Kylkiraudan verkkolehden ”tähystäjä” VTM Johanna Suhonen tarkastelee blogeissaan sekä laajan turvallisuuspolitiikan ajankohtaisia aiheita että pidemmän aikavälin ilmiöitä. 

***

Toukokuun alussa kansainvälisessä mediassa levisi uutinen (linkki) itäukrainalaisista Oksanasta ja Viktorista. Hoitajana työskennellyt 23-vuotias Oksana menetti molemmat jalkansa ja neljä sormeaan astuttuaan miinaan kotimatkalla Lysytšanskissa. Oksana jäi henkiin ja pariskunta meni naimisiin länsiukrainalaisessa sairaalassa, mutta kahden lapsen vanhempien elämä muuttui kertaheitolla hyvin toisenlaiseksi.

Työskennellessäni Itä-Ukrainassa Venäjän tukemien ”separatistien” kontrolloimilla alueilla kolmen vuoden ajan ennen sodan eskaloitumista raportoin vastaavista tapauksista satoja kertoja. Miinat ja räjähtämättömät ammukset, henkensä tai raajansa menettäneet lapset ja aikuiset sekä heidän surun murtamat sukulaisensa ja ystävänsä menivät ihon alle. Ei ollut sattumaa, että tämän kokemuksen jälkeen päädyin töihin kansanväliselle humanitaariselle miinanraivausjärjestölle.

Vaikka nykyinen työmaani on toisella mantereella, seuraan aktiivisesti Ukrainan tapahtumia ja erityisesti työnantajani The HALO Trustin (linkki) (HALO) toimintaa maassa.

Ukraina kartalla

HALO on toiminut Ukrainassa vuodesta 2016 alkaen raivaten miinoja ja räjähtämättömiä ammuksia Itä-Ukrainassa hallituksen kontrolloimilla alueilla. On todennäköistä, että samat alueet joudutaan raivaamaan uudelleen, kunhan tilanne sallii raivausoperaatioiden käynnistämisen.

Tällä hetkellä järjestö keskittyy kartoittamaan sotajätteen (explosive remnants of war) sijaintia, kodeille ja infrastruktuurille aiheutunutta tuhoa sekä kouluttamaan väestöä miinojen ja räjähtämättömien ammusten aiheuttamista riskeistä.

Tietoa, joka rekisteröidään paikkatietojärjestelmään, kerätään avoimista internetlähteistä, kuten muun muassa Twitter, Telegram ja Facebook. Selvien, avoimesti nähtävissä olevien miinojen lisäksi kiinnostavia kohteita ovat esimerkiksi tuhoutuneet tankit ja miehistönkuljetusvaunut, jotka on usein ansoitettu.

Brovaryn alueella Kiovan itäpuolella on aloitettu myös konkreettinen maastossa tehtävä kartoitus. Raivaustiimit pyritään saamaan alueelle toukokuun loppuun mennessä.

HALOn asiantuntijat käyvät läpi järjestelmään rekisteröityä materiaalia ja varmistavat, että se on työnantajalleen merkityksellistä, tunnistavat ammukset ja merkitsevät ne sen jälkeen kartalle.

Sotajätteen tunnistaminen auttaa kohdentamaan riskikoulutusta. Esimerkiksi laajalle leviävät rypälepommien tytärammukset ovat joskus värikkäitä tai niissä on värikäs nauha, joka houkuttelee erityisesti lapsia poimimaan niitä käteensä ja leikkeihinsä, usein kuolettavin seurauksin.

Uusia uhkia ja kyvykkyyksiä

Ukrainassa kansainväliset järjestöt ovat raportoineet Venäjän käyttämistä uusista POM-3-jalkaväkimiinoista (linkki). Perinteisemmät jalkaväkimiinat laukeavat, kun niiden päälle astuu tai niihin kytkeytyvä laukaisulanka kuormittuu. POM-3:ssa taas on seismisiä antureita, jotka reagoivat värähtelyyn.

