Liki 70 vuoden takaa olevan väestönsuojelulain perusajatus on pelkistettynä ”jokainen pitäköön huolen ainakin itsestään”. Tuore turvallisuusstrategia uskoo toista maailmansotaa edeltäneen yhteiskunnan palanneen: ”Yksilöiden toimintakyky sekä turvallisuutta vahvistavat tiedot, taidot ja asenne muodostavat kokonaisturvallisuuden perustan”. Valmiuslakiin on kirjattu: ”Poikkeusoloissa jokainen Suomessa asuva, joka on täyttänyt 18 mutta ei 68 vuotta, on velvollinen suorittamaan sammutus-, pelastus-, ensiapu-, huolto-, raivaus- ja puhdistustehtäviä väestön suojelemiseksi välttämättömiä tehtäviä.”

Nykynuorista miehistä jopa 30 % eli vuosittain lähes 10 000 nuorta hylätään – syrjäytetään – kutsunnoissa. Virallinen yhteiskunta ei tarjoa heille asevelvollisen laillista oikeutta osallistua kokonaisturvallisuuden ylläpitämiseen. Tämä koskee saman ikäluokan lähes 30 000 naista, joilla on mahdollisuus vain vapaaehtoiseen asepalvelukseen. Millä varmistettaisiin se, että mahdollisimman moni nuori saataisiin puolustamaan isänmaata joko sotilaallisesti maata puolustaen tai osallistumalla muilla tavoin yhteiskunnan turvaamiseen? Miksi ei perustettaisi sisäministeriön alaisuuteen puolustushaara, aselajeineen ja koulutushaaroineen, jossa koulutetaan väestönsuojeluun? Johtoesikunnan paikaksi sopisi esimerkiksi Vaasa.

Valtioneuvoston vuoden 2024 ulko- ja turvallisuuspoliittisen sekä puolustusselonteon mukaan Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan tärkeimpänä päämääränä on turvata Suomen itsenäisyys ja alueellinen koskemattomuus, estää Suomen joutuminen sotilaalliseen konfliktiin ja taata suomalaisten turvallisuus ja hyvinvointi. Kokonaisturvallisuuden toimintamallissa yhteiskunnan elintärkeät toiminnot turvataan viranomaisten, elinkeinoelämän, järjestöjen ja kansalaisten yhteistoiminnalla kaikissa olosuhteissa ja kaikilla tasoilla.

Laajamittainen ja pitkäkestoinen sodankäynti on palannut Eurooppaan. Venäjä muodostaa turvallisuusuhkan Euroopalle ja Suomelle. Sodan laajenemisen riskiä ei voida sulkea pois. Sodan uhkan lisääntymisen ohella informaatio-, hybridi- ja kyberhyökkäykset ovat arkipäivää, kuten tiedonsiirto- ja sähköverkkojen sekä vesihuollon lamauttaminen. Hyökkääjänä voi olla yksittäinen ihminen, valtio tai liittouma.

Vahvuus vaarassa

Asevelvollinen on kokonaisturvallisuuden asiakasomistaja, jolla on oikeus saada sodan ajan vaatimuksia vastaava hyvä ja vaativa koulutus sekä varustus, jotta hänestä tulee itsensä omistaman sotakelpoisen joukon jäsen.

Sodan ajan joukkojen vahvuus on lyhyehkössä ajassa jouduttu pudottamaan noin 5 %:iin Suomessa asuvasta väestöstä. Kaikki hallinnonalat sekä kriittiset yritykset ja muut toimijat ovat varanneet poikkeusoloissa tarvitsemaansa työvoimaa asevelvollisuuslain mukaisilla henkilövarauksilla, jotka ovat siten pois Puolustusvoimien sodan ajan joukoista.

Tehtäviin verrattuna pientä vahvuutta ei kyetä ylläpitämään pelkästään miespuolisen ikäluokan varassa. Joukkoja on jo 2030-luvulla supistettava jopa 50 000:lla, tai sijoitettava entistä vanhempia ikäluokkia sodan ajan joukkoihin ja kasvatettava asepalveluksen suorittavien naisten lukumäärää.

