostaa suoritustehoa selvästi anaerobiseksi, ja hätäsiirto kestää huomattavasti kauemmin kuin levänneenä. Jatkuvan palautumisen turvaamiseksi myös aerobista kestävyyttä on oltava riittävästi. Tutkimustulosteni ja aiemman tutkimustiedon valossa noin 2 600 metriä 12 minuutin juoksutestissä on vähimmäisvaatimus.
Koulutetaan ja testataan
Sotilaan on oltava monipuolisesti hyvässä fyysisessä kunnossa. Niin voimalla, anaerobisella suorituskyvyllä, lihaskestävyydellä kuin aerobisella kunnollakin on keskeinen merkitys erilaisissa tilanteissa.
Puolustusvoimissa testataan tänä päivänä asevelvollisten lihaskestävyyttä ja aerobista kuntoa testataan. Vauhdittomalla pituushypyllä arvioidaan jalkojen maksimivoimaa suhteessa omaan kehon massaan, mutta tulos ei kerro riittävästi absoluuttisesta maksimivoimasta. Siksi fyysisen toimintakyvyn testistömme ja fyysinen koulutuksemme kaipaa täydennystä maksimivoiman ja anaerobisen suorituskyvyn mittaamiseen. Puolustusvoimissa kehitetäänkin tällä hetkellä tehtäväratatestiä, jolla voidaan mitata anaerobista suorituskykyä.
Sotilastehtävien vaatimusten tiedostamisen ja testaamisen lisäksi on itsestään selvää, että samoja asioita on koulutettava. Tutkimustulosteni ja aiemman tutkimustiedon perusteella sotilaan voimaominaisuuksien harjoittaminen riittävälle tasolle on tärkeää yksittäisten työtehtävien, kuten haavoittuneen hätäsiirron, ja vammojen ehkäisyn kannalta. Aerobista kestävyyttä ei kuitenkaan saa unohtaa, jotta sotilas pystyy palautumaan vaativissa ja pitkäkestoisissa operaatioissa.
Koulutus 2020 -ohjelma tuo uusia tuulia myös fyysiseen koulutukseen. Taistelijan keho -ohjelma pyrkii kehittämään sotilaan kestävyyttä ja voimaa unohtamatta anaerobista suorituskykyä ja maksimivoimaa. Suunta on oikea poikkeusolojen tehtävien asettamien vaatimuksiin vastaamiseksi. Tulevaisuuden haasteena onkin tähän mennessä tehtyjen pilotointien ja suunnitelmien saattaminen käytäntöön – tarkoituksenmukaisella tavalla.
Kapteeni Jussi Mussalo palvelee yksikön varapäällikkönä Panssariprikaatissa. Hän on sotatieteiden maisteri, joka opiskelee ergonomiaa Itä-Suomen yliopistossa ja jatkaa sotatieteellisiä opintojaan tohtoriohjelmassa Maanpuolustuskorkeakoulussa.