Ruotsi kehittää ja vahvistaa puolustustaan laaja-alaisesti

ST Risto Sinkko

Ruotsissa pidetään turvallisuustilannetta huonoimpana kylmän sodan päättymisen jälkeen, voisi jopa sanoa, että maassa ollaan ”kauhusta jäykkänä”. Tämä ilmeni selvästi Folk och försvar -järjestön 10-11.1.2022 isännöimässä vuotuisessa turvallisuuskokouksessa (Folk och Försvar Rikskonferensen). Normaalisti kokous on pidetty tunturihotellissa Sälenissä, nyt se järjestettiin virtuaalikonferenssina Tukholmasta käsin.

Uusia turvallisuusviranomaisia

Tämän vuoden alussa Ruotsiin perustettiin uusi oragnisaatio Myndigheten för psykologiskt försvar (MPF), jonka tehtävänä on vahvistaa Ruotsin valmiutta kohdata maan ulkopuolelta tuleva psykologinen vaikuttaminen. MPF toimii oikeusministeriön alaisuudessa ja sen henkilövahvuus on 45 työntekijää. Hankkeen takana on ollut vahvasti Ruotsin edellinen pääministeri Stefan Löfven.

MPF:n pääjohtajaksi on nimitetty entinen ammattiupseeri Henrik Landerholm , joka on ollut mm. Ruotsin maanpuolustuskorkeakoulun rehtori, kansanedustaja (Moderata samlingspartiet), ja puolustusvaliokunnan puheenjohtaja.

Aiemmin psykologisesta puolustuksesta on huolehtinut Myndigheten för samhällsskydd och beredskap (MSB). MSB koki pienen kriisin noin vuosi sitten kun sen pääjohtaja Dan Eliasson lähti perheineen koronasääntöjen vastaisesti perheineen lomalle Kanarian saarille ja joutui sen takia eroamaan. Koronakriisin aikana MSB:n luotettavuus kansalaisten mielipiteissä laski voimakkaasti.

Suomen Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan (MTS) yhteistyökumppani MSB on teettää säännöllisesti ruotsalaisten maanpuolustusmielipiteitä kuvaavan Opinioner-tutkimuksen, jossa on käsitelty kansalaisten mielipiteitä maanpuolustuksesta samaan tapaan kuin MTS tekee vuosittain meillä. Maanpuolustustahdon mittauksessa Ruotsi on ollutkin esimerkkinä Suomelle 1950-luvulta alkaen.

Pääjohtaja Landerholmin turvallisuuskokouksessa pitämästä puheesta voi päätellä, että osa uuden viranomaisen toiminnoista siirtyy MSB:ltä ja siirtyminen on hänen mielestään mennyt hyvin. Hänen mukaansa budjetti kasvaa ja vuonna 2024 toimintaan käytetään 150 miljoonaa kruunua (n. 14,6 miljoonaa euroa). Tutkimustoimintaan panostetaan vahvasti. Alustavan tiedon mukaan myös Opioner-tutkimus siirtyy MSB:n vastuulle.

MSB:n lisäksi Ruotsi perustaa kyberturvallisuuskeskuksen (Nationellt cybersäkerhetscenter), jonka tavoitteena on Ruotsin kyberturvallisuuden lisääminen. Keskuksen toimintaa ei laajemmin konferenssissa esitelty, joten valmistelutyö lienee vielä kesken. Koska kyberturvallisuus sijoittuu selvästi poliisitoiminnan ja tiedustelun alalle niin ehkä siksi siitä ei jaeta suuremmin tietoja ulkopuolisille. Laitoksella on toki omat verkkosivut, joilta löytyy myös linkkejä taustaraportteihin.

Toteuttamislistalla olevien monien muiden toimenpiteiden joukkoon kuuluu myös huoltovarmuuden parantaminen, kokemukset esim. pandemiantorjunnassa lienevät samansuuntaisia kuin Suomessa. Siviilipuolustuksen kokonaisuuden rahoitus nousee 4,2 miljardiin kruunuun (n. 4 miljardia euroa).

