Tasavallan presidentti, Puolustusvoimien ylipäällikkö Alexander Stubb on kertonut perustavansa ulkopolitiikkansa arvopohjainen realismi -käsitteeseensä. Arvopohjaisen realismissa keskeistä on, että maailman ongelmia ei voida ratkaista vain niiden kanssa, jotka eivät jaa Suomen kanssa samoja arvoja. Politiikan realiteetit vaativat, että dialogia tulee käydä myös ei-samanmielisten kanssa.

Ylipäällikön arvopohjaisella realismilla on kolme pilaria. Euroatlanttisuudessa kyse on sekä arvoista että tukea ja turvaa tuovasta realismista. Ukrainan tilanne kannattelee toista pilaria, jonka avulla Suomi puolustaa yhdessä Ukrainan kanssa länsimaisia arvoja. Kolmas pilari on Suomen globaali vaikutusvalta, suhteet globaaliin etelään ja globaaliin itään.

Vaan miten arvopohjainen realismi näkyy – tai sen ainakin pitäisi näkyä – tulevaisuutemme päättäjien, vuosina 1995 – noin 2012 syntyneen z-sukupolven arvoissa ja arvostuksissa, maamme turvallisuudesta vastaavan nuorison koulutuksessa ja kasvatuksessa?

Vaasan yliopiston vastuullisuusjohtaja, professori Tommi Lehtonen on muistuttanut, että yrityksen arvot ovat ikään kuin kahdessa kerroksessa. Pohjakerroksessa ovat teoissamme ja toiminnassamme näkyvät ja toteutuneet arvot. Yläkerrassa taas ovat arvot, joita emme välttämättä ole vielä saavuttaneet niin hyvin kuin toivoisimme.

Tavoiteltavien ja toteutuneiden arvojen erottelu soveltuu sekä yksilöihin että organisaatioihin. Yksilöiden osalta voidaan puhua luonteenvahvuuksista ja ihanneminästä, organisaatioissa taas olemassa olevista vahvuuksista ja visiosta. Sekä yksilöille että organisaatioille on eduksi, että ihanteet ovat saavutettavissa ja että omakuva on realistinen – aito.

Lehtosen mukaan arvojohtaminen tarkoittaa eettisten arvojen ja organisaatioarvojen mukaista esihenkilö ja toiminnan ohjausta. Sen keskeisiä työkaluja ovat arvoista sopiminen ja johdon oma esimerkki. Kun johtaja tai esihenkilö itse toimii eettisesti ja yhdessä sovittujen arvojen mukaisesti, hän toimii samalla esimerkkinä muille. Realismin tunnistaminen yhteisen identiteetin rakentamisessa on tarpeen, sillä tunnistettujen arvojen on oltava sellaisia, että organisaatio voi toteuttaa niitä oman toimintansa avulla. Painopisteen on oltava vahvuuksissa. Kannustamisen ja innostamisen avulla sidosryhmät kyetään vakuuttamaan kehityshaluisen toiminnan oikeutuksesta ja oikeellisuudesta. Kyvykkyydessä sanahelinä on turhaa, teot ratkaisevat.

Arvostuksissa kestävyys ja merkityksellisyys

Tutkijatohtori Miia Grénman kirjoittaa tuoreessa Telma-lehdessä, että nuorten työelämään säteilevät aikuisten asenteet vastuullisuutta kohtaan ovat hyvin erilaisia kuin aiempien sukupolvien. Z-sukupolvi pitää hänen mukaansa tärkeimpinä asioina vastuullisuutta, ekologisuutta, kestävyyttä ja tasa-arvoa. Tähän mennessä koulutetuin sukupolvi, joka on elänyt lapsesta asti internetin rajattoman tiedon äärellä. Grénmanista z-sukupolven arvomaailma läpäisee yhteiskunnan tasot, jolloin maailma voi muuttua arvojen ja kulutuksen osalta. Keski-ikäisen x-sukupolven ja y-sukupolven tehdessä kestämättömiä ratkaisuita z-sukupolvi tuntee ympäristöahdistusta maailman tilanteesta.

