YTM Risto Sinkko

YTM Risto Sinkko on tarkastellut Kylkiraudan verkkolehden artikkelisarjassaan (”Löytyykö maanpuolustusajattelulle yhteistä pohjaa?” ja ”Epävarmuuden aika heijastuu kansalaisten maanpuolustusajatteluun”) joitakin maanpuolustukseen liittyviä heikkoja signaaleja, joita tehdyissä mielipidetutkimuksissa on ollut havaittavissa. Sinkon arvion mukaan nyt ei tarvitsisi heikkoja signaaleja kuunnella, koska ilmassa on ”suoraa huutoa”.

Äskettäin Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunta (MTS) julkisti tämän vuoden mielipidetutkimuksensa, ja tulokset ovat jo saaneet runsaasti julkisuutta. Tässä ei kommentoida kaikkia jo käsiteltyjä tuloksia. Kokonaisuutena näkymä on poikkeuksellinen ja keskeistä näyttää olevan kansalaisten herääminen globaaliin turvattomuuden tunteeseen ja tarpeeseen korottaa puolustusvoimien määrärahoja. Lokakuussa pidetyssä MTS:n seminaarissa keskusteltiin mm. ilmatilan loukkauksista ja muista Ukrainan kriisin liitännäisilmiöistä Suomen näkökulmasta. Yleisöpuheenvuorossa aikaisempi puolustusvoimain komentaja amiraali Kaskeala totesi, että median ja varsinkin iltapäivälehtien uutisointi on ”alarmistista”. Esillä olivat silloin mm. ilmatilanloukkaukset.

Olen taipuvainen olemaan amiraalin kanssa ainakin osittain samaa mieltä. Mediajulkisuus vaikuttaa kansalaisten mielipiteisiin.

Yleisen asevelvollisuuden kannatuksesta

MTS:n tutkimusten perusteella olen viime vuosina seurannut kansalaisten mielipiteitä yleisestä asevelvollisuudesta ja sen vaihtoehdoista. Tutkimuksissa käytetty kysymys ei ole ollut niitä helpoimpia:

”Suomessa on käytössä miesten yleiseen asevelvollisuuteen perustuva puolustusjärjestelmä, jossa mahdollisimman suuri osa ikäluokasta saa sotilaallisen koulutuksen ja joka tuottaa suuren reservin. Pitäisikö nykyinen järjestelmä säilyttää vai siirtyä valikoivaan varusmiespalvelukseen, jolloin vain osa ikäluokasta saa sotilaallisen koulutuksen ja jolloin reservin määrä supistuisi, vai kokonaan siirtyä palkattuun, henkilömäärältään pienempään ammattiarmeijaan?”

Nyt havaittu muutos mielipiteissä on kuitenkin se, että nykyisen järjestelmän kannattajien osuus on viime vuodesta kasvanut selvästi ja on nyt 75 prosenttia, edellisvuoden lukema oli 68 prosenttia. Muutos näyttää tapahtuneen valikoivaa varusmiespalvelusta kannattavien osuudessa, ammattiarmeijan kannattajien osuus on säilynyt samalla tasolla.

Mielenkiintoista on tarkastella muutosta eri puolueiden kannattajien joukossa – ainakin näin lähestyviä vaaleja odotellessa. Puoluekannan mukaista tarkastelua pitää katsoa varovaisesti, koska MTS:n kyselyssä vastaajien määrä on noin tuhat, ja nykyisin kyselyissä noin kaksi kolmasosaa vastaajista kertoo puoluekantansa ”jos eduskuntavaalit olisivat nyt”. Puoluekohtaiset vastaajamäärät ovat siis alttiita tilastolliselle vaihtelulle ja lievälle epävarmuudelle.

Kuviossa esitän nykyisen asevelvollisuusjärjestelmän kannattajien osuuden puolueittain. Vuoden 2014 tulos näyttää selkeältä. Neljän suuren puolueen kannattajien joukossa nykyistä järjestelmää kannattaa noin kahdeksankymmenen prosentin osuus. Samaan ryhmään kuuluu myös puoluekanta ”muu”, johon kuuluvat Kristillisdemokraatit, RKP ja muut pienen kannatuksen saavat puolueet, joita ei tilastollisista syistä voida tässä tutkimuksessa esittää erikseen omilla nimillä.