Koko ikäluokan kutsunnat olisi syytä aloittaa. Ennen varsinaisia kutsuntoja tulisi kyseessä olevan vuoden kutsunnanalaisille järjestää muutamaa viikkoa aikaisemmin pakollinen ja perusteellinen perehdyttämispäivä, naiset mukaan lukien. ”Intti tutuksi” on hyvä alku.

Koulutusta lääkäreille!

Kutsuntoja edeltävät lääkärintarkastukset, joiden palveluskelpoisuutta koskevat luokitusesitykset kutsuntalääkärit yleensä vahvistavat. Puolustusvoimat arvostaa sitä, että palveluksen keskeyttäneiden lukumäärä on aiempaa pienempi. Toisaalta varusmiespalveluksen suorittaa tällä hetkellä vain vähän yli 60 % miespuolisesta ikäluokasta.

Kutsuntalääkäreille tulisi asettaa selvät pätevyysvaatimukset. Perusvaatimuksena voisi olla yleislääketieteen erikoislääkäri, joka kuuluu Puolustusvoimien reserviin. Lisäksi tulisi vaatia Sotilaslääketieteen keskuksen antama täydennyskoulutus ja siihen liitettävä erikoistutkinto.

Peruskunto puntariin

Kutsuntalautakunta tekee päätöksen palveluskelpoisuudesta ja -luokasta, lähes poikkeuksetta lääkärinlausunnon mukaan. Kutsunnanalaisen oma kertomus on merkittävä. Vain erikoistehtäviin koulutettavaksi määrätään valintakokeiden perusteella.

Erinomaisten ”marsmars”- ja muiden ohjeiden lisäksi tulisi jo kutsunnoissa tehdä yksinkertaiset peruskuntotestit, esimerkiksi: lankuttaminen, vauhditon pituushyppy, kuntopallon heitto, yhdellä jalalla seisominen, sukkulajuoksu. Kaikki suoritukset on helppo tehdä sisätiloissa, mitata ja pisteyttää – kaikille sukupuolille tasavertaisesti. Ovat kaiketi lapsille tuttuja koululiikunnasta – jos ei, niin olisi syytä.

Testit antaisivat perusteita myös ennakkotarkastuksen lääkärinlausunnon tarkempaan arviointiin. Kutsuntalautakunnalla ja -lääkärillä tulisi tietysti olla asiantuntemus, jolla tahalliset alisuoritukset todetaan.

Väestönsuojelu – neljäs puolustushaara

Yhteiskunnan turvallisuusstrategia on kirjattu Valtioneuvoston periaatepäätöksenä, uusin strategia on vuodelta 2025. Väestönsuojelulaki ja -asetus ovat 1950-luvulta eli kohta 70 vuoden takaa, valmius-, puolustus- ja pelastuslait tältä vuosituhannelta. ”Aseellisten selkkausten aikaista toimintaa, jolla suojataan siviiliväestöä, kutsutaan väestönsuojeluksi”, ilmoittaa turvallisuusstrategia.

Kuten edellä on todettu, nykynuorista miehistä jopa 30 % eli vuosittain lähes 10 000 nuorta hylätään – syrjäytetään – kutsunnoissa. Virallinen yhteiskunta ei tarjoa heille asevelvollisen laillista oikeutta osallistua kokonaisturvallisuuden ylläpitämiseen. Tämä koskee saman ikäluokan lähes 30 000 naista, joilla on mahdollisuus vain vapaaehtoiseen asepalvelukseen. Tilanne ei voi olla vaikuttamatta kielteisesti maanpuolustustahtoon.

Sota Ukrainassa osoittaa, että Venäjä ei noudata kansainvälisiä sopimuksia ja sääntöjä, vaan yrittää tuhota koko yhteiskunnan – kansanmurha mukaan lukien. Tämä asettaa vaatimukset Suomen kansalaisten elinolosuhteiden turvaamiselle. Puolustusselonteossa on toki lohduttava lausuma: ”Varautumisessa huomioidaan myös elintärkeiden toimintojen ja kriittisten kohteiden mahdollisen vahingoittumisen seurannaisvaikutukset.”