Grénmanin toteaa, että sisäinen motivaatio, vaikutusmahdollisuudet ja merkityksellisyyden kokeminen ovat z-sukupolvelle statusta ja rahaa tärkeämpiä asioita. Ikäluokka odottaa työltään mahdollisuutta tehdä hyvää, vaikuttaa, kehittää sekä kehittyä ja auttaa muita. Myös hyvä työyhteisö koetaan tärkeäksi. Työntekijänä tai johtajana z-sukupolven edustaja on auttavainen, ihmisläheinen, helposti lähestyttävä ja avoin.

Konsulttiyhtiö Deloitten vastikään julkaistun tutkimuksen mukaan z-sukupolvi käyttää työssään viisi kertaa enemmän tekoälyä kuin millenniaalit. Tutkimuksen johtopäätöksenä on, että tekoäly toimii luovien, oma-aloitteisten ja laaja-alaisten osaajien, ihmisten, työparina, tukiälynä. Näille osaajille on kysyntää ja ihmisen rooli korostuu entisestään. Työelämässä menestyvät jatkossa parhaiten he, jotka suhtautuvat muutoksiin ja uuden opetteluun uteliaasti.

Deloitten tutkimustuloksissa z-sukupolven syitä työnantajan tai -tehtävän hylkäämiseen ovat esimerkiksi yrityksen kielteinen ympäristövaikutus, epätasa-arvoa lisäävät käytännöt tai vaikkapa yrityksen tarjoama tuki työntekijöiden henkiselle hyvinvoinnille tai työn ja vapaa-ajan väliselle tasapainolle. Huoli omasta taloudesta painaa sekin tulevaisuuden pohdinnoissa.

Yritykset, joissa toteutuvat työntekijöitä puhuttelevat arvot, kokemus merkityksellisestä työstä sekä oikeudenmukainen palkitseminen, näyttäisivätkin menestyvän. Tällaiset organisaatiot parantavat yksilön ja yhteisön kokonaishyvinvointia. Tuottavuutta ja kilpailuetua kohenevat asiakaskeskeisyys edellä.

Iltalehden sota-asiantuntija Emil Kastelhelmi on huolissaan siitä, saadaanko Puolustusvoimiemme reserviin tuotetuksi riittävästi joukkoja väestöpohjan kaventuessa, kun järjestelmä nykyisellään kykene luotettavasti vastaamaan tilanteeseen. Hän muistuttaa, että kuihtuvasta ikäluokasta puolet eli naiset ovat automaattisesti velvollisuudesta vapaita. Kastehelmin mielestä epätasa-arvoinen järjestelmä heikentää Suomen puolustuskykyä tarpeettomasti. Asevelvollisten määristä huolestuminen jää pintapuoliseksi, jos ei samaan hengenvetoon vaadi palveluksen tasa-arvoistamista.

Kastehelmi katsoo, että jos palvelukseen otetaan ensisijaisesti motivoituneimpia ja kyvykkäimpiä sukupuolesta riippumatta, välttely ja veivaaminen eivät enää ole yhtä keskeisiä ongelmia. Sukupuolisyrjinnästä luopuminen kohentaisi hänestä myös järjestelmän hyväksyttävyyttä. Iltalehden sota-asiantuntuja peräänkuuluttaa myös siviilipalveluksen järkeistämistä ja siitä saatavien voimavarojen kohdentamista. Itsekeskeisestä asenteesta olisi päästävä eroon.

Epävarmuudessa joukkuepeli ja toveruus kantavat

Tasavallan presidentti puhuu kolmesta pilarista – tai pointista – julkisissa kannanotoissaan. Kolmen ulko- ja turvallisuuspoliittisen painotuksen ohella pointteja ovat Stubbin mukaan luonto, luottamus ja koulutus. Kolmen jälkimmäisen merkitystä on syytä tarkastella ja korostaa poikkeusolojen ammattilaisia luotsatessa.