Ruotsi varautuu sotaan

Lisäksi konferenssissa nousi esiin muitakin ”kaikuja”. Henrik Landerholmin mukaan Ruotsiin kohdistuvien uhkien määrä kasvaa, uhkaavien toimijoiden määrä kasvaa ja uhat ovat monimutkaisempia. Tämä kuvaa konferenssin puhujien näkemyksiä laajemminkin. Uhat ovat sekä maan ulkopuolelta tulevia että maan sisäisiä.

Ruotsalaisessa ajatusmallissa on palattu takaisin käsitykseen, että sotaan on varauduttava. Aseellisen puolustuksellisen varautumisen lisäksi siviilipuolustuksen kokonaisuuteen panostetaan vuosittain miljardi kruunua. Näkemys on se, että nykyinen siviilipuolustus ei ole riittävä, koska 1990-luvun alussa toimintoja ajettiin alas.

Konferenssin aloituspuheenvuoron piti puolustusministeri Peter Hultqvist. Hänen arvionsa mukaan aikaisemmat puolustuspäätökset ovat olleet heikkoja ja jopa virheellisiä. Hänen mukaansa Ruotsin puolustusvalmius on tällä hetkellä selvästi parempi kuin Ukrainan sodan alettua vuonna 2014 ja sitä seuranneen Krimin miehityksen jälkeen. Maanpuolustuksen rahoitus on 80 prosenttia suurempi kuin vuonna 2014, mutta Hultqvist korosti, että Ruotsin puolustusvoimien pitää myös kyetä ottamaan lisääntynyt rahoitus järkevästi käyttöön.

Puhetta seuranneessa keskustelussa udeltiin, miksei nykyinen pääministeri Magdalena Andersson pitänyt puhetta hallituksen puolesta. Andersson sai myös kritiikkiä paperittoman maahanmuuttajan käytöstä siivojana hänen asunnossaan ja kysyttiin, onko hänen turvallisuudestaan huolehtiminen kunnossa.

Sotilaallisen puolustuskyvyn edistymisestä kriittisimmän arvion antoi Ruotsin kokonaismaanpuolustuksen tutkimuslaitoksen (Totalförsvarets forskningsinstitut, FOI) tutkimusjohtaja Robert Dalsjö. Hänen mielestään edistyminen on liian hidasta ja asioita tehdään liian myöhään. Esimerkiksi suunniteltuja kahta prikaatia ei ole saatu valmiiksi, ja ensimmäisenkin perustaminen on vielä kesken.

Ruotsin puolustusvoimien komentaja, kenraali Micael Byden kiitti esityksessään henkilökuntaansa kriisin kehittyessä tehdystä työstä, mutta erityisesti hän mainitsi Ruotsin kodinturvajoukkojen (Hemvärnet) toiminnan.

Suomi mainittu

Konferenssin esiintyjien puheenvuoroissa Suomi mainittiin niin usein, että suorastaan syntyi tunne Ruotsin tarrautumisesta ”Suomen hihaan”. Puolustuksen yhteistyökumppanien listalla Suomi esiintyi yleensä ensimmäisenä ja tärkeimpänä.

Kenraali Micael Byden piti Suomen roolia olennaisena osana Pohjoismaiden muodostamaa geopoliittista kokonaisuutta, joka rauhoittaa koko Itämeren aluetta.

Poliitikkojen puheenvuoroissa kiitettiin Suomen valtionjohdon suhtautumista tämän hetken turvallisuustilanteeseen ja toivottiin Ruotsilta samanlaista selkeää tiukkuutta.

Poliitikkojen puheenvuoroissa tuli selvästi esiin se kanta, että Ruotsi ei ole liittymässä Natoon. Näin totesi selkeästi ulkoministeri Ann Linde konferenssin lopetuspuheenvuorossaan. Linjaa ei ole muuttamassa Suomikaan, mutta maiden keskinäinen sidonnaisuus todettiin kyllä selvästi. Puolustusministeri Hultqvist korosti, että jokaisella maalla on oikeus päättää jäsenyydestä itse.

