Suomen Marsalkka Mannerheimin Kadettisäätiö täytti 70 vuotta 24. toukokuuta 2022. Säätiön tarkoituksena on tukea vaikeaan asemaan jääneitä Kadettikunta ry:n kuolleen jäsenen omaisia sekä tukea vanhenevia ja vammautuneita Kadettikunta ry:n jäseniä.

70-vuotisjuhlaa vietettiin Svenska Klubbenilla Helsingissä, ja juhlan kutsuvieraina oli eri kadettikurssien ja merikadettikurssien yhteysupseereja. Säätiön hallituksen varapuheenjohtaja eversti Hannu Aikio toivotti vieraat tervetulleiksi.

Monipuoliseen ohjelman aloitti ja päätti Kaaderilaulajien tuplakvartetti johtajanaan kadettikunnan kunniajäsen, everstiluutnantti, dir.cant. Matti Orlamo. Ohjelmassa kuultiin myös tenori, kapteeni Janne Isoahon yksinlaulua sekä majuri Antti-Jussi Väinölän lausumia runoja.

Tallenne tilaisuudesta on katsottavissa tästä linkistä.

***

Kadettikunta perustetaan 27. tammikuuta 1921

Itsenäisen Suomen ensimmäisen kadettikurssin upseerit perustivat Kadettikunnan 27. tammikuuta 1921. Kadettikunnan nuoruusvuosina yhdistys haki paikkaansa koulutustaustoiltaan monimuotoisen upseeriston keskuudessa. 1930-luvulle tultaessa Kadettikunta oli kuitenkin kiistatta maamme suurin yhtenäisesti koulutettujen upseerien järjestö.

Jo 1920-luvulla todettiin, että upseeriperheissä tarvitaan apua taloudellisissa tilanteissa. Esimerkiksi vuoden 1930 alussa Hämeenlinnan osastossa kuolleen nuoren kadettiupseerin leski ja kaksi lasta jäivät suuriin taloudellisiin vaikeuksiin. Kadettipiirin aloitteesta Kadettikunnan johtokunta pyysi kaikkia kadettipiirejä toimimaan siten, että kultakin jäseneltä kerättäisiin kymmenen markkaa perheelle osoitettavaa avustusta varten. Keräys ei kuitenkaan tuottanut toivottua tulosta, ja Kadettikunta avusti perhettä omista varoistaan.

Kadettikunnan hautausapurahasto

Tapaus antoi kuitenkin sykäyksen muodostaa vuonna 1930 Kadettikunnan hautausapurahasto. Sääntöjen mukaan hautausapurahaston tuen piiriin kuului jokainen Kadettikunnan jäsen, joka oli suorittanut liittymis- ja vuosimaksut. Suurimmaksi avustussummaksi määrättiin 10 000 markkaa. Tarvittavat varat saatiin Kadettikunnan liittymismaksuista ja osasta käyttövarojen ylijäämää.

Saman vuoden lopulla Kadettikunnan johtokunta päätti, että jokaisen rahaston jäsenen kuoltua hänen oikeudenomistajalleen, varallisuudesta riippumatta, suoritetaan samansuuruinen hautausavustus. Vuoden 1933 vuosikokous päätyi kuitenkin yllättäen lakkauttamaan avustusrahaston vastoin johtokunnan esitystä. Pääsyynä oli jäsenmaksujen keräämisen vaikeus ja toinen peruste kartunnan hitaus.

Yhteistyötä vakuutusyhtiö Varman kanssa

Seuraavana vaiheena kesäkuun 15. päivänä 1933 solmittiin jälleenvakuutusyhtiö Varman kanssa sopimus ryhmähenkivakuutuksesta. Vakuutukseen saivat liittyä kaikki Kadettikunnan jäsenet. Ehtojen mukaan vakuutettujen määrän tuli olla vähintään 90 prosenttia palveluksessa olevista upseereista. Vakuutussumma oli 5 000 markkaa ja vakuutusmaksu oli 80 markkaa vuodessa, jota maksettiin aina 60 vuoden ikään asti.

