Pekka Kurvinen

Sotatieteiden kandidaattiopiskelijat osoittivat kirjallista esityskykyään laatimalla jokaisen johtamisen perusopintojen ryhmätapaamisesta muistion tai pöytäkirjan. Teemapäivän arviointitilaisuudessa oppijat esittelivät kokemuksiaan PowerPoint-kuvien avulla. Lisäksi kadettien kirjalliset taidot ilmenivät ”Minä johtajana” -esseestä sekä oppimistehtävistä.

Oppijoiden tuotoksissa näytti vahvistuvan väite siitä, että nykynuorten äidinkielen oikeakielisyyden taito on romahtanut. Aiemmin pyhät välimerkkien kirjoittaminen, lauseenvastikkeet, verbi- ja sijamuodot sekä ennen kaikkea yhdyssanojen kirjoittaminen ja yleinen tyylitaju tuntuivat kadonneen tipotiehensä. Ryhmätapaamisten kielenkäyttöön olivat pesiytyneet alatyyliset ilmaukset. Kannattaako kehityksestä olla huolissaan, onko kielenkäytöllä saati oikeakielisyydellä johtamistoiminnan itseisarvoa? Onko kielen ja yleisten käytöstapojen muuttuminen hyväksyttävä, kansainvälisten sekä ennen kaikkea sosiaalisen median muassaan tuomat vaikutteet nieltävä?

Lähtökohtana käy ajattelu, että upseeri kaikessa esiintymisessään ja käyttäytymisessään luo kuvan ammattikuntansa hyveistä, arvoista, identiteetistä – ja ylipäänsä uskottavuuden luojana, varmistajana ja välittäjänä. Hänen on viestintätaidoillaan sekä kyettävä välittämään kuvaa uskottavasta maanpuolustustahdosta, sotilaan tinkimättömyydestä oikeellisella tiellään puhumattakaan johtamiskyvyistään ja taidoistaan. Nykytermein upseeri luo ja toteuttaa antamaansa mielikuvaa, brändiään kulloinkin tehokkaimman markkinointiviestinnän keinoin.

Aristoteles puhui retorisen vaikuttamisen keinoista. Eetos antoi perustan uskottavuudelle: pelissä oli niiden luonteenpiirteiden kokonaisuus, jollaisena esittäjä näytti itsensä yleisölleen. Paatos puolestaan vetosi kuulijan tunteisiin vangitsemalla hänet vastaanottavaiseksi. Logos edusti varsinaista asiasisältöä.

Aristoteles kehitti myös topoksen, puhetaidon tavoitteelliset tekniset ohjeet, joiden avulla oli löydettävissä keino tavoitteen toteuttamiseksi. Logos-topos painottaa järkeä tekemällä ymmärrettäväksi, miksi vastaaja tai kuulija hyväksyy hyväksymänsä johtopäätöksen periaatteet. Eetos ja paatos -selitykset perustuvat eettispohjaiseen lainmukaisuuteen. Puhujan tulee tuntea kuulijansa, sanomansa vastaanottajat ja säätelee kutakin kolmea tekijää: tahtoa hyvään päätökseen, voimaa viedä se läpi sekä motivaatiota perusteelliseen harkintaan. Vaikka Aristoteleen retoriikan keskiössä olivat puhetaidot, harkinnan ja suostuttelevuuden periaatteet soveltuvat kaikkeen viestintään.

Viestin sisältö ja muoto valinkauhassa

Petty ja Capiocco esittelivät (1986) suostuttelevan markkinointiviestinnän teorian. Elaboration likelihood model of persuasion (ELM) -mallissa ajatellaan, että sanoman sisällön ja muodon painotukset ovat kuulijakohtaiset: yhdelle sisältö on ensiarvoinen, toinen taas arvostaa muotoa (järki)perusteita enemmän. Maailmanhistoriamme pursuaa esimerkkejä johtajista, joiden sanoman sisältö on ollut vähintäänkin kyseenalainen, mutta jotka hurmoshenkisen joukkojen villitsemiskykynsä ansiosta ovat saaneet väkensä barrikadeille – hyvässä ja pahassa. Viestinnän kanavat ja keinot ovat vaihdelleet kalliomaaluksista nykyjohtajien pahimmillaan äärimmäisen tuuliviirimäisiin sosiaalisen median tviitteihin – tai täydelliseen, huhuja lietsovaan hiljaisuuteen. ELM-teoria haluaa kartoittaa asenteiden muodostumista sekä reitittymistä eri tilanteissa ja yhteyksissä. Viestinnän kohteiden motivaatio, kyky ja mahdollisuus tarkastella markkinointiviestejä yksityiskohtaisesti vaikuttavat lopputuloksena syntyvään asenteeseen brändiä – vaikkapa sotilasjohtajaa, puolustusvoimia, maapuolustusta, turvallisuuspolitiikan perusteita – kohtaan. Ajatuksena on, että kun markkinointiviestinnän avulla voidaan kasvattaa todennäköisyyttä, jolla toimenpiteiden kohde prosessoi viestiä huolellisesti, heidät voidaan saada muodostamaan kestävämpiä asenteita brändiä kohtaan. Suomen kaltaisessa maassa, joka historiansa, geopolitiikkaansa, asemoitumisensa sekä taloudellisten ja poliittisten realiteettiensa kanssa tasapainottelevassa valtiossa puolustusvoimien, vapaaehtoisten maanpuolustusjärjestöjen sekä esimerkiksi Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan kaltaiset yhteisöt ovat viestinnässään ensiarvoisessa asemassa.

