”Resilienssi tukee pyrkimyksiämme turvata kansakuntiamme, yhteiskuntiamme ja yhteisiä arvojamme.”

(“Resilience underpins our efforts to safeguard our nations, societies and shared values.”)

”Kokonaisturvallisuus muodostaa perustan suomalaisen yhteiskunnan kriisinkestävyydelle eli resilienssille.”

Ylempi määrittely on Naton strategisesta konseptista vuodelta 2022 ja alempi uudesta Yhteiskunnan turvallisuusstrategiastamme (Valtioneuvoston periaatepäätöksenä 16.1.2025).

Näillä määrittelyillä näyttää olevan ”sukulaisuussuhde” keskenään. Resilienssi ei ole enää uusi käsite suomalaisessakaan keskustelussa. Käsitettä on käytetty lähinnä siltä pohjalta, että kuulijoiden on arveltu tietävän, mistä on kysymys. Tässä artikkelissa ei ole tarkoituksena antaa resilienssille filosofista, sotilassosiologista ja psykologista kaikenkattavaa määritelmää, vaan vertailla rinnakkain näitä kahta edellä mainittua lähestymistapaa pragmaattiselta kannalta.

Naton resilienssi-käsite

Naton resilienssin määrittelyt esitetään selkeästi tämän vuoden alussa julkaistussa resilienssin opetusohjelmassa, jossa käsitellään resilienssin määrittely lähes oppikirjamaisesti (The Resilience Reference Curriculum, RRC).

RRC määrittelee johdanto-osassaan resilienssi-käsitteen käyttöä historialliselta kannalta. Yhdysvaltojen asevoimia esiteltäessä käsite on tuttu vuosien varrelta: “Kyky sopeutua muuttuviin olosuhteisiin sekä kestää ja palautua nopeasti häiriöistä, joita hätätilanteet aiheuttavat.”

Brittiläinen määritelmä on ollut käytössä jo vuosien aja: ”Yhteisön, palveluiden, alueiden tai infrastruktuurin kyky havaita, ehkäistä ja tarvittaessa selviytyä, kestää, käsitellä ja palautua häiriötilanteista.”

Naton määritelmässä lähdetään siitä, että resilienssin soveltamisesta turvallisuuden tehtävissä korostetaan sen roolia pelotteen ja puolustuksen mahdollistajana (resilience as key enabler for deterrence and defence).

RRC:n mukaan viitataan viiden eri tason resilienssiin: yksilöllinen, yhteisöllinen, organisaatiotaso, kansallinen ja monikansallinen.

Yksilötason resilienssi on ratkaiseva kielteisten psykologisten vaikutusten lieventämiseksi ja myönteisen asennoitumisen ylläpitämiseksi.

Yhteisötason resilienssi tarkoittaa yksilöiden ja heidän muodostamansa yhteisön välistä vuorovaikutusta, jossa yksilöiden saama apu ja yhteisön kyky tukea on keskeistä. Se kuvaa yhteisön kykyä valmistautua ja ennakoida vaaroja, sopeutua muuttuviin olosuhteisiin, sekä kestää ja toipua nopeasti häiriöistä.

Organisaatiotason resilienssi on yhdistelmä sellaisia prosesseja, ominaisuuksia ja kyvykkyyksiä, jotka ovat vakiintuneet organisaation kulttuuriin ja mahdollistavat sen kestämään ja voittamaan häiriötilanteet.

Kansallisella tasolla resilienssi kuvaa yhteiskunnan kykyä kestää vastoinkäymisiä ja kriisejä eri osa-alueilla toteuttamalla muutoksia ja sopeutuksia vahingoittamatta yhteiskunnan keskeisiä arvoja ja instituutioita.

Esitetyn mallin mukaan monialaiset uhat vaativat kaikkien käytettävissä olevien kansallisten voimavarojen ja välineiden – diplomaattisten, sotilaallisten, viestinnällisten, taloudellisten, rahoitus-, tiedustelu-, lainvalvonta – yms. suorituskykyjen käyttöä.