Aluksi vain 60 prosenttia upseereista saatiin mukaan vakuutuksen piiriin ja kovistelujen jälkeen juuri ja juuri saavutettiin vaadittu 90 prosentin taso. Vuonna 1933 uusille jäsenille määrättiin pakollinen liittyminen vakuutukseen ja ne vanhat jäsenet, jotka eivät olleet 15. toukokuuta 1934 mennessä liittyneet vakuutukseen katsottiin eronneiksi Kadettikunnasta.

Sotamarsalkka Mannerheimin rahasto

Kadettikunnan vuoden 1937 vuosikokous perusti Sotamarsalkka Mannerheimin rahaston taloudellisiin vaikeuksiin joutuneiden upseerien auttamiseksi. Jokainen Kadettikunnan jäsen maksoi perusmaksun, jonka tuotoilla oli tarkoitus hoitaa avustustoimintaa.

Sotien aikana Kadettikunnan ryhmähenkivakuutus osoittautui erittäin tarpeelliseksi, koska kyseinen vakuutussumma oli usein ainoa tuki, minkä kaatuneen upseerin leski sai. Eri varuskuntiin tätä varten oli perustettu myös erillisiä hautausapurenkaita.

Sotien jälkeen voimakas inflaatio muutti vakuutukset epäedullisiksi, ja Kadettikunnan vuosikokous päättikin ryhmähenkivakuutuksen lopettamisesta 1. kesäkuuta 1952. Vuoden 1951 loppuun mennessä vakuutusyhtiö Varma oli maksanut vakuutussumman 531 kuolemantapauksesta. Vakuutuksia oli tuolloin voimassa 2109 kappaletta.

Säätiö perustetaan

Vuoden 1951 vuosikokous evästi johtokuntaa yhdistämään erilliset avustusmenetelmät, joita olivat Sotamarsalkka Mannerheimin rahasto ja edellä mainitut hautausapurenkaat. Valmistelun jälkeen hallitus allekirjoitti 16. toukokuuta 1952 Suomen Marsalkka Mannerheimin Kadettisäätiön säädekirjan, joka hyväksyttiin oikeusministeriössä 24. toukokuuta 1952, ja säätiö merkittiin säätiörekisteriin – siis 70 vuotta sitten.

Säädekirjalla Kadettikunta luovutti säätiölle edellä mainittujen lakkautettujen rahastojen omaisuuden arvostaen sen 1 423 146 markaksi.

Perustetun säätiön tarkoitukseksi määritettiin avustaa Kadettikunnan kuolleen jäsenen lähimpiä omaisia raha-avustuksella välittömästi kuolemantapauksen sattuessa. Lisäksi säätiö avusti taloudellisiin vaikeuksiin joutuneita maan vakinaisen väen upseerikoulun käyneitä upseereita sekä näiden omaisia.

Säädekirjan mukaan säätiön omaisuutta ja asioita hoiti hallitus, jonka muodosti Kadettikunnan hallitus. Säätiön toimintaa valvoi Kadettikunnan vuoden 1952 vuosikokouksen valitsema kymmenjäseninen valtuuskunta, joka tarvittaessa täydensi itse itsensä. Ensimmäisiksi jäseniksi tulivat everstit SE Laaksonen, L Harvila, Y Hautala, V Norgren, R Tengström, everstiluutnantit J O Valtonen, V Pesonius, majurit P Huhtala, V Lundström, ja N Stolpe. Valtuuskunta valitsi ensimmäiseksi puheenjohtajakseen eversti Lauri Harvilan.

Varoja säätiö sai taloudellisella toiminnalla ja lahjoituksina. Säätiön ensimmäisenä toimintavuotena 1952 jäsenistön lahjoitustuki jäi kuitenkin pieneksi. Kadettikunnan ja kadettipiirien voimistuneen valistustoiminnan avulla vuoteen 1960 mennessä noin 65 prosenttia jäsenistöstä teki lahjoituksen säätiölle.