Lähtökohtana toimivat normaaliolojen järjestelyt ja lainsäädäntö, väestönsuojeluun osallistuvien viranomaisten suorituskyky on mitoitettu vain rauhan aikaa varten. Useilla aloilla tulee jatkuvasti esille vakavia puutteita jo päivittäisessä arjessa.

Ongelmatilanteissa siviiliviranomaiset tukeutuvat usein Puolustusvoimien antamaan virka-apuun. Ajattelu ulottuu sodan uhan ja sodan aikaan, jolloin aseellisessa puolustuksessa on aivan tarpeeksi tekemistä.

Väestönsuojelun koulutus keskittyy johtajiin. Laissa on määrätty, että valmentautuminen väestönsuojelutehtäviin tapahtuu rauhan aikana vapaaehtoisuuden pohjalla. Suurin vastuu on annettu jokaiselle kansalaiselle – ja vapaaehtoisille järjestöille.

Miksi ei perustettaisi väestön suojaamisesta päävastuussa olevan sisäministeriön alaisuuteen ”puolustushaara” aselajeineen ja koulutushaaroineen, jossa koulutetaan sekä johtajia että miehistöä väestönsuojeluun? Johtoesikunnan paikaksi sopisi esimerkiksi Vaasa. Erinomainen esimerkki sisä- ja puolustusministeriöiden yhteistoiminnasta on Rajavartiolaitos, rajajoukot. Väestönsuojelujoukkojen rahoituksen tulisi laskennallisesti kuulua puolustuksen määrärahoihin.

Kutsunnoissa väestönsuojelukoulutukseen määrättäisiin ne, joita ei eri syistä voida määrätä sotilaskoulutukseen. Palveluskelpoisuudelle määritettäisiin uudet luokat, tehtävien mukaan. Esimerkiksi vasta painoindeksi 40+ olisi poissulkeva. Asevelvollinen ei valintaa voisi tehdä. Ne, joiden asepalvelus joudutaan keskeyttämään, jatkaisivat väestönsuojelukoulutuksessa. Samat säännöt koskisivat palvelukseen hakevia naisia.

Palvelus tulisi järjestää asevelvollisuuslain mukaisesti, palvelusaikoineen, säännöllisine kertausharjoituksineen, ylimääräinen palvelus ja palvelus liikekannallepanon aikana mukaan lukien. Väestönsuojelussa on oltava omat palvelusasut, erotukseksi sotilaista. Ensimmäisenä jaksona pitäisi olla kaikille annettava sotilaan peruskoulutus, ruumiillisen kunnon rajoitukset huomioon ottaen. On olennaista, että asevelvolliset totutetaan yhteisöllisyyteen ja luodaan hyvä ryhmäkoheesio. Palveluksen keskeyttämiset keskittyvät peruskoulutuskauteen, joten erityisesti mielenterveysongelmat tulisivat jo alussa esille.

Koulutuksen varsinainen sisältö tulisi suunnitella kaikkien väestönsuojelusta vastuussa olevien viranomaisten yhteistyönä, järjestöjen avustamana. Lakiteksteissä on lueteltu 11 viranomaistahoa, lisättynä tekstillä ”muutkin kuin edellä mainitut”.

Valmiuslakiin on kirjattu: ”Poikkeusoloissa jokainen Suomessa asuva, jolla on kotikuntalain mukaan kotikunta Suomessa ja joka on täyttänyt 18 mutta ei 68 vuotta, on velvollinen suorittamaan sammutus-, pelastus-, ensiapu-, huolto-, raivaus- ja puhdistustehtäviä sekä väestönsuojeluorganisaation johto- ja erityistehtäviä, hätäkeskustehtäviä taikka muita näihin rinnastettavia, väestön suojelemiseksi välttämättömiä tehtäviä.” Ihanko totta, ilman koulutuksella ja harjoituksella tuotettuja taitoja – tämän päivän uusavuttomat, jotka eivät halua huolehtia edes iäkkäistä sukulaisistaan?

