Pekka Kurvinen

Yliluutnantti Anni Nummela selvittää ja kuvaa sotatieteiden maisterikurssin maasotalinjan pro gradu -tutkielmassaan (2017) niitä kokemuksia, joita aktoreina toimineet kadetit, mentoreina palvelleet evp-upseerit ja järjestävä organisaatio eli Johtamisen ja sotilaspedagogiikan laitos ovat saaneet kadettien johtamisen opintojen yhteydessä järjestetystä mentoroinnista.

Triangulaatiotutkimus osoittaa, että mentoroinnin soveltuvuutta ja käyttömahdollisuutta voidaan harkita laajennettavaksi myös muihin kadettien opintoihin: mentorointi näyttää stimuloivan ajattelua ja ohjaavan vuorovaikutukseen perustuvaa toimintaa.

Mentorointi kadettien johtamisen opinnoissa -tutkielman toteaa kritiikittä, että mentoroinnista hyötyvät niin organisaatio, mentori kuin aktorikin. Vuorovaikutteinen oppimisilmapiiri tarjoaa Nummelan mukaan mahdollisuuksia johtamisen teorioiden oppimiseen käytännön kokemusten kautta, näkökulmien laajentumiseen ja upseerikasvatukseen. Vuorovaikutuksen haasteita ovat mentorien ja aktorien hallitsevat tai vetäytyvät luonteenpiirteet, huonosti hoidettu tehtävä ja roolien sekoittuminen. Mentoroinnin onnistumista edistävät sopivat persoonat, oppimista tukeva käytös sekä ilmapiiri.

Tutkielmassa kadetit näyttävät mieltävän mentoroinnin ohjaavana toimintana, jossa painopiste ei ole tietojen yksisuuntaisessa jakamisessa kokeneelta nuorelle opiskelijalle, vaan ohjaavassa, oivalluksia herättävässä vuorovaikutuksessa. Siinä mentori koetaan roolissaan kokeneena ja arvostettuna henkilönä. Aktorin velvollisuus on olla aktiivinen kuuntelija ja kommentoija, vaikka hän ei olisikaan erityisen sosiaalinen tai puhelias.

Mentorit puolestaan oivaltavat mentoroinnin ensisijaisesti ajattelua stimuloivan toimintana ohjaamisen ohella. Mentorien elämän- ja johtamiskokemusten avulla pyritään tuomaan uusia näkökulmia opetettavan asian ymmärtämiseen ja vaihtoehtojen huomioimiseen. Mentorointi koetaan myös molemminpuoliseksi vuorovaikutussuhteeksi, jossa sekä mentorin että aktorin toiminta vaikuttaa mentoroinnin onnistumiseen. Mentorin tulee Nummelan johtopäätöksissä omalla toiminnallaan pyrkiä luomaan luottamuksellinen kannustuksen ilmapiiri, joka mahdollistaa asioiden avoimen ja laaja-alaisen käsittelyn.

Johtamisen ja sotilaspedagogiikan laitoksen näkemykset näyttäisivät myötäilevän mentorien ja aktorien vastauksia. Laitos kuvaa yksilökohtaisesti mentorin olevan roolissaan oppimisen ohjaaja, roolimalli, kriittinen ystävä ja sparraaja. Aktori puolestaan on yksilölisessä taustassaan oppija, tiedon etsijä ja tiedon rakentaja, aloitteleva upseeri ja ammattisotilas, jonka palvelustehtävä velvoittaa sotilaalliseen käytökseen.

Yhteinen käsitys, motivointi ja markkinointi korostuvat

Mentoroinnin suunnittelussa tulee tutkijan johtopäätöksissä huomioida, että osallistujilla pitää olla yhteinen käsitys mentoroinnista, sen tavoitteista ja tehtävistä. Ohjauksen tulee taata riittävä tuki ja perusteet toiminnalle, osoittaa arvostusta ja antaa kehittävää palautetta. Mentoroinnin haasteet ja onnistumista tukevat asiat on tunnistettava ja ne on huomioitava mentoroinnin suunnittelussa ja osapuolten valmennuksessa. Mentoroinnin vaikutukset ja mahdollisuudet tulee hyödyntää motivoinnissa, markkinoinnissa ja toiminnan suunnittelussa. Taustalla vaikuttavat teoriat on hyvä tuntea, mutta niistä tulee kehittää omaa organisaatiota palveleva sovellus. Mentorointia tulee tarkastella kriittisesti ja tarvittaessa toimintatapoihin tulee tehdä muutoksia mentoroinnin kehittämiseksi ja toiminnan tehostamiseksi.

Nummelan mukaan mentorointia suunniteltaessa on syytä huolehtia siitä, että mentoroinnin käsitteiden ymmärtäminen on yhtenäistä ja ne tulee ymmärtää suunnittelevan organisaation tarpeiden mukaisesti. Mentoroinnin teorioiden ja muiden samankaltaisten organisaatioiden kokemusten tunteminen on hyödyllistä oman mentorointimallin luomisessa. Mentorin ja aktorin rooleilla on erityispiirteitä ryhmämentoroinnissa, jotka tulee huomioida koulutuksessa. Ohjauksen pyrkimyksenä on tukea, arvostaa ja antaa palautetta, mahdollistaa riittävät resurssit ja osoittaa luottamusta. Osallistujille tulee taata mahdollisuus valmistautua ryhmäkeskusteluihin etukäteen.