Kohderyhmää tarkennetaan

Säätiön tarkoituksena oli taata jokaisen kuolleen jäsenen omaiselle pieni hautausavustus. Sen määrä oli kuitenkin niin vähäinen, ettei sillä ollut sanottavaa merkitystä kuolleen jäsenen hautaustapahtumassa. Toisaalta pääomakin alkoi vähitellen huveta niin, että säätiön mahdollisuudet tukitoimintaan olivat vähitellen hiipumassa.

Hallitus mietti 1970-luvun alussa, mitä asia hyväksi voitaisiin tehdä. Ainoaksi mahdollisuudeksi nähtiin, että jokaiselle lankeavasta avustuksesta luovuttaisiin. Hautausavustus myönnettäisiin vain anomuksesta, ja hallitus myöntäisi sen vain todella tarvitseville. Silloin voitaisiin avustussummaa kasvattaa, jolloin sillä olisi todellista merkitystä.

Jäsenistöltä myös kysyttiin mielipidettä, miten tilanne olisi järjestettävä. Kysymys, haluaako jäsen pysyä säätiön avustusten piirissä taloudellisesta tilanteesta huolimatta, sai vai kahden prosentin kannatuksen. Valtaosa kannatti ehdotusta, että säätiön tuki tulisi osoittaa taloudellisesti vaikeaan asemaan jääneille, ja uuteen järjestelmään siirryttiin kesällä 1976.

Tieto ei mennyt täydellisesti läpi, vaikka siitä kerrottiin sekä kevään vuosikokouksessa että kaksi kertaa Kylkirauta-lehdessä ja useita kertoja myöhemminkin. Vielä 1990-luvulla tuli anomuksia, jotka oli osoitettu säätiön hallitukselle siinä mielessä, että tuki tulee ilman muuta, koska jäsen on maksanut säätiömaksun aivan sen perustamisesta lähtien. Päätöshän ei ollut aivan yksiselitteinen, mutta vaikeaan asemaan joutuneiden tukeminen miellettiin silti tärkeäksi. Tulihan se tavallaan täyttämään moraalista velvoitetta, jonka Kadettikunta oli asettanut itselleen heikompien jäsenten tukemisessa.

Viimeisimmät sääntöjen tarkistukset vahvistettiin 19. kesäkuuta 2018.

Säätiön tarkoitukseksi on nykyisin määritetty sääntöjen 2 § mukaan:

Säätiön tarkoituksena on tukea vaikeaan asemaan jääneitä Kadettikunta ry:n kuolleen jäsenen lähimpiä omaisia kuolemantapauksen sattuessa sekä tukea vanhenevia tai vammautuneita Kadettikunta ry:n jäseniä. Säätiö voi avustaa myös taloudellisiin vaikeuksiin joutuneita maan vakinaisen väen upseerikoulujen kadettiosaston käyneitä upseereita sekä näiden omaisia.

Säätiö voi toteuttaa tarkoitustaan jakamalla avustuksia ja antamalla oikeudellista neuvonantoa. Säätiö voi toteuttaa myös kaikilla muilla välittömästi tarkoitusta edistävillä toimintamuodoilla.

Säätiö voi tuottaa toimintamuotojensa mukaisesti etua Kadettikunta ry:lle.

Säätiölain muutoksista johtuen vuoden 2018 sääntömuutoksessa säätiön valtuuskunta lakkautettiin. Valtuuskunnan viimeinen kokous järjestettiin 31. lokakuuta 2018. Kommodori Jukka K Pajala toimi valtuuskunnan viimeisenä puheenjohtajana.

Avustuksia ja neuvontaa

Viime vuosina Suomen Marsalkka Mannerheimin Kadettisäätiö on tukenut vuosittain kuolemantapauksissa jäsenten perheitä tai lähiomaisia yhteensä
8 000–25 000 eurolla. Avustustapauksia on ollut vuodessa 5–15, ja hautausavustukset ovat olleet keskimäärin 1 500 euroa. Lisäksi on myönnetty perheavustusta noin 1000 euroa alaikäistä lasta kohden.