Kadettien ylentämistilaisuudessa viime elokuussa ylipäällikkö painotti, että Natoon liittyessään EU-jäsenyyden jatkoksi Suomi vahvisti paikkansa läntisessä arvoyhteisössä. Puolustusvoimiemme osaamista arvostetaan liittokunnassa.

Puolustusvoimain komentaja, kenraali Janne Jaakkola muistutti kadettikurssien päätöstilaisuudessa, että turvallisuusympäristömme on tänään vielä monimutkaisempi kuin heidän opintojensa alussa. Hän korosti, että Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen kaltaiset organisaatiot ovat olemassa epävarmuuksien ja vaikeiden tilanteiden aikoja varten. Kyky toimia paineistetuissa, yllättävissäkin tilanteissa, kriiseissä ja konflikteissa ovat niiden työt.

Jaakkola painotti joukkuepelin, kadettihengen ja -toveruuden merkitystä. Arjen työ on yhteistyötä, jossa jokaiselta odotetaan sitoutumista ponnisteluihin yhteisten päämäärien eteen niin varusmiesten, reserviläisten kuin kollegoiden kanssa. Samaa yhteishenkeä tulee komentajan mukaan noudattaa myös palveluksessa kaikkien henkilöstöryhmien kanssa. Nöyryys on avain; luottamuksen ansaitseminen jokapäiväinen tehtävä, jossa kaveria ei jätetä.

Maanpuolustuskorkeakoulun rehtori, kenraalimajuri Mika Kalliomaa korosti rohkeuden, avoimuuden ja aktiivisuuden merkitystä. Vastuu uskotusta joukosta on kova ja jakamaton – valmiiksi ei tule koskaan.

Kurssin priimus, luutnantti Verneri Mattila toi esiin upseerikoulutuksen muutospaineet, joista selviytymiseksi yhteinen arvopohja luo pitävän kalliopohjan. Hän muistutti, että myös arvopohjan luovat sotilaan korkeimmat hyveet, eli uskollisuus, miehuus, kunnia ja toveruus, muuttuvat myös ajassa.

”Tasa-arvon nimissä me tarvitsemme kaikkia ja sanallisesti, miehuus voidaan ymmärtää myös rohkeutena ja urhollisuutena. Yhteiset arvomme ja perinteemme ovat niin kauan voimassa, kuin me itse niihin uskomme. Yhtä kaikki, perimmäinen ajatus niiden takana on ja pysyy muuttumattomana. ”

Maanpuolustuskorkeakoulun toiminta nojaa Puolustusvoimien arvoihin: isänmaallisuuteen, ammattitaitoon, oikeudenmukaisuuteen, vastuullisuuteen, luotettavuuteen ja yhteistyöhön. Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen tulevaisuuden toimintaedellytysten turvaamisessa ja kehittämisessä ensiarvoisia ovat muiden muassa tutkimuksen ja työelämän yhdistäminen opetuksessa sekä opiskelijakeskeisyyteen ja innovatiivisuuteen panostaminen. Verkottuminen kansainvälisesti ja kotimaisesti takaavat ajantasaisen, ennakoivan otteen muuttuvissa toimintaympäristöissä. Lisäksi Maanpuolustuskorkeakoulu haluaa profiloitua yhdenvertaisuuden ja tasa-arvoisen opiskeluympäristön tyyssijana, jossa aloitteellisuus, sitoutuminen ja osallistuminen ovat avainsanoja.

Julkissektorin yksi rekrytointiongelma on viranhaltijoiden palkkauksessa, jossa pelivaraa on usein vaatimaton. Esimerkkinä ongelmasta käy tuore uutinen, jonka mukaan itärajalla sijaitsevalle Imatran poliisiasemalle on työlästä saada poliiseja: hakijoita ei ole, ja jos onkin, he eivät viihdy pitkään. Nuoriso kun näkyy hakeutuvan alueelle, jossa elämä vapaa-ajan harrastuksineen ja ystävineen on vireää.