Kakkuri-Knuuttila muistuttaa (1991) hyvään johtajuuteen linkittyvästi (1991), että argumentointi on aina sosiaalista toimintaa, jolloin vuorovaikutuksessa on tärkeää muodostaa kulloiseenkin tilanteeseen sopivia ja yleisöön meneviä argumentteja. On kyettävä arvioimaan, minkä tyyppiset perusteet ja valinnat sekä päättelysuhteet purevat kulloiseenkin yleisöön.

Sosiaalisen median tarjoamat kohtalokkaat syötit

Uskottavuutta ja luotettavuutta kuvastavat upseeristoomme perinteisesti liitettävät kuuliaisuus, järkähtämättömyys, luotettavuus, jopa normiperusteinen arvokas käytös myös virka-ajan ulkopuolella. Työkalupakki on täyttynyt pitkän, määrätietoisen ja hedelmällisen tinkimättömyyden tuloksena. Virhepainotusten ja -valintojen ansiosta hyve- ja arvopohjaisen kunnioituksen voi kuitenkin menettää hetkessä, mihin eritoten yleisön omiin journalistisiin tuotoksiin perustuva sosiaalinen media tarjoaa ääritapauksissa kohtalokkaat syöttinsä.
Oikeavalintaisen vuorovaikutuksen keinoin retoriikka on hallittavissa tilanteessa, jossa johtajan käytettävissä ovat kaikki nykyaikaisen ilmaisumahdollisuuksien ja -taidon areenat puhetilaisuuksista kahvipöytäkeskusteluihin, painetun median mielipidekirjoituksista ja asiantuntija-artikkeleista sosiaalisen median blogeihin, tviitteihin, pintereisteihin, whatsappeihin ja naamakirjoihin, jopa instagrameihin.

Mahdollisuuksien viidakko tarjoaa myös sudenkuoppia – jokainen media kun vaatii tehokkuuden saavuttamiseksi omanlaistaan vuorovaikutusosaamista. Siinä missä jollekulle instagram on katu-uskottavuuden ylin mittari, puolipukeinen sinänsä urheilullinen sotilasjohtaja saa tunteakseen halveksumisen tuskat. Yksilöllisyyttä, villiyttä ja vapautta huokuva maailmanmatkaajan blogi saattaa koukuttaa kontekstissaan, mutta upseerin vaikkapa provosoivuudessaan pikkuisen huolimaton facebook-päivitys antaa helposti kuvan koko ammattikunnan arvo- ja asenneilmastosta – äärimmillään turvallisuuspoliittisista linjanvedoista.

Sivistys vastauksena tulevaisuuden haasteisiin

Sakari Topelius muistutti Maamme kirjassa 1875: ”Pienen kansamme, jolla ei ole muuta rikkautta, täytyy saavuttaa menestyksensä hyödyllisillä tiedoilla ja perustaa arvonsa siihen, että se sivistyksessä, avuissa ja kaikenpuolisessa edistyksessä on maailman valistuneimpain kansain tasalla.”

Taitava johtaja ymmärtää joukkonsa menestyksen perustuvan kokonaisuuksien ymmärtämiseen ja hallintaan sekä niiden ydinvaatimusten poimintaan oman osuuden tekemiseksi yhteisen pitkäjänteisen menestyksen ponnistelussa. Vuorovaikutuskontekstissa kokonaisuutena voidaan ajatella hyvää yleissivistystä, ymmärrystä historian kokemusten välittymisestä nykypäivään, kulttuuristen tekijöiden säteilystä päätöksentekoon, ihmisyyden, inhimillisyyden ja sosiaalisen konstruktion merkityksestä asiain johtamiseen. Yleissivistyksestä juontuvat tilanteenmukaiset käytöstavat sekä vihdoin tekniset ja toiminnalliset, kielenkäytölliset ja visuaaliset viestintävalinnat kulloisellakin alustallaan.

