Kansainvälistä oppia kriisinhallinnasta
Ruotsin johtama kansainvälinen Viking 14 -esikuntaharjoitus järjestettiin tänä vuonna jo seitsemännen kerran. Siihen osallistui noin 2 500 henkilöä, jotka edustivat yli 50:tä maata ja 90:tä järjestöä. Toimijoina olivat muun muassa YK:n ja EU:n siviili- ja sotilasosat, Nato, Afrikan unioni sekä kansainväliset avustusjärjestöt, kuten Punainen Risti. Harjoituspaikkoja oli kahdeksan, ja ne sijaitsivat Ruotsissa, Irlannissa, Serbiassa, Bulgariassa ja Georgiassa.
Kirjoittaja ja Suomen Kenian suurlähettiläs, Sofie From-Emmesberger, joka oli harjoituksessa EU Head of Mission
Opetuskohteena siviili-, sotilas- ja poliisiyhteistyö
Puolustusvoimista harjoitukseen osallistui prikaatikenraali Petri Hulkon johdolla noin 160 henkilöä. Siviilikriisinhallintakeskuksen koordinoimaan harjoitusosuuteen osallistui lisäksi viisitoista henkilöä. Suomalaiset sijoittuivat pääosin YK:n sotilaalliseen osaan sekä Naton maa-, meri- ja ilmavoimien esikuntiin ja niiden alajohtoportaisiin.
Harjoituksessa opeteltiin siviili-, sotilas- ja poliisiyhteistyötä haastavassa ja moniulotteisessa YK-johtoisessa artikla 7:n mukaisessa kriisinhallintaoperaatiossa. Tarkoituksena oli oppia ymmärtämään, millaisia ovat eri toimijoiden roolit, vastuut, velvollisuudet, toimintatavat sekä kulttuurit ja kielet tämänkaltaisessa operaatiossa. Vuorovaikutuksen avulla luotiin yhteistä tilannekuvaa, tavoitteena operaation tehokas toteuttaminen yhteistoiminnassa paikallisen väestön kanssa. Sotilaiden päätehtävänä oli turvata ja vakauttaa toimintaympäristö.
Viking-harjoitus poikkeaa perinteisestä esikuntaharjoituksesta siten, että siinä korostetaan yksilöiden osaamisen kehittämistä ja ihmisten välistä aitoa yhteistoimintaa. Kielitaito ja aktiivisuus korostuivat. Tehtävät ja harjoituksen rakenne pakottivat osallistumaan, ja kukaan ei voinut jättäytyä toiminnan ulkopuolelle.
Monta toimijaa, monella tasolla
Bogalandiaa vakauttamassa
Harjoituksen tilannekehyksen muodosti Afrikan ja Lähi-idän turvallisuustilanteiden pohjalta rakennettu skenaario. Kuvitteellisen Bogaland-valtion elämään vaikuttivat muun muassa naapurivaltiot, luonnonrikkauksien hallinta, sisällissodan jäljiltä rapautuva infrastruktuuri, klaanit, etniset ryhmät, rikollisjärjestöt, korruptio sekä huoli toimeentulosta. Pelitoiminnan avulla pyrittiin vastaamaan kaikkien toimintatahojen omiin harjoitustavoitteisiin.
Lähtökohtatilanteessa YK:n päätöslauselman mahdollistanut tulitaukosopimus oli tehty noin puoli vuotta aikaisemmin. Pitkän aikavälin takia lähtökohtatilanteen rakentaminen kaikkine asiakirjoineen ja synkronointeineen aiheutti alussa pientä ontumista, mikä ei kuitenkaan ollut häiritsevää. Pelitilanteen valmistelivat seitsemän kansainvälistä työryhmää, jotka yhdistivät ja aikauttivat tapahtumat Bogalandin viitekehykseen. Lisäksi ne laativat ensimmäisten päivien osatapahtumat pelisyötteineen, joita laadittaessa hyödynnettiin asiantuntijoiden omia kokemuksia toiminnasta todellisilla kriisialueilla.
Tietokoneavusteisessa harjoituksessa oli käytössä harjoitusportaali, maa-, meri- ja ilmatilannekuvan tietojärjestelmät, pelitilanne- ja simulaatiotietojärjestelmät sekä internet. Pääviestivälineinä käytettiin tapaamista, sähköpostia ja puhelinta. Lisäksi oli mahdollista käyttää videoneuvottelua ja ip-puhelimia. Tietojärjestelmien kouluttaminen lyhyessä ajassa muodostaa haasteen harjoituksen tukiorganisaatiolle.