On perusteltua olettaa, että opetettavia ja harjoitettavia asioita on riittävästi koko palvelusajaksi. On syytä uskoa, että ”syrjäytetty” asevelvollinen ja nainen soveltuisi koulutettavaksi vähintään yhden väestönsuojeluun osallistuvan viranomaisen osoittamiin tehtäviin – myös CBRNE-uhkiin ja kyberpuolustukseen. Tämä voisi vaikuttaa myönteisesti hakeutumiseen kokonaisturvallisuudesta vastuussa oleviin ammattikuntiin sekä vapaaehtoistoimintaan.

Vakaumukseen perustuvien omantunnonsyiden takia siviilipalveluksen valitsevat ovat oma, nyt vuosittain noin 2 000 henkilön erillään pidettävä ryhmä. Huomattava osa heistä on terveydellisistä syistä vapautettu rauhanajan palveluksesta. Vakaumuksellisten ”työpalveluksen kehittäminen” yhteiskunnalle paremmin tuotettuun hyötyyn ei ole uskottava.

Kartan kertomaa

Suomen turvallisuusympäristö on heikentynyt perustavanlaatuisesti. Tämä korostaa kaikkien hallinnonalojen tarvetta varautua Puolustusvoimien tukemiseen pitkäkestoisessa, koko yhteiskuntaan vaikuttavassa kulutussodassa. Sotilaallinen varautuminen ja väestönsuojelu perustuvat samoihin uhkaennusteisiin. Yhteiskunnan vahva kyky suojata siviiliväestöä ja kriittistä infrastruktuuria asevaikutuksilta mahdollistaa osaltaan sotilaalliselle puolustukselle tärkeiden toimintojen jatkumisen.

Sotilaalliselta kannalta eteläinen Suomi on niemi, pohjoinen kauttakulkualue. Suomalaiset ovat asettuneet asumaan oheisen kartan osoittamille alueille. Kriittinen infrastruktuuri on rakentunut väestön mukana. Väestönsuojelun tehtäväaluetta ei tarvitse etsiä kauempaa.

Voimassa olevan Väestönsuojelulain perusajatus pelkistettynä on: Jokainen pitäköön huolen ainakin itsestään. Tuore turvallisuusstrategia uskoo toista maailmansotaa edeltäneen yhteiskunnan palanneen: ”Yksilöiden toimintakyky sekä turvallisuutta vahvistavat tiedot, taidot ja asenne muodostavat kokonaisturvallisuuden perustan” – ”yksilölähtöisesti”.

Olisiko aika aloittaa käytännön toimet kokonaisturvallisuuteen kouluttamiseksi ja harjoittamiseksi? Kriiseissä ja katastrofeissa on kyettävä huolehtimaan ”kotirintamasta”, johon myös sodan aikana 95 % väestöstä lukeutuu – siellä, missä suomalaiset haluavat elää.

Väestönsuojelu – jokaisen oikeus ja velvollisuus

Aseellinen puolustus on koko maassa Puolustusvoimien tehtävä. Puolustusselonteossa todetaan: ”Sodan ajan puolustuskyky perustuu suurelta osin muualta yhteiskunnasta saataviin resursseihin.” Niitä ei ole, ellei väestönsuojelua ole.

Tämän artikkelin perusmalli on otettu Sveitsistä, jossa tämä järjestelmä toimii. Asiatietoja on saatu. sveitsiläisiltä kutsuntakeskuksilta ja verkkosivuilta, loput ovat kirjoittajan omia ajatuksia. Väestönsuojelun merkitystä ei voi liikaa korostaa.

***

Kirjoittaja, yleisesikuntaeversti evp Pertti Tervonen on palvelusurallaan muun muassa aluehallinnossa ja lopulta Puolustusvoimien suunnittelupäällikkönä johtanut ja kehittänyt sodan ajan puolustuksen ja rauhan ajan rakenteen sekä toiminnan, talouden ja koulutuksen suunnittelua, skenaarioina aina 2020-luvulle.

Artikkelikuva: Santeri Viinamäki, Wikipedia Commons, https://commons.wikimedia.org/wiki/File:V%C3%A4est%C3%B6nsuoja_20171109.jpg