POM-3 kykenee erottamaan ihmisen askeleet eläinten askelten aiheuttamasta värähtelystä. Kun ihminen lähestyy miinaa, se hyppää ilmaan, räjähtää ja tappaa sirpaleillaan 16 metrin säteellä. Näiden miinojen raivaamisen tarvittaisiin raivausrobotteja, jotta miinat voitaisiin tehdä vaarattomiksi riittävän etäisyyden päästä.

Toinen kyvykkyys, jota HALO tulee tarvitsemaan ja jota se parhaillaan työstää, on keinoälyn käyttö raivaustyössä. Tälle on käyttöä erityisesti sellaisilla alueilla kuin Mariupol (linkki), jossa tuhon määrä on merkittävä. Keinoälyä opetetaan parhaillaan tunnistamaan sotajätteen sijainti kuvamateriaalista.

Valmistautumista jälleenrakennukseen

Ukrainan viranomaisilla on ollut vuodesta 2012 lähtien käytössään IMSMA-tietokanta (Information Management System for Mine Action), jota parhaillaan kehitetään pelastustehtävien koordinoimisen alustaksi. HALOn tekemä kartoitus tukee tietokantaa tulevaisuudessa. Nykyisessä tilanteessa sotajätettä ja sijainteja koskevaa tietoa ei jaeta edes YK:n kautta tai humanitaaristen toimijoiden kesken.

Kun tilanne lopulta sallii, HALO käyttää luotuja karttoja avuksi operaatiosuunnittelussa, tehtävien priorisoinnissa ja pitääkseen työntekijänsä turvassa.

Venäjän joukot ovat levittäneet miinoja täysin sattumanvaraisesti useille asutusalueille. Tällaisten miinojen löytäminen ja raivaaminen vie enemmän aikaa kuin järjestelmällisempien miinanauhojen tai -ryhmien raivaus. Toisaalta raivaus tulee joka tapauksessa kestämään Ukrainassa vuosikymmeniä jo sotajätteen volyymin takia.

Henkiset miinakentät

Uhan pitkäikäisyys konkretisoitu itselleni Somaliassa, jossa raivasimme 1970-luvulla tehtyjä miinoituksia, ja viimeksi Kosovossa, jossa tulin poikenneeksi huhtikuussa. Kosovon Pejassa kollegani etsivät maastosta vuonna 1999 siroteltuja BLU-97-tytärammuksia.

Kosovossa tapasin sattumalta kaksi HALOn ukrainalaista kollegaani, joihin olin tutustunut Ukrainassa viime vuonna. He olivat innoissaan koulutuksesta, johon Kosovossa osallistuivat, mutta monet huolet ja suru huokuivat heidän olemuksestaan. ”Olin juuri ostanut uuden asunnon. Käytin siihen kaikki säästöni. Nyt kukaan ei tiedä, onko siitä kohta mitään jäljellä. Lapseni on Länsi-Ukrainassa,” kertoi yksi vaisusti, kun kysyin kuulumisia. ”Eipä sinänsä mitään uutta. Perheeni on edelleen Donetskin alueella, enkä ole tavannut heitä pitkään aikaan,” vastasi toinen.

Parin viikon Balkanin reissun päätteeksi tapasin myös ystäväni, suomalaisten entisen tulkin, johon olin tutustunut vuonna 2015 ollessani toistamiseen kriisinhallintatehtävissä Kosovossa. Keskustelimme politiikasta ja tietenkin Ukrainasta.

Olin kutsunut kaksi muutakin tuttavaa illalliselle, mutta molemmat olivat estyneitä. Ystäväni, joka on Kosovon albaani, kertoi, että yhdellä oli pätevä syy. Toinen heistä, Kosovon serbi, oli lakannut pitämästä yhteyttä sen jälkeen, kun Ukrainan sota eskaloitui. ”Hän on täysi putinisti,” ystäväni totesi.

Sotiessa rikkoutuu niin paljon muutakin kuin materiaa.

***

Yhteydenotot: johanna.suhonen(at)kylkirauta.fi.