Olimme tammikuussa kolme viikkoa Kuhmon Vuosangassa ampuma- ja taisteluharjoituksessa. Harjoituksen päätavoitteena oli hankkia toisen vuosikurssin kadeteille ryhmäammuntojen johtamiseen oikeuttavat valmiudet ja meille ensimmäisen vuosikurssin kadeteille valmiudet toimia tulitoiminnan valvojana. Harjoitus oli jaettu osiin, joissa kolmasosa kurssistamme vuorollaan toimi tulitoiminnan valvojina, ampuvana joukkona tai harjoitteli tiedustelujoukkueen toimintoja taisteluharjoituksessa.

Taisteluammunnat ovat taistelukoulutusta kovin ampumatarvikkein. Tämä mielessä kurssimme antoi näyttöjä tulitoiminnanvalvojana toimimiseen. Perusteelliset koulutukset sekä aikaisemmin läpäisty teoriakoe antoivat tähän parhaan mahdollisen tilaisuuden.

Ensimmäinen päivä maalilaitteiden parissa

Herätys puolijoukkueteltassa oli klo 06.00.  Telttakankaan ulkopuolella lämpötila oli laskenut lähelle -20 astetta. Vuorossa olisi aamupäivä maalilaiteupseerin apulaisena, josta iltapäivän ammuntoihin vastuu vaihtuisi kärkipartion tulitoiminnan valvojaksi.  Aamutuimaan kävimme ampumatyöryhmän kanssa päivän toimintasuunnitelman läpi. Ensimmäinen tehtävä oli akkujen asentaminen maalilaitteisiin sekä tulenkuvauskentän valmistelu. Yhdessä maalilaiteupseerin ja toisen apulaisen kanssa saatettiin maalitoiminta valmiiksi ammuntaa varten. Lopuksi vielä räjähdekentän vastuksen mittaaminen vastusmittarilla. Mittarin tulos oli oikea, ja panokset voitiin asentaa paikoilleen, ja lopuksi kenttä yhdistää runkokaapeliin.

Tässä kohtaa alkoi jo aurinkokin osoittamaan heräämisen merkkejä. Puiden lomitse paistava aamuaurinko sai kuuran kimaltelemaan puiden kyljissä. Hymyssä suin sai ahkiota kiskoa ja pohtia kiitollisena, miten upeasti yhdistyy yliopiston akateemisuus ja luonnossa liikkuminen. Koko päivä tulisi vietettyä ulkosalla, taukojen aikana oli toki mahdollisuus hyödyntää nuotiota. Aamun osalta maalitoiminta oli varmistettu ja epäsuoraa tulta sekä vaunun tuhoutumista kuvaavat kentät olivat valmisteltu.

Lipas kiinnitä, lataa ja varmista!

Aamun ensimmäinen kovapanosvaihe meni onnistuneesti ja mikä tärkeintä ─ turvallisesti. Maalipellit kaatuivat, singot osuivat ja tulenkuvauskentät räjähtivät. Ampuva joukko sai hyvää palautetta aktiivisesta tilannetietoisuuden jakamisesta. Parannettavaa jäi tuliasematoimintaan, joka hieman oli ollut passiivista. Seuraavaksi olisi tauko ja valmistautuminen illan ammuntaan.

Pimeyden laskeuduttua harjoiteltiin hyökkäys liikerataharjoitteluna pimeätoiminnan erityispiirteiden ja varomääräyksien vuoksi. Uutena tulisi valon vahvistimien käyttö hyökkäyksessä sekä sinkojen käyttö valaisukierrosten avulla.  Näitä toimia harjoiteltiin vielä partioittain ennen kovapanosvaihetta.

Aseen piippu maalialueelle, lipas kiinni, lataus ja varmistus. Kun aseet oli ladattu, ilmoitettiin ammunnanjohtajalle kärkipartion valmius. Hyökkäys saattoi alkaa. Ensimmäisellä tasalla valoraketin valaisu onnistui ja kevyen kertasingon harjoitusraketit läpäisivät vaunun tornin juuresta. Vielä hyökkäys tavoitteeseen ja tasalla vihollisen vastahyökkäyksen voitokas torjunta.

Paluumatkalla aloituspaikalle käytiin partion kanssa antoisa palautekeskustelu. Aktiivinen tuliasematoiminta oli kehittynyt aamusta. Hyviä havaintoja tuli yhteydenpidon haasteista etenkin valaisuun liittyen. Mieltä lämmitti ampuvan joukon tyytyväisyys omaan suoritukseen, sekä huomattava kehitys koko ryhmän toiminnassa.

Ammatillinen kokemus lisääntyi

Kokonaisuudessaan ammuntojen eri toimihenkilötehtävät antoivat erittäin paljon ammatillista kokemusta. Tehtävät taisteluvälineupseerina, tulitoiminnanvalvojana ja maalilaiteupseerin apulaisena opettivat erityisesti tiimityöskentelytaitoja. Palautteen merkitys korostui erityisesti kouluttajan näkökulmasta. Hyvin muotoiltu sekä motivoiva ja oikea-aikainen palaute nostaa joukon osaamisen tasoa. Tällekin oppimisen teorialle saatiin siis vastaus myös ”auditorion ulkopuolelta”. Kokonaisuutena mahtava ja antoisa harjoitus keskellä kauneinta talvista Kuhmoa. Nähdään taas ensi vuoden tammikuussa.

***

Kirjoittaja kadetti Joona opiskelee 111. kadettikurssilla maavoimien koulutusohjelmassa ja nauttii suunnattomasti jalkaväen yksinkertaisuudesta akateemisuuden keskellä.

Kuvat kirjoittajan