Monikansallista tilannekuvan ylläpitoa
Viking tarjoaa hyvän harjoittelualustan
Eri tehtävissä toimivan henkilöstön lisäksi osallistujamaiden on lähetettävä harjoitukseen määrätty määrä opettajia ja pelihenkilöstöä. Haasteena voidaan pitää oikeantasoisten tehtävien saamista tarvittavista organisaatioista. Harjoitus toimi myös tutkimuskenttänä. Harjoitusorganisaatiossa ollut johdosta riippumaton auditointiyksikkö teki koko ajan havaintoja ja tutkimusta harjoituksen suunnittelu- ja toteutusprosessista. Tuloksia käytetään apuna seuraavien harjoitusten suunnittelussa.
Harjoituksessa mukana olleiden kokemuksia ja näkemyksiä
Evl Niko Pihamaa: Combined Air Operations Center (CAOC) ilmatoiminnan mahdollistajana
Ilmaoperaatiokeskuksen (CAOC) tehtävänä on suunnitella ja johtaa ilmaoperaatioita ylemmän johtoportaan ohjauksen mukaisesti. Se on ilmaoperaatioiden hermokeskus, joka suunnittelee, seuraa ja ohjaa tehtävien toteutumista. Suunnittelutuotteena syntyi päivittäin ilmaoperaatiokäsky (Air Tasking Order), joka suunnittelun jälkeen toimeenpantiin operaatiokeskuksessa. Viking 14 harjoituksessa tehtävät olivat monipuolisia; Ilmatilanvalvonta, ilmapäivystys, Ilmasta-ilmaan, lähitulituki, tiedustelu, valvonta, ilmakuljetukset, ilmatankkaukset ja pelastustehtävät muodostivat vain osan CAOC:n johtamista tehtävistä.
Useiden operaatioiden aikana korostui myös operaatioiden integrointi ja koordinointi muiden puolustushaarojen kanssa. Tilanteet olivat haastavia ja useita operaatioita oli johdettavana samanaikaisesti. Pelilauta oli onnistunut ja harjoituksesta muodostui CAOC:n näkökulmasta konkreettinen toimeenpanoharjoitus. CAOC:n vahvuus oli noin 60 henkeä ja se toimi Uppsalan varuskunnassa, ilmataistelukeskuksen tiloissa.
CAOC oli operaatioiden hermokeskus
Osallistujia haastettiin monikansallisessa ympäristössä tekemään päätöksiä ja esiintymään englanninkielellä. CAOC:ssa toimi motivoitunut EUK66:n ilmasotalinja, joka osoitti muille kansallisuuksille hyvää yhteistyöhenkeä ja reilua suomalaista johtamistapaa. Harjoitus oli todella onnistunut ja kurssilaisilta saatu palaute oli hyvää.
Kapteeni Jari Piira: Opiskelijana maakomponentissa (LCC, Land Component Command)
Viking 14 harjoituksessa toimin maakomponentin esikunnassa, Joint Military Commitee (JMC) / Command Military Committee (CMC) tehtävässä suoraan LCC:n komentajan alaisuudessa. Tehtävänäni oli valmistella komentajan ja sodan osapuolten komentajien välinen kokous, jonka tarkoituksena oli aloittaa vuoropuhelu ja neuvottelut, kuinka ”Bogalandian” turvallisuus taattaisiin myös jatkossa.
Kokouksen valmisteluihin liittyivät itse kokouksen järjestelyt ja komentajan preppaus koko esikunnan avulla. Eri osastot, LEGAD ja POLAD, tekivät valmistelut komentajaa varten, jotka JMC kokosi ja tiivisti komentajalle kokousta varten.
Omasta näkökulmastani harjoitus oli onnistunut ja tehtävä oli mielenkiintoinen. Harjoitus huipentui osaltani allekirjoitettavan pöytäkirjan pitämiseen kokouksessa englanniksi. Siinäkin tehtävässä onnistuin, vaikka kirjoitusnopeuden lisääntyessä virhelyöntien määrä kasvoi.
Inskapt Juha Humalajoki: Harjoituksen Pre-Training -vaihe
Lyhyen lento- ja bussimatkan jälkeen Enköpingissä sijaitsevaan maakomponentin esikuntaan (LCC) saapui nelisenkymmentä innokasta esiupseerikurssin oppilasta. Suurella osalla ei ollut entuudestaan minkäänlaista kokemusta kansainvälisistä tehtävistä. Odotukset olivat varmasti monenlaisia, koska ennakkoon saadut tiedot olivat varsinaiseen työskentelyyn liittyen melko ohuet.