Mentoreiden erilaiset mentorointitavat ovat eduksi. Tutkijasta parhaaseen lopputulokseen päästään, kun mentorit saavat mentoroida omalle persoonalle sopivalle tyylillä mentoroinnin periaatteiden ja organisaation tavoitteiden mukaisesti. Koulutuksessa ja suunnittelussa tulee huomioida mentoroinnin haasteet ja onnistumista tukevat asiat. Mentoroinnin tavoitteet tulee ymmärtää yhtenäisesti ja niiden tulee olla kaikilla tiedossa. Mentorointiryhmien homo- tai heterogeenisuudella on niin ikään merkityksensä.

Anni Nummela toteaa, että kadettien perehdytyskoulutusta tulisi laajentaa ja sisältö tarkastella ryhmämentoroinnin tarkoitukseen. Tavoitteiden tiedottaminen tulee miettiä selkeämmäksi. Mentoreiden perehdytyskoulutusta olisi kehitettävä mentorointitaustat paremmin huomioivaksi, ryhmäkoheesiota edistäväksi. Mentoroinnin toteutus tulisi jaksottaa tiiviimmäksi osaksi ilmiöpohjaista opetussuunnitelmaa, mentorirekrytointia kehittää lisäämällä näkyvyyttä ja markkinointia. Jälkimmäistä olisi syytä tarkastella jatkuvasti ja kehittää aktiivisti ohjaajan vaihtumisesta huolimatta. Mentoroinnin saatuja vaikutuksia kannattaa hyödyntää osapuolten perehdytyksessä ja motivoinnissa sekä mentoreiden rekrytoinnissa.

Erilaisuuden kiehtova rikkaus

Nummelan tutkimuksesta virinneet kehittämisehdotukset ovat määrärahapuristuksessakin tehokkaasti suunniteltuina ja toteutettuina realistisia.

104. Kadettikurssin ja 87. Merikadettikurssin Ihminen johdettavana -opintojaksoa ohjaa jälleen yli 20 mentorin vahvuinen evp-upseerien joukko. Mentorien taustat ovat peruskoulutuksen jälkeen hyvin erilaiset – sekä työuran että jatko- ja täydennyskoulutuksen osalta. Kun yksikään ei ole mukana toiminnassa rahasta ja käytännössä jokainen istuu mukana myös mentorointia edeltävät oppitunnit, väliaikakeskusteluissa useimmin kuulemani pohdinta on: ”Miksi mentorien asiantuntemusta ei hyödynnetä enemmän ja koko joukolle kerralla?”

Luentopainotteiset oppitunnit, jotka nyt ovat ammattitaitoisen yhden virkaopettajan harteilla, saataisiin vähin vaivoin ja lisäresursseitta elävämmiksi, jos mentorit päästettäisiin myös ison salin estradille. Joukkomme on täynnänsä verrattomia persoonia uskomattomine henkilökohtaisine ja sosiaalisine tarinavarantoineen sekä tiedon välittämismetodeineen. Ne kannattaisi valjastaa hyötykäyttöön. Mentorien hyödyntämistä kaikkien Maanpuolustuskorkeakoulun kurssien ja opetusryhmien opettajina sekä eritoten opinnäytteiden ohjaajina ja arvioijina sietäisi jälleen harkita.

Kokemuksesta on myös osoittautunut äärimmäisen hyödylliseksi, että ryhmässä on kaksi mentoria – muutenkin kuin siksi, että joskus toinen ei paikalle pääse. Taistelijaparini kanssa olemme vuosikausia pitäneet yhtä tilanteessa, jossa sekä luonteenpiirteemme, ammatti- että muu kokemustaustamme eriävät. Mutta tärkeimmät, arvomme, ammattietiikkamme ja professiomme yhtenevät. Uskon, että kykenemme vuodesta toiseen tarjoamaan aktoreillemme jotain synergiaa tuottavaa – tietoa ja kokemusta, jossa yksi plus yksi on enemmän kuin kaksi. Ja mitä oppimisen iloa vuodesta toiseen saan kokea kollegaltani, vanhemmalta mestarilta!

Lähde:
Nummela, Anni (2017). Mentorointi kadettien johtamisen opinnoissa. Pro gradu -tutkielma. Sotatieteiden maisterikurssi 6, maasotalinja. Helsinki: Maanpuolustuskorkeakoulu.

Kirjoittaja, KTT, majuri evp Pekka Kurvinen työskentelee itsenäisenä johdon konsulttina ja valmentajana sekä tietokirjailijana.
kurvisen.pekka(at)gmail.com, Twitter: (at)PKurvinen