Kokoomuksen kannattajissa siirtymää on valikoivan varusmiespalveluksen kannattamisesta nykyisen järjestelmän kannattamiseen. Vihreiden ja vasemmistoliiton kannattajissa on eniten palkka-armeijan kannattajia. Tälle ilmiölle en osaa arvioida perusteita.

Menikö usko puolustuskykyymme?

MTS:n raportin tuloksissa on myös tieto kansalaisten uskosta puolustuskykyymme tavanomaisessa sodassa. Tämä tulos kyllä antaa aiheen pohdintaan. Mistä oikein on kysymys? Kansalaisten luottamus puolustuskykyymme on 70-luvun tasolla, jolloin puolustuskykymme eri syistä taisi oikeastikin olla ”kuralla”.

Vuonna 1979 kansalaisista 64 prosenttia oli sitä mieltä, että puolustusmahdollisuutemme ovat huonot ja nyt tehdyssä mittauksessa päädyttiin lukuun 63 prosenttia. Edellinen mittaus on tehty kaksi vuotta sitten, ja muutos siihenkin nähden on huomattava. Puolustuskyvyssämme ei kait ole tapahtunut olennaista muutosta, joten selitystä on haettava jostain muualta.

Lähimmäksi tarjoutuva selitys liittyy puolustusvoimauudistukseen ja keskusteluun puolustusvoimien määrärahoista ja mahdollisesti kertausharjoitusten vähyydestä. Eräiden varuskuntien lakkauttamisen tai siirtämisen yhteydessä on pelätty, että vaikutus näkyisi maanpuolustustahdossa, mutta näin ei näyttäisi olevan. Vaikutus saattaa olla tässä. Maineenhallintamielessä puolustusvoimien on näytettävä näkyvästi lippua, muuta keinoa ei kai ole.

Muita havaintoja

Kriisitilanne näyttää heijastuneen useassakin kohdassa MTS:n kuvaamaan kansalaisten ajatteluun. Kansalaisten mielestä yksi keskeinen tekijä uskottavassa puolustuksessa on hyvät suhteet naapurivaltioihin. Tyytyväisyys ulkopolitiikan hoitoon näyttää kuitenkin olevan edelleen lievässä laskussa. Nyt tyytymättömien osuus on 25 prosenttia. Tutkimuksesta ei valitettavasti voi päätellä sen enempää perusteluja asialle. Ovatko kysymyksessä suhteet Venäjään tai Euroopan Unioniin, ja pidetäänkö suhteita liian läheisinä vai kaukaisina?

Kriittisimpiä ovat Perussuomalaisten kannattajat. Puolustuspolitiikan hoitoa huonona pitäviä on samoin neljännes vastaajista. Tämä tulos on täsmälleen sama kuin edellisessä mittauksessa vuosi sitten.

Luottamus Euroopan Unioniin on kasvussa turvallisuuteen vaikuttavana tekijänä. Suomen osallistumista EU:n yhteisen puolustamisen järjestämiseen pitää turvallisuuteen vaikuttavana tekijänä 64 prosenttia vastaajista. Samoin vaikuttaa 54 prosentin mielestä Suomen jäsenyys EU:ssa. Olen joskus heittänyt ihmettelyn siitä, olisiko tässä kysymys jonkinlaisesta ”vara-Nato” –ilmiöstä, kun Nato-jäsenyyttä vierastetaan niin voimakkaasti. Vahvimmin suomalaiset turvautuisivat kuitenkin Ruotsiin ja muihin Pohjoismaihin. Vastaajista 75 prosenttia ajattelee, että osallistuminen pohjoismaiseen puolustusyhteistyöhön lisää turvallisuuttamme.

Tutkimuksen on MTS:lle toteuttanut Taloustutkimus Oy. Henkilökohtaisen haastattelun vastaajia oli yhteensä 1 023. Kenttätyö on tehty 26.9.–12.10.2014. Tutkimuksen virhemarginaali on 3,2 prosenttiyksikköä suuntaansa.