Työskentely- ja majoitustilat kuitenkin löytyivät melko kivuttomasti ja ennen varsinaista harjoitusta pidettävä pre-training -vaihe saattoi alkaa. Pre-training -vaiheessa käytiin läpi harjoitusskenaarion taustoja läpi ansiokkaan ”uutislähetyksen” muodossa sekä normaaleja käytännön asioita. Mystistä Comprehensive Approach –käsitettä ”yritettiin” myös avata kuulijoille.
Seuraavana oli vuorossa järjestelmäkoulutus, jotta osaisimme käyttää isäntämaan tietojärjestelmiä, olihan kyseessä CAX eli Computer Assisted Excersice. Huomasimme kuitenkin saapuneemme alueelle liian myöhään ja osa koulutuksista jäi näin ollen väliin, mutta kyllähän suomalainen sotilas ”hanskaa” yhden tietokoneohjelman ilman koulutustakin.
Toinen osa pre-training -vaihetta oli varsinaisen työpisteen sisäiseen työskentelyyn liittyviä asioita, mikä tapahtui toimivien johtajien johdossa. Vihdoin siis päästiin perehtymään mitä olisi tarkoitus tehdä. Aikaa oli vähän ja asiaa paljon eikä lukematon määrä Nato-lyhenteitä ainakaan nopeuttanut asiaa. Tulevaan tehtävään saatiin kuitenkin ainakin jonkinlainen selvyys, vaikka harjoituksessa luonnollisesti tuli eteen asioita, joiden hoitaminen vaati ”luovaa ajattelua”. Kaiken kaikkiaan harjoitus oli erittäin mielenkiintoinen kokemus, eikä vähiten monikansallisuutensa vuoksi.
LCC:n komentajan esittämään kysymykseen: ”Who are the monkeys?”, saatiin myös lopulta vastaus: ”Monkey” ei ollut kurssin oppilas pitämässä komentajan tilanneselostusta.
Komkapt Iiro Penttilä: Merikomponentin (MCC) rooli Bogalandian kriisinhallintaoperaatiossa
Merirosvojen aluskaappaukset Intian valtamerellä, laittomien siirtolaisten pyrkimykset Pohjois-Afrikasta Euroopan Unionin alueelle, aseiden salakuljettamista kriisialueille, öljynporauslautan valtaaminen arktisella alueella, Krimin niemimaan miehittäminen. Edellä mainitut tapahtumat ovat tämän päivän todellisuutta maailmalta. Samat asiakokonaisuudet oli otettu ja sijoitettu Bogalandin kriisinhallintaoperaatioon Viking 14 – harjoituksessa. MCC käsitteli näitä aiheita Bogalandin kriisinhallintaoperaatiossa omalla vastuualueellaan.
Merirosvojen aluskaappaus tilanteissa MCC tuki omilla suorituskyvyillään LCC operaatioita. Merialueen valvontaan MCC:llä sisältyi salakuljetusten paljastaminen ja estäminen. Yleisempänä materiaalina salakuljettajilla oli aseita. Ihmisistä turvoksiin ahdetut pienet alukset aiheuttivat pään vaivaa aika ajoin alusten seilatessa Gotlannin saarelta mantereelle. Näistäkin tilanteista selvittiin ja ihmiset saivat turvallisesti maata jalkojen alle. Bogalandin valmiiksi pirstaleiseen tilanteeseen loi lisäjännitettä Nelandin pyrkimykset ottaa haltuun Gotska Sändön saari Gotlannin pohjoispuolella. Haltuunotto jäi onneksi pyrkimyksen tasolle, koska MCC:n läsnäolo saarella tukahdutti haltuunoton aikeet.
MCC:n tehtäväkenttä kriisinhallintaoperaatiossa oli laaja ja vaihteleva. Tilanteet vaativat monialaista ammattitaitoa ja tiivistä yhteistyötä eri toimijoiden kanssa. Varsinaisia taistelutehtäviä ei onneksi MCC:n sotapäiväkirjaan kirjattu. Tehtävien ja operaatioiden pääasiallinen tarkoitus oli estää kriisin syveneminen ja vakauttaa Bogalandin tilannetta. Tässä operaatiossa monikansallinen MCC onnistui varsin mallikkaasti.