Nykyiset ja uudet resilienssin piirteet edellyttävät yhteensovittamista ja yhteistyötä kansallisella ja kansainvälisellä tasolla, jotta valtiot voivat ennakoida, lieventää, reagoida ja toipua globaaleista haasteista.

Prosessin vaiheet

Käsitteellisiä tai toiminnallisia prosesseja esiteltäessä on tavallista käyttää kuvallista mallia. RRC:ssä esitetään seuraava malli:

Malli havainnollistaa resilienssin operatiivistamista. Käytännön tasolla resilienssi etenee neljässä vaiheessa: ennakointi, hallinta/johtaminen, sopeutuminen ja palautuminen. Nämä vaiheet voivat vaihdella eri tasoilla ja eri ympäristöissä. Esimerkiksi yhteiskunnallisessa resilienssissä korostuu paitsi sopeutuminen myös muutos, jolloin kriisin jälkeen opitaan ja kehitetään toimintaa entistä paremmaksi. Organisaatiotasolla painopiste on ennakoimisessa ja iskujen torjumisessa ja vahinkojen vähentämisessä, kun taas yhteiskunnallisella tasolla pääpaino on selviytymisessä ja menestymisessä muutoksen keskellä.

Suomen kielessä sana ”management” on ehkä kaksimerkityksinen. Usein se käännetään johtamiseksi, mutta tässä yhteydessä sillä voidaan tarkoittaa myös hallintaa/tilanteen haltuun ottamista. Tilanteen hoitamiseen tarvitaan yhteensovittamista ja käytettävissä olevien tietojen välittämistä. Suunniteltua viestintää jatketaan mallin mukaan kaikissa vaiheissa, kun on opittu tarvittavat olennaiset asiat ja alettu saada tietoa havaituista tuloksista, muutoksista ja vaikutuksista.

Kokonaisturvallisuus Suomessa

Vuoden 1991 jälkeen Suomen toimintatapaa maanpuolustuksessa ja maan turvallisuudessa on perusteltu sillä, että puolustuksemme antaa käsityksen siitä, että ”tänne ei kannata yrittää hyökätä”. Tunnetusti monissa Euroopan maissa omaksuttiin käsitys, että vahvalle kansalliselle puolustukselle ei ole enää perusteita Neuvostoliiton sorruttua. Tietty peloteaspekti tässä suomalaisessa näkemyksessä oli, vaikka juuri pelotteen käsitettä ei julkisissa esiintymisissä käytettykään.

Pelotteen käsite ei sisälly nykyiseen yhteiskunnan turvallisuusstrategian malliin ainakaan tiivistetyssä esityksessä. Dokumentissa toimintatapana ja -mallina esitetään varautumista ja vastetta. ”Varautumisella vähennetään uhkien toteutumisen toden­näköisyyttä ja edistetään yhteiskunnan valmiutta kohdata niitä. Vasteen tarpeet antavat perusteita varautumiselle. Vasteella minimoidaan realisoituneiden uhkien vaikutuksia ja edistetään yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen toipumista. Valmius vasteeseen syntyy varautumalla.”

Turvallisuusstrategiassa kuvataan Naton resilienssikäsitystä seuraavasti: ”Natossa resilienssin rakentaminen on sekä kansal­linen vastuu että Pohjois-Atlantin sopimuksen 3. artiklaan perustuva yhteinen sitoumus. Sen tavoitteena on varmistaa yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen jatkuvuus, valtion toimintakyky sekä tuki liittokunnan sotilaallisten operaatioiden toimeenpanolle.”

Tekstissä puhutaan puolustuksesta ja pelotteesta pääsääntöisesti koko Naton tasolla: ”Suomelle on tärkeää, että Naton pelote ja puolustus on vahva ja se vastaa muut­tuvan turvallisuusympäristön vaatimuksiin. Suomi ylläpitää ja kehittää liittokunnan jäsenenä kansallista ja liittokunnan yhteistä kykyä puolustautua hyökkäyksiä vastaan. Yhteistyöllä ja aktiivisella vaikuttamisella vahvistetaan Suomen pelotetta ulkopuolisia vaikuttamisyrityksiä vastaan.”

