Rakuunasoittokunnan syyskonsertissa 22.11.2015 RUK:n Maneesissa kajahtaa Toivo Kärjen ja Reino Helismaan jokaisen varusmiehen mielimarssi Ohi on!

Kahden siviilipukuisen herran Mikko Järvisen ja Alexander Borshagovskin rinnalla solistina esiintyy nuori reserviupseerioppilas maastopuvussaan. Hän on edellisen vuoden tangokuningatar Maria Tyyster, joka iloisen reippaasti laulaa taakse jäävän marssin muistosta ja pääsystä kämpän lämpöön.

Nuoren naissotilaan marssi oli jo kerran katkennut – reserviupseerikurssin ja varusmiespalveluksen keskeyttäneeseen sääriluun murtumaan pari vuotta aiemmin. Mutta ”jos jotain päätän, vien sen päätökseen, vaikka kuinka tulisi kuoppia matkalla”.

Maria Tyyster astui uudelleen palvelukseen lokakuussa 2015 ja päätyi reservin vänrikin arvoon tammikuussa 2016. Sotilaspassissa palveluksen kestoksi on merkitty peräti 406 päivää. Ja se oli vasta puolustusvoimayhteistoiminnan alku.

Esimerkillisen sotilaan tavoin Maria Tyyster saapuu Musiikkitalon kahvioon haastatteluun täsmällisesti minuutilleen sovittuna aikana. Hänen käytöksestään huokuu kohteliaisuus, rauhallisuus ja – karisma, 31-vuotiaalta toista lastaan odottavalta äidiltä. Tapaaminen on välietappi Säkylän kodin ja Haminan välillä, jossa odottaa esiintyminen Rakuunasoittokunnan solistina Haminan sotilaskotiyhdistyksen 100-vuotisjuhlassa.

Arvot kantavat vaikeuksissakin

Maria Tyyster aloitti musiikkiharrastuksensa 5-vuotiaana kanteleen soiton parissa, ja jatkoi myöhemmin opintojaan musiikkiluokalla sekä musiikkiopistossa. Teini-iässä Maria ryhtyi myös laulamaan tosissaan. Hän otti yksityistunteja useita vuosia eri opettajilta, ja aloitti tanssiorkesterin solistina jo 15-vuotiaana.

Sanat putoilevat harkitusti, varmasti ja johdonmukaisesti, kun reservin upseeri kertaa vaiheitaan tiukasti, mutta tyynesti suoraan silmiin katsoen.
– Olen lähtöisin Etelä-Karjalasta maatilalta, jota isäni

edelleen viljelee. Isoveljeni palvelee majurina Satakunnan Lennostossa. Vietin paljon aikaa sotilassoittokuntien konserteissa, kun olin pieni ja sitä myöten ajauduin puolustusvoimien vaikutuspiiriin. Sain isänmaallisen kasvatuksen.
– 15-vuotiaana lähdin tekemään ensi keikkaa. Väliin tein kaiken maailman töitä, olin kaupan kassalla, baaritiskillä, maatalouslomittajana… Unelmani oli ollut vuodesta 2005 varusmiespalveluksen suorittaminen, ja vihdoin vuonna 2013 kokiessani 24-vuotiaana viime hetken olevan hakeuduin Lahteen Varusmiessoittokuntaan.

Taistelija ehti opiskella Reserviupseerikoulussa kuukauden loukkaannuttuaan ja joutuessaan keskeyttämään palveluksen. Laakereillaan hän ei kauan ehtinyt levätä. Maria osallistui 2014 Tangomarkkinoille, jossa hänet kruunattiin tangokuningattareksi.
– Kiivaan keikkailun jälkeen 2015 päätin, että minun on käytävä RUK loppuun, omatunto ei anna periksi, että jättäisin siihen. Koulunjohtaja oli keskeyttäessäni sanonut, että tervetuloa milloin vain takaisin. Menin ja olin koko RUK:n alusta saakka. Tykkäsin ja olen tyytyväinen, että kävin sen loppuun asti.