Suomen kaltaisella Nato-optiolla on laajaa kannatusta Ruotsissa, mutta Ruotsin Nato-lähettiläs Axel Wernhoff kuittasi asian tavalla, joka suomalaistenkin kannattaa huomata. Hänen mukaansa optiokeskustelu on sisäpolitiikkaa, eikä hän halua siksi ottaa siihen kantaa.

Puolustuksen ruotsalainen käsitemaailma

Konferenssin esityksissä nousi vahvasti ajattelun perustaksi kaksi käsitettä: ”kestävyys” (hållbarhet) ja ”vastavoima” (motståndskraft). Näiden toteuttamisen keino on kokonaismaanpuolustus (totalförsvaret). Resilienssin käsite ei näytä kotiutuneen Ruotsiin, vaikka ”motståndskraft” voi kyllä sisältää samanlaista ajattelua.

Maanpuolustustahdon käsite on aikanaan omaksuttu Ruotsista meille, mutta sittemmin ruotsalaiset näyttävät alkaneen vierastaa sitä vuosien varrella. ”Motståndskraft” mielletään jotenkin siviilimäisemmäksi ajatukseksi, joka soveltuu lähes kaikkeen vastustamista tarvitsevaan, jolla parannetaan maan ja kansalaisten kestävyyttä. Kestävyyden ajatus liitetään kansakunnan vahvuuteen, vahva kansakunta on kestävä ja kestävä kansakunta on vahva.

Mielenkiintoista kyllä, maanpuolustustahdon (försvarvilja) käsite on nostettu uudestaan esiin FOI:n äskettäin julkaisemassa raportissa. Siinä esitellään meille suomalaisillekin tutut 1970-luvun ruotsalaiset maanpuolustustahdon tutkijat.

FOI:n ”Svenskarnas försvarsvilja” -raportissa määritellään maanpuolustustahdolle kolme tasoa: hengenvaaralliset taistelutehtävät, hengenvaaralliset ei-taistelutehtävät ja halukkuus osallistua puolustukseen ei-hengenvaarallisissa ja muissa kuin taistelutehtävissä.

Viime päivien ulkomaisissa kannanotoissa Suomen panostus aseelliseen puolustukseen on saanut ansaitsemansa arvostuksen. Hävittäjähankinnan ratkaisu on kyllä huomattu. Ruotsin tapaista siviilipuolustuksen ja henkisen sekä psykologisen puolustuksen vahvistamista ei ole havaittavissa. Ulko- ja puolustuspolitiikkamme kiittelyn loisteessa kansakunnan henkisestä tilasta huolehtimista ei pidä unohtaa.

Käsitteellisesti saattaa olla joissakin tilanteissa olla hedelmällistä erottaa ruotsalaiseen tapaan kansalaisten siviilipuolustukseen liittyvät näkemykset aseelliseen puolustukseen liittyvistä määrittelyistä. Maanpuolustustahto ei käsitteenä ja suppeasti mitattuna kata analyyttisesti koko ilmiökenttää.

Risto Sinkko
Majuri res, ST
r.sinkko@kolumbus.fi

***

Tausta-aineistoa

https://folkochforsvar.se/themepage/folk-och-forsvars-rikskonferens-2022/

https://regeringen.se/artiklar/2022/01/det-forsamrade-omvarldslaget-dominerade-folk-och-forsvars-rikskonferens/

https://www.msb.se/

https://www.msb.se/psykologisktforsvar

https://www.cfcs.se/

https://foi.se/nyheter-och-press/nyheter/2021-12-09-vad-ar-forsvarsvilja-och-hur-viktig-ar-den.html

https://folkochforsvar.se/

Risto Sinkko: Velvollisuus on velvollisuus eikä pakko – kommentti asevelvollisuudesta ja maanpuolustustahdosta

Risto Sinkko: MTS:n seminaari Seinäjoella ilmensi suomalaista kokonaisturvallisuuden ajattelua ja luottamusta Nato-jäsenyyteen