Euroopan Unionin roolia selvitetään varsinaisessa Kokonaisturvallisuuden tekstissä vähän. Ajattelua selventää turvallisuuskomitean pääsihteeri Petteri Korvalan artikkeli Maanpuolustuskurssiyhdistyksen Maanpuolustus-lehdessä: ”Strategiaa uudistettaessa nähtiin tärkeäksi lujittaa kansallisten ratkaisujemme integraatiota EU:n ja Naton kehittyvään ja toisiaan täydentävään resilienssityöhön.” Hänen mukaansa EU:n jäsenvaltioille osoittamat toimenpiteet ovat varautumistehtäviä ja varautumisen parantamista. Tarkoituksena nähdään siis, että puolustusallianssin ja unionin käsitykset eivät ainakaan täsmällisesti tarkoita samaa asiaa.

Näkökulmien vertailu

Kun verrataan edellä esiteltyjä Naton ja toisaalta kansallista malliamme, voidaan nähdä ero näkökulmassa. Naton näkökulma suuntautuu kokonaisuutena ulospäin lähtökohtina pelote ja puolustus. Suomalaisessa mallissa ei omasta maasta ulospäin suuntautuva näkökulma ole yhtä vahvassa asemassa. Kokonaisturvallisuuden malli rakentuu kansallisesti sisäisesti. ”Kansainvälisistä velvoitteista huolimatta vastuu yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisesta on aina meillä itsellämme.”

Naton mallissa resilienssi on määritelty pelotteen ja puolustuksen mahdollisuuksien toteuttamisen olennaiseksi osaksi. Suomalainen malli kyllä tunnistaa resilienssin, mutta vaatimattomammaksi tekijäksi osana kriisinkestävyyttä.

Naton mallissa todetaan myös, mitä resilienssillä ei välttämättä tarkoiteta: ”Koska resilienssin käsite on vielä suhteellisen uusi turvallisuuspolitiikassa, se sekoitetaan usein muihin käsitteisiin, kuten vastustuskykyyn ja valmiuteen, ja joskus se sekoitetaan laajempiin valtioiden kokonaisvaltaisiin lähestymistapoihin, kuten koko hallituksen, koko yhteiskunnan tai kokonaispuolustuksen malleihin.”

Suomalaisessa ajattelussa arvojen puolustamista ei nosteta näkyvään tarkasteluun, vaan todetaan Euroopan Unionin olevan pääsääntöinen arvoyhteisö. Viimeaikaisessa poliittisessa julkisuudessa on esitetty näkemyksiä, joiden perusteella ei olisi ihme, vaikka arvojen puolustaminen nousisi tärkeämmäksi puheenaiheeksi Euroopan puolustamisen jatkosuunnittelussakin.

Risto Sinkko
Majuri res, ST
r.sinkko@kolumbus.fi

***

Lähteet:

Nato Resilience Reference Curriculum

The Resilience Reference Curriculum-opetusohjeen oppituntien sisältömallit on jaettu neljään teemaosaan. Erillisiä oppitunteja esitellään 47. Oppimista tuetaan runsailla lähdeviitteillä.

RRC:n loppusivuilla kerrotaan oppaan tuottamiseen osallistuneiden 24:n henkilön nimet. Heistä yksi on suomalainen Mikael Wigell Ulkopoliittisesta instituutista. Hän on erikoistunut varautumiseen ja huoltovarmuuteen liittyviin asioihin.

Kirjoittajaryhmää on johtanut Baltic Defence College, joka on Naton tukema yliopistotason opetuslaitos Naton ja EU-maiden upseereille ja virkamiehille.

Nato Strategic Concept 2022

Nato Resilience, civil preparedness and Article 3

NATO Experts – How does NATO support Allies’ resilience and preparedness? (Video)

Yhteiskunnan turvallisuusstrategia – Valtioneuvoston periaatepäätös 16.1.2025

Uudistettu Yhteiskunnan turvallisuusstrategia – Mikä muuttui? – Maanpuolustus-lehti 12.03.2025