Toimintaympäristön myllerryksessä on helpottavaa huomata, että Puolustusvoimien maine luotettavana, turvallisena työnantajana näyttäisi antavan hyvät eväät z-sukupolven rekrytoimiseksi: Universum Suomen tuoreessa selvityksessä Puolustusvoimat on onnistunut brändäämään itsensä kiinnostavana työnantajana sijoittumalla korkealle niin kaupallisen, insinööri-, IT- kuin terveysalankin ammattilaisten valinnoissa. Merkillepantavaa on, että laaja-alaisessa vaikuttamisessa yhä merkityksekkäämmän IT-alan rankingissa Puolustusvoimien nousu on erityisen suuri.

Täältä tullaan, elämä

Arvot ovat keskenämme jakamaamme ymmärrystä oikeasta ja väärästä, hyvästä ja pahasta. Ne varmistavat – eivät enempää eivätkä vähempää – hengissä pysymisemme yhteisön täysivaltaisina jäseninä. Arvojen muuttaminen on itse kunkin meistä kontolla, muut sitä eivät voi tehdä. Ylen työläässä ja hitaassa prosessissa lohtuna on, että minä, sinä, meistä jokainen, voi päivittäin vaikuttaa arvoista juontuviin asenteihinsa. Pienten askelten tie on näennäisen vaatimattomissa teoissa tyhjänpäiväisten juhlapuhevirsien sijaan.

Uskaltakaamme nauttia erilaisuudesta, jakakaamme valtaa ja vastuuta jokaisen kantokyvyn mukaisesti. Nauttikaamme ihmiselon moninaisuudesta esteettisine ihmetyksineen, pukeutumisen ja sonnustautumisen kaikkine artefakteineen, murre-ilmaisuineen, henkilökohtaisine performansseineen, perinteitten vaalimisineen siinä missä uudelleen arvioimisineenkin.

Kyseenalaistakaamme nukkavierut uskomuksemme, myyttimme ja konnotaatiomme, tapamme ja tottumuksemme päivittäin: olisiko porkkana kuitenkin parempi kuin keppi, neuvottelua käskyä ja kontrollia parempi? Jospa veteraanin kokemus sopisikin vasta-alkajan kirjatietoa tehokkaammaksi – vai ottaisinko kumminkin tekoälystä ja etätyöstä vaarin…? Miksi länsimainen nuoruuden ihannointi voittaa itämaisen vanhuudessa asuu viisaus -ajattelun? Onko kaikessa parasta maassa maan tavalla -ajattelu?

Voisiko Puolustusvoimien sanasto vaihtaa sukupuolittuneen esimies- käsitteen esihenkilöksi, Maanpuolustuskorkeakoulun opettaja hylätä asenteellisen hierarkkisen alamaisen puhuessaan asiantuntijaorganisaatiossa itseään johtavasta ja toetuttavasta johdettavasta?

Joka kadetista ei voi eikä pidä tulla yleisesikuntaupseeria. Vaan miten kykenemme yhdistämään menestyksellisesti yhteisön pitkäjänteiset tarpeet ja yksilön lyhytnäköiset halut, löytämällä oikeat ihmiset oikeisiin tehtäviin? Koti, uskonto ja isänmaa -ajattelu ei ole romukoppatavaraa, mutta sen kanavoiminen vaatii kuuntelupainotteista vuoropuhelua kaikkien sidosryhmien kesken. Sokrateen ja Platonin kolme perusarvoa totuus, kauneus ja hyvyys taipuvat Stubbin kolmeen pointtiin luontoon, luottamukseen ja koulutukseen.  Samalla hyvän, oikean ja kestävän asialla me olemme, x-, y- ja z-joukot. Kaikin kolmin voimin.

***

Kirjoittaja, KTT, majuri evp Pekka Kurvinen on liiketalouden sekä sotilasjohtajuuden tutkija ja soveltaja. Tarkasteltuaan puolen vuosisadan ajan elämää kasarmin porttien molemmin puolin hän on havainnut, että siviileillä on tavattomasti opittavaa sotilailta – mutta niin on totta tosiaan myös toisin päin.

Kuvat Puolustusvoimat