Evl Kari Litendahl: Monikansallisen prikaatin esikunnassa
Monikansallisen prikaatin esikunta sijoittui Tukholman pohjoispuolelle, Kungsängenin varuskuntaan, jossa tärkeimpänä tukiorganisaationa toimi Ruotsin kansainvälisen koulutuksen keskus. Prikaatin esikunnassa oli henkilöstöä seitsemästä eri maasta. Ruotsista 32, Suomesta 33, Itävallasta 6, Armeniasta 4 sekä Sveitsistä, Azerbaitsanista ja Virosta 1 esikunnan kokonaisvahvuuden ollessa 75 henkilöä. Esiupseerikurssin oppilasupseerit sijoitettiin esikunnassa pääosin eri toimialojen toimistoupseerin tehtäviin. Yleisten prikaatin esikunnalle asetettujen harjoitustavoitteiden lisäksi keskeistä oli ymmärtää eri toimintaympäristöistä ja kulttuureista kokoontuneiden ihmisten tapaa ajatella ja toimia monimutkaisessa kansainvälisessä kriisinhallintaoperaatiossa.
Ensimmäisten päivien aikana yhteistoiminnan painopiste oli muun muassa yleisen tilannekuvan päivittämisessä, yhteisen työskentelyrytmin ja tilanneraporttien laatimisessa. Yhteisen ”sävelen” löytyessä yhteistoiminta muodostui lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin suunnittelusta, valmistelusta ja toteutuksesta, jota tuettiin harjoituksen pelitoiminnalla. Harjoituksen aikana esikunnan suunnittelun ja johtamistoiminnan painopisteeksi muodostui tilanne, jossa prikaatin vastuualueelle hyökkäsi taistelupanssarivaunuin ja miehistönkuljetusajoneuvoin varustettu puolisotilaallinen ryhmittymä. Tilanteen seurauksena prikaatin esikunta suunnitteli pataljoonan vahvuisen reservin muodostamisen ja toteutti hyökkäyksen alueelleen tunkeutunutta joukkoa vastaan eri ase- ja toimialojen sekä ilmakomponentin tukemana.
Harjoituksen ilmapiiri, tukitoimet sekä työskentelyn ja levon rytmittäminen tukivat hyvin opetustavoitteiden saavuttamista. Harjoituspäivät alkoivat päivittäin tilannekatsauksella komentajalle, johon osallistui koko esikunta. Pelitoiminnan päätyttyä esikunta piti palautetilaisuuden päivän aikana opituista ja kehitettävistä asioista. Harjoituksen loppupalautteessa kehittämiskohteiksi todettiin lähtökohtatilanteen selkeyttäminen ja prikaatin voimassaolevien asiakirjojen muun muassa operaatiokäskyn ja työjärjestyksen huolellinen valmistelu ennen harjoitusta. Kaikkiaan harjoitus antoi varsin hyvät perusteet toimia monikansallisen prikaatin esikunnassa kansainvälisessä kriisinhallintaoperaatiossa.
Majuri Harri Ahonen: Nato-esikunnan koulutustiimi – ”ei jäädä videotykin tuleen makaamaan”
BFOR esikunnan Observer, Trainer, Tracker & Mentoring (OTTM) ryhmä muodostui 37 sotilaasta ja siviilistä, joiden tehtävät kattoivat kaikki esikunnan aselajit ja toimialat. Mentoriryhmän tehtävänä oli kouluttaa omaa kohdejoukkoaan ja pienentää rooliaan harjoituksen edetessä (20 % tarkkailua ja 80 % koulutusta).
Ryhmän päivärytmi muodostui kootusta aamuohjeistuksesta, toiminnan ohjaamisesta ja päivän analysoinnista. Mentoriryhmän yhteiset keskustelut olivat harjoituksen parasta antia, koska erittäin kokeneet ammattilaiset jakoivat kokemuksiaan avoimesti ja niistä keskusteltiin rakentavasti. Tällä tavoin esikunnan eri toimintoja pystyttiin koordinoimaan kokonaisvaltaisesti, mikä palveli koko operaation loppuasetelman saavuttamista.