Aalto et al. (2008) toteavat tulevaisuusbarometrissaan, että sivistys hyödyttää myös kansantaloutta ja on sinällään itseisarvo, joka käsitteenä saa aikakausinaan erilaisia ilmaisuja ja painotuksia. Heille sivistys on tietoihin, taitoihin ja arvoihin perustuvaa kykyä vastata ajan ja elämisen muutosten haasteisiin, inhimillisten kykyjen, taitojen, tietojen, asenteiden ja jopa arvojen jatkuvaa uusintamista, kehittämistä ja jalostamista.

Pyristele eroon putkinäöstä!

Upseerikasvatuksessa ja sotilasjohtajuudessa olemme yhä lisääntyvien, monitieteisten, joustavien, innovoivien ja ennakkoluulottomien ammattitaidollisten vaatimusten edessä digitaalisuuden, globaalin verkottuminen sekä kaikkinaisen murroksen ristipaineissa. Kestävimmän perustan tulevaisuuden haasteisiin vastaamiseksi antaa yleissivistys sekä tilanteenmukainen luovimiskyky. Keskeisimpiä tiedollisia ja taidollisia sekä arviointi- ja suhteuttamistaitojen kehittämistapoja on monipuolinen, poikkitieteellinen ja ennakkoluuloton tiedonhankinta. Miltei jokainen vertaisarvioitu tutkimus julkaistaan verkossa: sotilaan on ehdottomasti syytä tässäkin mielessä tulla poterostaan ja perehtyä oman alansa ulkopuoliseen kirjallisuuteen: esimerkiksi liiketalous-, kasvatus- ja yhteiskuntatieteet tarjoavat mittaamattoman herkullista johtamistutkimusta upseerin erimoisten toimintaympäristöjen tilanteiden arvioimiseksi ratkaisemiseksi. Oman taisteluaseman ja suorituskykyjen putkinäön hylkäävä ulkopuolinen tarkastelu auttaa kehittämään yhteisön ja yksilön toimintaa menestyksekkään sotilasjoukon perusvaatimusten yllätyksellisyyden ja ennakoivuuden mukaisesti.

Kokemusperäisen tiedon välittämisessä mentoritoiminta on yksi keino, jonka avulla voidaan välttää yhä uudestaan samoihin, vanhoihin miinoihin astuminen. Onnistuneen dialogin edellytyksenä ovat vuorovaikutukseen osallistuvien suhteet sekä yhteisökulttuuriset käytännöt. Niiden hyödyntäminen, jakaminen ja tulkinta perustuvat yhdessä hyväksyttäviin aineettomiin työkaluihin, jotka ilmenevät yhteisten ongelmien ratkaisun moniäänisessä retoriikassa. Varttuneen sotilaan ja nuorukaisen ajatustenvaihdon avulla on mahdollista oppia valitsemaan kulloiseenkin tilanteeseen soveltuvimmat retorisen vaikuttamisen keinot, viestimään kontekstissaan taiten, jottemme yhden epäonnistuneen tviitin ansiosta äärimmillään sytyttäisi maailmanpaloa, saisi valtapörssejä sekaisin – tai vain vaarantaisi omaa urakehitystämme.

Kirjallisuutta:

Aalto, H-K., Ahokas, I. & Kuosa, T. (2008). Yleissivistys ja osaaminen työelämässä 2030 – menestyksen eväät tulevaisuudessa. Hankkeen loppuraportti. Turku: Turun yliopisto.
Aristoteles (1997). Retoriikka; Runousoppi, suom. Paavo Hohto, Helsinki: Gaudeamus.
Kakkuri-Knuuttila, M-L. (1991). Puhetaito: mitä mestaripuhujan tulee tietää. Helsinki: Helsingin kauppakorkeakoulu.
Petty, R. E., & Cacioppo, J. T. (1986). The Elaboration Likelihood Model of persuasion. In L. Berkowitz (ed.), Advances in experimental social psychology (Vol. 19, pp. 123–205). New York: Academic Press.
Topelius, Z. (1875/1934). Boken om vårt land. Maamme kirja. 38.painos. Porvoo: WSOY.

Kirjoittaja, KTT, majuri evp Pekka Kurvinen työskentelee itsenäisenä johdon konsulttina ja valmentajana sekä tietokirjailijana.
kurvisen.pekka(at)gmail.com, Twitter: (at)PKurvinen