Säätiön avustustoimintaa laajennettiin vuonna 2001, kun hallitus päätti aloittaa sosiaalisen neuvontatyön Laki– ja Tukipalvelu Seniorin avustuksella. Everstiluutnantti Mikko V. Mäki ja oikeustieteiden kandidaatti Kalevi Klefström tekivät arvokasta neuvontatyötä yli kymmenen vuoden ajan.

Vuonna 2013 laadittiin sopimus Asianajotoimisto Lindell Oy:n kanssa neuvontapalvelun antamiseksi perhe- ja perintöoikeusasioissa. Neuvontapalvelua on säätiön kustantamana viime vuosina annettu vuosittain 31–66 kertaan.

Säätiö on teettänyt kadettiupseerin hautatunnuksen ja edesauttanut tunnuksen käyttämistä myös sanomalehtien kuolinilmoituksissa. Säätiö myös muistaa jokaisen joukostamme poistuneen kadettiveljen lähimmäisiä tai omaisia adressilla ja kirjeellä, jossa annetaan myös ohjeet säätiön avustusmenettelystä.

Yhteysupseerit viestinviejinä

Kadettikunta on kadettiupseerien ja kadettien maanpuolustusaatteellinen yhteisö. Toiminnallamme vahvistetaan kadettiupseeriston yhtenäisyyttä, kadettitoveruutta ja aatteellista lujuutta sekä ylläpidetään kadettiupseeriston arvostusta ja asemaa yhteiskunnassamme.

Kadettikunta ja sen kadettipiirit tarjoavat mahdollisuuksia kadettikurssien väliselle yhteisöllisyydelle – kenraalista kadettiin.

Kadettikurssien yhteysupseerit ovat ensisijaisesti kurssien sisäiseen toimintaan liittyviä, ja he ovat yleensä kurssien itsensä valitsemia. Kadettikunnan toimisto ylläpitää luetteloa näistä yhteysupseereista. Mikäli muuta nimeä toimistolle ei ole ilmoitettu, niin yhteysupseeriksi merkitään kurssin kadettivääpeli.

Yhteysupseerien keskeisiä tehtäviä ovat muun muassa kurssin yhteystietojen ylläpito, esimerkiksi kurssitapaamisia ja aikoinaan syntymäpäiväonnitteluita ja suruvalitteluita varten. Yhteysupseerit yleensä lähettävät edellä mainitut onnittelut kurssiveljilleen ja sisarilleen ja suruvalittelut kurssikaverin omaisille.

Kadettikurssien yhteysupseereilla on keskeinen rooli paitsi kurssien sisäisen tiedonvälityksen ja muistamisen osalta – myös muutostietojen välittämisestä Kadettikuntaan. Yhteysupseereja pyydetään myös välittävän tietoa säätiön toiminnasta ja tukimahdollisuuksista omalle kurssilleen.

Säätiön tarkoitus edelleen ajankohtainen

Säätiön toiminta ja säännöt ovat koskettavalla tavalla hyvin ajankohtaiset. Yhteiskunnassamme on käyty keskustelua muun muassa kriisinhallintaoperaatioissa vammautuneiden tai kuolleiden sotilaiden ja upseereiden kuntoutus- ja avustustoiminnasta. Säätiö on tukenut muun muassa sotilas- ja siviilikriisinhallintaoperaatioissa kuolleiden upseerien omaisia.

Säätiön 70-vuotisen toiminnan aikana 24. toukokuuta 2022 mennessä säätiö on myöntänyt hautaus- ja perheavustuksia 877 kertaa, yhteensä 463 924 euroa.

Säätiön toiminnan tarkoitus on edelleen ajanmukainen ja säätiö on osoittanut tarpeellisuutensa nykypäivän muuttuneissa olosuhteissakin.