Reserviupseerikurssilla sotilassoittajasta kehittyi kiväärijoukkueen johtaja, ”kärkikomppanian”, Tyyster painottaa. Hän koki palveluksensa erittäin mielekkääksi eikä tuntenut milloinkaan eriarvoisuutta, vaikka oli joukkueensa ainoa nainen. Tyyster toivookin, että myös kaikki ikäluokan naiset kutsuttaisiin palvelukseen.
– Mielestäni kaikille naisille tulisi postittaa kutsukirje varusmiespalvelukseen, jolloin jokainen voisi tehdä ratkaisunsa lisätietoa saatuaan. Sen verran on miehissä niitä, joita varusmiespalvelus ei kiinnosta lainkaan. Naisissa taas on runsaasti tosi motivoituneita. Sen näin oman palvelukseni aikana. Suurin osa meidän perusyksikkömme naisista lähti aliupseerikouluun. Naisissa on tosi iso potentiaali.
– Tiedän monen miettivän palvelusta, muttei uskalla lähteä. Kutsu rohkaisisi, tekisi tietoiseksi tästä mahdollisuudesta. Viime viikolla yksi isä sanoi minulle, että hänen tyttärensä haluaisi kauheasti lähteä, mutta häntä vähän jännittää. Sanoin, että sinne vain…!

”Mielestäni kaikille naisille tulisi postittaa kutsukirje varusmiespalvelukseen, jolloin jokainen voisi tehdä ratkaisunsa lisätietoa saatuaan.”

Sotilaskoulutus keskittyy oleelliseen

Maanpuolustaja kehuu reserviupseerikoulutuksen monipuolisuutta sekä tehtävien että toimintaympäristöjen antamien tulevaisuuden elämän ja ammatillisten valmiuksien kannalta.
– Monenlaisten asioiden tekeminen eri paikoissa ja erilaisissa ympäristöissä kasvatti esiintyjänä ja myös rohkaisi ihmisenä. Palveluksessa innostuin yhä enemmän kaikesta maanpuolustukseen liittyvästä, eritoten silmäni avautuivat siitä, mitä isämme ja heidän isänsä ovat tehneet meidän hyväksemme – ja mitä me voimme tehdä maamme eteen. RUK konkretisoi asioita vielä entuudestaankin.

Loukkaantumisen aiheuttama pakollinen katkos oli Maria Tyysteristä muokannut paitsi häntä myös eritoten reserviupseerikoulutusta. Toiminta oli muuttunut, keskityttiin oleelliseen, ymmärrettiin resurssien tehokäyttö. Esiintyminen ja kielenkäyttökin olivat siistiytyneet.
– Sitten kun menin uudestaan rukkiin niin sanoin että mitä täällä on tapahtunut! Puolentoista vuoden aikana koulutus oli niin paljon järkevöitynyt: kaikki sellainen turha oli jäänyt pois. Meille opetettiin järkevästi ne asiat, jotka meille piti järkevimmällä ja helpoimmalla tavalla. Kukaan ei turhautunut vaan jokainen oppi. Turha raivoaminen ja riehuminen on jätetty pois. Koulutus oli kaikin puolin aikuistunut. 

Soturi valmistui RUK:n kurssilta 247 Valmius tammikuussa yhtenä 27 naisesta tasaveroisena 644 miessotilaan rinnalla.
– Ikinä en kokenut eriarvoisuutta. Jopa sanoin kokelaallemme, että kun olin ainut nainen joukkueessa, minua ei tarvitse rouvitella, sanokaa vain, että jätkä tai jotain. Lopputuloksena oli, että taistelimme yhtenäisenä joukkueena.
– Vaikka olisivat antaneet erivapauksia, en olisi ottanut. En, koska siis ihan samalla viivalla ollaan ja mielestäni kaikkien naisten pitäisi sillä ajatuksella lähteäkin. Se on aina ollut vähän niin kuin miesten maailma, meidän pitää sulautua siihen.

Organisointikyky ja rauhallisuus ydinoppia

Puolustusvoimien johtamiskoulutuksessa Maria Tyyster nostaa päällimmäisiksi organisointikyvyn sekä eritoten rauhallisuuden merkityksen.
– Reserviupseerikoulussa meidän piti antaa johtamisnäytteitä. Omani oli hyökkäystilanteessa, vieläpä kouluttajalle, jota pelkäsimme hirveästi. Jännitin, että nyt käy huonosti. Mutta näyttö meni tosi hyvin. Sain tosi hyvän palautteen juuri sen takia, että pysyin rauhallisena.
– Olen huomannut, että se rauhallisuus kaikissa tilanteissa on seurannut minua tähänkin päivään. Musiikkimaailmassakin minulla on bändi johdettavana. Jos hätiköin, en tiedä, mitä teen, niin eihän siitä tule yhtään mitään. Pitää osata asiat ja pysyä rauhallisena, sen opin RUK:ssa.

