Vuodesta 1976 lähtien toiminut Maanpuolustustiedotuksen Suunnittelukunta (MTS) juhlisti merkkivuotta järjestämällä seminaarin Säätytalossa 4.9.2026. Seminaari täytti Säätytalon ääriään myöden.

MTS on pysyvä parlamentaarinen komitea, jonka valtioneuvosto asettaa eduskuntavaalikaudeksi kerrallaan.

Seminaari oli rakennettu siten, että juhlapuheita ei pidetty vaan ohjelmassa oli kaksi osaa, tasavallan presidentin haastattelu ja paneelikeskustelu.

Presidentin haastattelijana oli Ylen toimittaja Seija Vaaherkumpu. Seminaaripäivän uutisaiheena oli Pellingin saaristosta löytynyt drooni. Presidentti Stubb kertoi saaneensa reaaliaikaisen tiedon laitteen harhautumisesta. Hän kuitenkin korosti, ettei Suomella ole mitään välitöntä sotilaallista vaaraa ja toivoi rauhallisuutta tilanteessa.

Puolustautumisen kustannusten suhdetta sosiaaliturvaan presidentti Stubb painotti sanomalla, että jos ei puolustuskykyä ole ei ole hyvinvointivaltiotakaan.

Itseensä kohdistuvasta kritiikistä presidentti kommentoi, että kritisoida kyllä saa, mutta arvostelun on perustuttava luotettaviin lähteisiin, ei siihen mitä hänen Venäjän propagandassa väitetään sanoneen.

Keskustelun maanpuolustustahdosta moderoi MTS:n puheenjohtaja, kansanedustaja Jarno Limnell. Keskusteluun osallistuivat vastaava päätoimittaja Minna Holopainen Suomen Tietotoimistosta, kansliapäällikkö Janne Kuusela Puolustusministeriöstä, johtaja Teija Tiilikainen Euroopan hybridiuhkien torjunnan osaamiskeskuksesta ja puheenjohtaja Mats Uotila Varusmiesliitosta.

Moderaattori esitti keskustelijoille kysymyksen, onko maapuolustustahto sanana edelleen sopiva ja käyttökelpoinen. Yhtään vaihtoehtoista vastinetta sanalle ei esitetty. Tämän voi katsoa heijastelevan sitä, että maanpuolustustahto on juurtunut niin hyvin suomalaisten käyttöön, sekä kansalaisten mutta myös poliitikoiden ja yleisen tiedonvälityksen sanavarastoon.

Perinteitä kunnioittaen

MTS:n vuosittain teettämä kansalaiskysely antaa virallisen mittarin suomalaisten maanpuolustustahdosta. Kyselyssä esitetään kysymys, jonka tausta on ruotsalaisissa 1950-luvun tutkimuksissa, joista mittaustapa on lainattu: ”Jos Suomeen hyökätään, niin olisiko suomalaisten mielestänne puolustauduttava aseellisesti kaikissa tilanteissa, vaikka tulos näyttäisi epävarmalta?”

Viimeksi viime vuoden joulukuussa tehdyssä tutkimuksessa kysymykseen vastasi myönteisesti (Kyllä olisi) 78 prosenttia tutkituista.

Seminaarin teemaksi oli määritelty ”perinteitä kunnioittaen”. Perinteitä ei kylläkään seminaarin ohjelmassa varsinaisesti käsitelty. MTS on perustettu vuonna 1975 annetulla asetuksella (1073/75) ja se aloitti toimintansa seuraavan vuoden alusta.

Samalla korvattiin Henkisen Maanpuolustuksen Suunnittelukuntaa (HMS) koskenut asetus, joka oli annettu vuonna 1962. Tämä asetus perustui vuonna 1960 toimintansa aloittaneen Henkisen Maanpuolustuksen Komitean työhön.

Aikanaan puolustusvoimain komentajaksi edennyt Jaakko Valtanen toimi komitean sihteerinä. Sotakorkeakoulun diplomityössään vuonna 1954 Valtanen tutki Suomen Gallupin keräämää haastatteluaineistoa analysoimalla ”maanpuolustushenkeä” eli maanpuolustustahtoa. Tutkimus oli uraauurtava puolustusvoimien piirissä tehty työ.

HMS:n työn ei enää katsottu sopivan ajan poliittiseen tilanteeseen. MTS:n ensimmäiseksi pääsihteeriksi valittiin Ralf Friberg (SDP) ja tutkimusvaliokunnan puheenjohtajaksi Jorma Hentilä (SKDL).

