Kadetti Laura Pöyhönen

Aseenkäsittely, partion liike, alokkaiden ensimmäiset ammunnat  – kaikki koulutukset, joissa olin ennen itse oppimassa, olivat niitä, joita nyt johdin.

Tänä kesänä vietin heinäkuun kesätöissä varuskunnassa kadettina. Kuukauden mittainen työjakso oli mahtava tilaisuus päästä harjoittelemaan johtamista käytännössä, soveltamaan koulussa opittuja taitoja ja kasvamaan tulevana upseerina. Heinäkuu opetti minulle paljon uutta ja vahvisti jo aiemmin opittuja taitoja.

Kesätyörupeama alkoi perehdytysviikolla yhdessä kaikkien prikaatissa vasta-aloittaneiden sopimussotilaiden kanssa. Viikko sisälsi pääasiassa luentoja, turvallisuusohjeistuksia ja hallinnollisia käytäntöjä, jotka toki olivat tärkeitä, mutta rehellisesti sanottuna myös melko tylsiä. Kadettina roolini oli tuossa vaiheessa melko passiivinen, ja lähinnä olin mukana, ilman sen kummempia vastuita.

Perehdytyksen jälkeen alkoikin työt omassa yksikössäni. Toimin loppuajan töissä ollessani alokasjoukkueen johtajana. Pääsin kuitenkin myös kouluttamaan vanhalle saapumiserälle heidän aselajikohtaisia taitojaan heinäkuun alkupuolella. Joukkueenjohtajana toimiminen toi mukanaan uudenlaisia haasteita ja oppimiskokemuksia. Päivittäinen työ sisälsi muun muassa koulutusten suunnittelua ja toteutusta, tietokonehommia, sekä alokkaiden tukemista ja ohjaamista niin arjessa kuin koulutustilanteissakin.

Pidin alokkaille koulutuksia yhdessä sopimussotilaiden kanssa. Koulutuksia pitäessä oli hauska seurata sitä, miten täysin eri lähtökohdista olevat ihmiset oppivat uusia taitoja. Osalle uusien oppiminen oli selkeästi helpompaa, kun taas toisille joidenkin asioiden ymmärtäminen vaati huomattavasti enemmän aikaa. Oli kuitenkin helpottavaa huomata, että alokkaat uskalsivat pyytää apua sekä henkilökunnalta, kuin myös varusmiesjohtajiltakin. Tämä edesauttoi koulutukissa tavoitteisiin pääsemistä. Koska koulutukset olivat A-kauden ensimmäisten viikkojen aikana, aiheet olivat itselleni tuttuja, ja sen puolesta koulutusten pitäminen oli helppoa. Alkuun oli kuitenkin haastavaa hahmottaa minkä verran aikaa millekin aiheelle olisi hyvä varata, olihan alokkaiden lähtötaso kaikkeen nolla.

Pääsin kuukauden aikana johtamaan alokkaille heidän ensimmäiset ammuntansa. Ampumaratapäivä oli pitkä, ja näin jälkikäteen voin todeta, että suorassa auringonpaisteessa seisominen saa aikaan harvinaisen selkeät rusketusrajat käsivarsiin t-paidasta. Ampumaratapäivä antoi kuitenkin myös muuta minulle. Se, että pääsin johtamaan ammunnat itse, oli mielestäni erittäin hyvä. Sain lisää kokemusta perusammuntojen johtamisesta, sekä huomasin, miten paljon kaikkea muuta tulee osata huomioida, jotta varusmiesten kanssa aika saadaan käytettyä mahdollisimman tehokkaasti. Lisäksi oli hienoa huomata, että alokkailla oli selkeästi halu oppia uutta ja he kyselivätkin aktiivisesti, miten pystyvät omatoimisesti kehittämään itseään. Päivä ampumaradalla sujui erittäin hyvin ja turvallisesti, ja jopa yllättävän mutkattomasti.

Yksi kesän hienoimmista puolista oli se, että pääsin näkemään vanhoja tuttuja omalta varusmiesajaltani. Oli mukava vaihtaa kuulumisia ja nähdä, mihin suuntaan kunkin tie on vienyt. Samalla tutustuin myös uusiin henkilöihin, joita yksikköön oli tullut kotiutumiseni jälkeen. Keskustelut kokeneempien kouluttajien kanssa antoivat perspektiiviä siihen, mitä upseerin työ arjessa on – sekä hyvine että haastavine puolineen. Oli myös mukava keskustella nuorempien sopimussotilaiden kanssa siitä, millaista minun arkeni opiskelijana on ollut, ja voisiko kadettikoulu ja upseerin ura olla myös heitä varten.

Kesätyöjakso varuskunnassa ei ollut pelkkä kesätyö – se oli käytännön oppimisympäristö, jossa pääsin haastamaan itseäni, ottamaan vastuuta ja kehittämään taitojani tulevaa uraa varten. Vaikka ensimmäinen viikko oli hidas ja jokseenkin puuduttava, se jäi nopeasti taka-alalle, kun sain kunnolla tarttua johtamistehtäviin ja kouluttajan rooliin.

Tärkeimpänä jäi mieleen tunne siitä, että oma tekeminen oikeasti vaikutti. Kun alokas, joka vielä viikko sitten oli epävarma aseenkäsittelystä, suoriutuu itsenäisesti ja turvallisesti ammunnassa, tietää tehneensä jotain oikein.

Tämä kesä vahvisti entisestään motivaatiotani jatkaa kohti upseerin uraa. Ja ehkä ensi kesänä jälleen kesätöissä – entistä valmiimpana, kokeneempana ja ennen kaikkea motivoituneena.

***

Kirjoittaja opiskelee 111. kadettikurssilla maavoimien koulutusohjelmassa

Kuvat MPKK