Reserviupseeri asemoi itsensä maanpuolustuskenttään katsomalla velvollisuudekseen tehdä oman osuutensa sotilas- ja siviilikoulutuksensa perusteella. Pyrkimys juontuu arvopohjasta ja myös painotuksesta, että maanpuolustus kuuluu kaikille.
– Maanpuolustusta voin tukea ihan sillä, että kun esiinnyn esimerkiksi paljon Puolustusvoimien soittokuntien kanssa, haluan tehdä sen ihan siksi, että se on minulle tärkeää. Tällä hetkellä elää vielä niin suuri joukko sitä ikäpolvea, joka on kokenut tai tietää mitä on tapahtunut 80 vuotta sitten. Minun tehtäväni on arvostaa heidän savutuksiaan sekä heidän jättämäänsä kulttuuriperintöä. Haluan puhua naisena maanpuolustuksen puolesta, se on tärkeä asia juuri meille.

Valtakunnallinen maanpuolustuskurssi avasi silmät

Isänmaan palvelija kutsuttiin kulttuurin edustajana valtakunnalliselle maanpuolustuskurssille vuosi sitten. Hän ylistää sen merkitystä paitsi nuoren taiteilijan ja Puolustusvoimien yhteistoimintakumppanin arvostajana myös turvallisuuspolitiikan ymmärryksen avaajana. Tyyster myös koki sen vaikutuskanavana omille yhteistoimintapyrkimyksilleen ja verkottumiselleen elämässään, jossa eritoten yhteisöllisyys ja hyvinvointi muodostavat painopisteet.
– Toin omaa näkökulmaani esiin: miten paljon kulttuurilla ja musiikilla on merkitystä ihmisten jaksamisessa ja yhteisöllisyydessä. Monikaan ei sitä ymmärrä tai tule ajatelleeksi. Mutta sitten kun Jääkärimarssi tai Finlandia tuodaan kasvojen eteen, ihminen hätkähtää kansankulttuurimme rikkaudesta.

Tyyster tekee omaa maanpuolustustyötään esiintymällä tiiviisti Puolustusvoimien eri tilaisuuksissa sotilassoittokuntien solistina. Osasta kertyy kertausharjoituspäiviä, mutta valtaosan hän työskentelee artistina. Kertausharjoitusvuorokausia on takana jo yli 20, ja vänrikki uskaltaa jo ajatella luutnantin arvomerkkejä, kunhan riittävä aika edellisesti ylennyksestä on kulunut.

Myyräntyö kuuluu myös oleellisena isänmaallisen reserviupseerin maanpuolustustehtäviin. Marian muusikkoavopuoliso on toisen tangokuninkaallisen, vuoden 2013 Tangokuninkaan, niin ikään reservin vänrikin Kyösti Mäkimattilan serkku, ja kuningas on myös pariskunnan lapsen kummi.
– Olen ujuttanut toisen reserviupseerin Kyöstin mukaan Kaartin soittokunnan solistiksi. Meillä onkin tätä nykyä sisäinen maanpuolustuskilpailu. Olemme perustaneet hyvin isänmaallisen Kyöstin kanssa jopa oma kuninkaallisen upseerikerhomme, Maria hehkuttaa pilke silmässään.

Jokaiselle riittää maanpuolustustehtäviä

Reservin vänrikki kuvaa maanpuolustussuhdettaan hyvin vahvaksi Hän sanoo toimivansa niillä avuilla, jotka hänelle on opetettu, kuinka hän kykenee ja ennen kaikkea haluaa isänmaansa eteen tehdä. Hän huomauttaa, että on harjoittaa myös artistin tehtävien ohella ravinto- sekä psyykkisen valmentajan ja personal trainerin töitä. Toista lastaan odottava äiti puhuu vuolaasti hyvinvoinnista ja muistuttaa, että globaalistuminen ja digitalisaatio vaativat yksilön ja yhteisön kokonaisturvallisuuden hallinnassa erityisesti henkistä sietokykyä.
– Minun missioni, eetokseni on resilienssi, henkinen jaksaminen, jonka avulla katson edistäväni kokonaisturvallisuutta. Jos ihminen ei pidä huolta jaksamisestaan, ollaan huonossa jamassa.
– Resilienssi on kokonaisturvallisuuden tekijä. On hienoa, että maailma menee koko ajan eteenpäin, teknisesti ja tulee uutta teknologiaa, mutta emme saa unohtaa oikeiden ihmisten ja kohtaamisten merkitystä. Sillä on todella suuri merkitys ihmisen psyykeen ja sen kautta myös toimintakykyyn ja käyttäytymiseen.