Harjoituksen skenaario oli erittäin moniulotteinen ja lähtökohtatilanteen (phase of plans, coordination and current) hahmottaminen oli haastavaa. Erityisen vaikeaa oli nykytilanteen ja ajallisen suunnittelun eri vaiheiden (current, mid-term ja long-term) systemaattinen jaottelu eri toimialojen sisällä. Sotilaiden, siviilien ja poliisien yhteistyön korostaminen vielä lisäsi harjoituksen vaativuutta, koska asioista sopiminen ja yhteistyö edellyttivät systemaattista työtä. Valtaosa harjoituksen suunnittelusta ja toimeenpanosta kuitenkin käsitteli sotilaallista näkökulmaa, joten tältä osin kokonaisvaltaisuus jäi hiukan ontumaan.
OTTM:t tukivat esikunnan henkilöstöä intensiivisesti. Lisäksi pelin edustajaan pidettiin kiinteästi yhteyttä, jolloin harjoituksen tempo kyettiin pitämään sopivana. Pääosaa esikunnan toiminnoista päästiin harjoittelemaan aktiivisesti, vaikka osa toiminnoista joutui tyytymään vaillinaisiin perusteisiin ja tapahtumakuvauksiin. Lisäksi henkilöstövajaukset vaikeuttivat joidenkin toimintojen yhteensovittamista (mm. suunnitteluryhmien työhön osallistuminen) tarkoituksenmukaisesti kokonaisuuteen.
Harjoitus osoitti, että harjoituskokonaisuuden johtaminen on erittäin haastavaa (noin 50 osallistujamaata, lähes 100 eri järjestöä, yli 2500 osallistujaa ja 8 paikkakuntaa eri maissa). Harjoitusorganisaatiokin oli hyvin monisäikeinen, mutta hyvällä johtamisella kokonaisuus oli erinomaisesti synkronoitu. Harjoitus osoitti osallistumisen olevan kaiken vaivan arvoista, koska harvoin tämän lähemmäksi todellisuutta harjoitusolosuhteita on vaikea viedä. Tämä mahdollisti operaation johtamisen, esikunnan sisäisen toiminnan koordinoinnin kehittämisen, laadukkaan suunnittelun ja toimeenpanon sekä aktiivisen yhteistyön eri toimijoiden kanssa.
Evl Jussi Viinamäki: Kuinka opetustavoitteiden ja harjoituksen päämäärän saavuttamista arvioitiin?
Harjoituksen organisaatioon kuului itsenäinen sekä harjoituksen johdosta ja harjoitusjoukoista riippumaton arviointiryhmä. EXEVAL-ryhmän (Exercise Evaluation) tehtävänä oli seurata, havainnoida ja suositella toimenpiteitä, jotka edesauttavat harjoitusjoukkoa pääsemään mahdollisimman lähelle asetettuja tavoitteita. Ryhmällä oli harjoituksen luonteeseen sopivasti sekä sotilas- että siviilijohtaja.
Keskeisimmät toimijat ryhmässä olivat yksittäiset arvioitsijat, jotka toimivat harjoituksen aikana tehtävissään jokaisen harjoituksessa olevan esikunnan toimipaikalla. Arvioitsijat hankkivat tarvitsemansa informaation havainnoimalla esikunnan keskeisimpiä toimenpiteitä, haastattelemalla harjoitusjoukon edustajia, havainnoimalla esikunnan käytössä olevien tilojen ja esimerkiksi teknisten ratkaisujen toimivuutta ja keskustelemalla opettajahenkilöstön (OTTM / Observers, Trainers, Trackers, Mentors) kanssa.
Itse arviointitehtävän toteuttaminen oli helppoa: seurata ja havainnoida sekä lähettää raportit määräaikaan. Ensivaikutelma harjoituksen toimeenpanosta on väistämättä kaksijakoinen: hyvä kokonaisuus, joka vaatii kuitenkin paljon kehittämistä. Harjoitus on kasvanut vuonna 1999 järjestetystä ensimmäisestä VIKING-harjoituksesta paljon – kasvu edellyttää tarkempaa koordinaatiota eri maiden ja toimijoiden kanssa, jotta esimerkiksi osallistujaluettelot saadaan päivitettyä valmiiksi hyvissä ajoin ennen harjoitusta.
Se, miten harjoitustavoitteisiin päästiin, nähdään varmasti harjoituskertomuksesta. Joka tapauksessa kertomus ei tule alkamaan Suomessa järjestettävien harjoituskertomusten tapaan: harjoitus onnistui hyvin ja kaikki opetustavoitteet saavutettiin, osin jopa ylitettiin.
Komentaja Jukka-Pekka Schroredus palvelee MPKK:ssa johtamisen ja sotilaspedagogiikan pääopettajana
