Kadetti Eemeli Vitikainen

Suomalaisten upseerien koulutukseen kuului 1700-luvun loppupuolella oppiaineina esimerkiksi miekkailu, ratsastus sekä tanssi. Tämä juontanee juurensa yleissivistävän upseerikoulutuksen moninaisuuteen aikalaisen aateliston harrastuneisuuden perusteella. Nykyteknologian kehityksen myötä hevosella liikkuminen tai miekoilla taistelu ei välttämättä ole enää ajankohtaista, mutta tanssiminen osana upseerikasvatusta on edelleen arvossaan yhtenä Kadettikoulun tärkeimmistä perinteistä.

Tanssi on yleissivistykseen kuuluva taito, joka meidänkin tulisi nuorina kadetteina hallita. Tanssin harjoittelu mahdollistettiin meille helmi- ja maaliskuun aikana toteutuneella tanssikurssilla. Kurssi oli myös osa tärkeämpää kokonaisuutta ja valmisti meitä ensimmäisen opiskeluvuoden kohokohtaa eli Sarkajuhlaa varten.

Sarkajuhlahan oli ainutlaatuinen kokemus. Se antoi kadeteille mahdollisuuden tuoda puolisonsa osaksi Kadettikoulun perinteisiä juhlallisuuksia ja näyttää heille pienen palan upseerin elämästä. Välillä elämme omanlaisessa kuplassamme, joten on mahtavaa päästä näyttämään läheisillemme, mitä kadetin elämässä oikeasti tapahtuu. Sarkajuhla piti sisällään muun muassa juhlaillallisen, tanssia sekä ilotulituksen, joka on itselleni jäänyt mieleen koko illan koskettavimpana muistona.

Meri- ja ilmavoimien kadetit ovat juhlan jälkeen poistuneet omille koulutushaarakouluilleen, kun taas me maavoimien useimmat vaikutamme vieläkin Santahaminassa. Monet hyvistä ystävistämme ovat siis siirtyneet muualle ja opinnot jatkuvat uudenlaisissa olosuhteissa. Lohduttavaa on kuitenkin ajatus väistämättömästä jälleen kohtaamisestamme sekä ystävyyssuhteiden pysyvyydestä. Juhlahumu on niin ikään laskenut ja arki jatkuu taas normaalisti.

Sarkajuhla toimii eräänlaisena murroskohtana kadetin elämässä. Juhlapäivänä annetun kadettilupauksen myötä nuorukainen on sitoutunut osaksi kadettiupseerien katkeamatonta ketjua. Kadettikoulun johtajan pitämä vaikuttava puhe sarkajuhlassa sai minutkin ajattelemaan omia syitäni hakeutua upseerin uralle.

Sitä, kuinka perinteikkään ja arvostetun yhteisömme olemassaolon taustalla on arvoja, jotka tulevat aina olemaan merkityksemme peruspilareita. Itselleni noiden arvojen keskiössä on aina ollut isänmaallisuus ja maamme kansan turvallisuuden takaaminen. En voisi kuvitellakaan arvokkaampaa työtä kuin tämä, jossa voin mahdollistaa Suomen olemassaolon turvaamisen ja varmistaa sen säilymisen tuleville sukupolville.

Minä lupaan uhrata työni ja elämäni isänmaalle. Olkoon tämä siis minun polkuni.

***

Kirjoittaja opiskelee 110. kadettikurssilla.
Kuvat kirjoittajan.