Tyyster toivoo ihmisten käyttäytyvän ihmisarvoisesti toisiaan kohtaan. Hän on huolissaan hyvien tapojen hämärtymisestä.
– Minusta olisi panostettava siihen, että ihmiset olisivat ihmisiä toisilleen.

Tiedusteltaessa globaalikansalaisen maanpuolustussuhteen kehittymisestä kansainvälisissä rauhanturvatehtävissä perheenäiti-reserviupseeri jättää oven raolleen.
– Monesti mietin, että jos joskus, mutta nyt asia ei ole ajankohtainen. Arvostan siellä olleita, kummisetäkin palvellut. En näe sitä poissuljettuna asiana. Yksi suurimmista esikuvistani Puolustusvoimissa on rakuunasoittokunnassa palvellut nainen, joka lähti Afganistaniin ja jäi puolustusvoimien muihin tehtäviin.

Sotilasmusiikin merkitystä maanpuolustussuhteen, -tahdon ja ylipäänsä yhteisöllisyyden kasvattajana ei Tyysteristä voi korostaa liikaa.
– Sotilasmusiikin tuo kaikissa tilaisuuksissa ihmiset yhteen, tutut kappaleet nostavan tunteet pintaan. Ne ovat kaikille tuttuja kappaleita, ne tuovat kaikille tuttuja tunteita.

Esimerkiksi Porilaisten marssista tai Narvan marssista pari ensimmäistä tahtia riittävät ajatusten virittämiseen.
– Ne ovat täynnä kansalaistahtoa ja yhtenäisyyttä.

Sinivalkoisin silmin

Varusmiespalveluksen suorittanut nainen on edelleen ikäluokassaan poikkeus. Maria Tyyster kantaa kuitenkin valintansa pystypäin – ja arvostaa jokaisen henkilökohtaista valintaa. Samaan hengenvetoon hän muistuttaa Puolustusvoimissa palelevienkin monimuotoisuudesta, mikä on eduksi uhkakuvia pohdittaessa.
– Ikätoverien kanssa yhteentörmäyksiä ei tule – tulisi jos olisi kauhean jyrkkä ajatuksissani. Kaikilla saa olla oma mielipide. Totta kai minullekin on sanottu, että mitä sinne lähdet pyssyllä leikkimään. Ihan sama, tiedän itse mitä mä teen. Omassa perheessänikin on niitä. jotka eivät armeijaa ole käyneet, se on heidän valintansa, ja hyvä niin.
– Meitä on monenlaisia ihmisiä, tänään myös Puolustusvoimissa. Kun sotaväen aiemmin kansoittivat kantasuomalaiset miehet, minusta on hienoa, että porukka on moninaistunut. Se kasvattaa meitä jokaista ihmisenä ja tekee koulutuksestakin vähän monipuolisempaa.
– Maailma muuttuu koko ajan. Ei voi sanoa, että ollaan millään tavoin turvassa, kaikkien, myös naisten panosta tarvitaan. Suurimmat uhat näen radikaaleissa järjestöissä. Teknologia on jossain määrin myös aika pelottava asia. Suosittelen jokaisen osallistumista vapaaehtoiseen maanpuolustukseen.

Maanviljelijäperheen kasvattina Maria Tyysteriä askarruttaa huoltovarmuus ja ylipäänsä suomalaisuuden suosiminen.
– Koen suomalaisuuden tukemisen vahvasti kaikessa. Ennenhän tosi paljon syötiin suomalaista ruokaa ja käytettiin suomalaisia tuotteita, oli suomalaista työvoimaa. Toivoisin, että ihmiset ymmärtäisivät sen, että jos meillä ei kriiseissä ole omaa tuotantoa, niin olemme hukassa. Globaalius on hieno asia, mutta emme saa unohtaa omaa maatamme sen kustannuksella.

Puolustusvoimien aluetoimiston vuosikonsertissa Ähtärissä helmikuussa 2018. Laivaston soittokunta solistinaan Maria Tyyster esitti Timo Forsströmin säveltämän ja sanoittaman kappaleen Silmin sinivalkoisin. Sanat kuvastavat reservin vänrikin, tangokuningattaren arvoperustaa syvimmillään: ”Mä ehkä näen kaiken silmin sinivalkoisin, mun katse saattaa murheita nyt kaihtaa. Vaan kun siniristiliput nousee jälleen salkoihin, sitä näkyä en tahdo muuksi vaihtaa!”

Kirjoittaja, KTT, majuri evp Pekka Kurvinen työskentelee itsenäisenä johdon konsulttina ja valmentajana sekä tietokirjailijana.
kurvisen.pekka(at)gmail.com, Twitter: (at)PKurvinen