MTS jatkoi aloitettuja maanpuolustustahdon kyselymittauksia. Osoittautui, että tulokset vakiintuivat vuosien varrella hyvälle tasolle eli maanpuolustustahdon tasoon voitiin olla tyytyväisiä. Tämä sopi myös ajatusmalliin siitä, että ”ylhäältä johdettuja” maanpuolustustahdon parantamisen toimenpiteitä ei tarvittu, kuten HMS:n mallin mukaan olisi mahdollisesti tehty.

Vuosittain tehtävillä vertailukelpoisilla ja toistuvilla mittauksilla on se etu, että mielipiteiden muodostumisen vaihteluista saadaan pitkät aikasarjat. Maanpuolustustahdon mittausten hyötynä voidaan nähdä myös Suomi-kuvan rakentuminen ulkomaitakin ajatellen. Suomi tunnetaan maataan uskollisesti puolustavana maana.

Kaikki mitatut asiat eivät kuitenkaan ole säilyneet mukana tutkimuksissa vuodesta toiseen. Alla olevassa kuviossa on esimerkki aiheesta, jonka kartoittaminen on lopetettu. Sotilaallisen kriisin tilanteessa ei tietenkään ole edullista kertoa mahdolliselle viholliselle eikä mahdolliselle liittolaisellekaan, minkälainen pakolaisaalto voisi syntyä. Tietojen keräämistä voi silti suunnitella siltäkin pohjalta, että tuloksia ei julkisteta.

Maanpuolustustahdon puolustuspuhe

Nykyhetken geopoliittisessa tilanteessa kansalaisten maanpuolustustahtoon kiinnitetään tarkemmin huomiota kuin vaikkapa parikymmentä vuotta sitten. Puolustusvoimain komentaja Janne Jaakkola on haastateltuna Ylen Ykkösaamu-ohjelmassa pitänyt ei-hyväksyttävänä sitä, että yli 30 prosenttia miesikäluokasta ei suorita asepalvelusta.

Tällainen tilastollinen kuva ei liity suoranaisesti yksilöiden kokemaan tai ilmaisemaan maanpuolustustahtoon, mutta sitä voidaan pitää kuvauksena yhteisön tai koko yhteiskunnan maanpuolustustahdosta. Liudentuvaan maanpuolustustahtoon saattaa liittyä ilmiöitä, jotka mahdollistavat aikaisempaa enemmän asevelvollisen oman harkinnan palveluhalukkuudestaan.

Puolustusvoimien tutkimuslaitoksen Era of Unrest: Finnish Future Operating Environment 2040 -tutkimuksessa todetaan, että kansalaisten suhtautuminen valtioon on muuttumassa eikä maata nähdä enää puolustamisen arvoisena samassa määrin kuin vielä nykyään.

Samasta asiasta on kirjoittanut professori Antti Eskola analysoidessaan Jaakko Valtasen empiiristä aineistoa vuonna 1962: ”ubi bene, ibi patria – missä hyvä, siellä isänmaa” on toki vanha oivallus. Nykyajan mielipideilmastossa esimerkiksi ilmastonmuutoksen muuttamiseen vahvasti ideologisesti sitoutunut henkilö saattaa kuitenkin kääntää tämän ajatuksen toisin päin – tehkää tästä maasta sellainen kuin haluan, niin sitten puolustan sitä.

Asepalveluksen merkitystä yksilölle pohdittaessa on usein huomautettu, että Ruotsissa palvelukseen menevän nuoren on perusteltava, miksi palvelukseen lähtee. Suomessa sanotaan, että on perusteltava miksi palvelukseen ei mene.

Asepalvelukseen lähtevä nuori mies tai nainen ei välttämättä ensimmäiseksi ajattele rintamalle menoa. Taustalla vaikuttava tunne on kokemus kansalaisuuteen kasvamisesta ja yhteisöön tällä tavoin osallistumisesta. Itse asiassa Suomessa on toinenkin merkittävä ero Ruotsiin verrattuna: rippikoulun käyminen. Suomessa rippikoulun käy noin 73 prosenttia nuorista, Ruotsissa kävijöitä on noin 55 prosenttia. Rippikoulun kävijöiden prosenttiosuus muistuttaa Suomessa maanpuolustustahtoisten osuutta.

MTS:n tilaamalla maanpuolustustahdon mittauksella on vakaa asema puolustuskeskustelussa. Mittauksen taso ei tieteelliseltä kannalta ole vaativa, kun esitetään yhden kysymyksen prosenttijakauma. Tämän tasoiseen mittaamiseen on kuitenkin julkisessa ja poliittisessa keskustelussa totuttu, olipa kysymys presidenttiehdokkaan kannatuksesta tai puolueen kannatuksesta tulevia vaaleja ajatellen. Prosenttiluvut kertovat olennaisen.

***