Kaksi mietintöä ja tuore mielipidetutkimus – Miten maanpuolustustahto on edelleen tärkeä?
ST Risto Sinkko
Maanpuolustustahto on sodanjälkeisen ajan maanpuolustuskeskustelun tärkeimpiä käsitteitä. Sen nosti esiin Sotakorkeakoulun diplomityössään Jaakko Valtanen vuonna 1954 ja sen jälkeen maanpuolustustahdon tason seuraamiseen on valjastettu parlamentaarisia toimikuntia, vuodesta 1975 lähtien Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunta (MTS).
Käyttäytymistieteellisenä käsitteenä maanpuolustustahto on helppo. Se on intuitiivisesti helposti ymmärrettävä, ihminen tekee mieluiten sitä mitä tahtoo. Tässä on myös käsitteen heikkous, se tuntuu liian arkipäiväiseltä eikä pohdita tarkemmin sen sisältöä.
Käytännön kyselytutkimusten mittaamisessa on tyydytty yhteen kysymykseen, joka on lainattu Ruotsista jo 1950-luvun aikaisista lähteistä – ”Jos Suomeen hyökätään, niin olisiko suomalaisten mielestänne puolustauduttava aseellisesti kaikissa tilanteissa, vaikka tulos näyttäisi epävarmalta?”
Maanpuolustustahto komiteamietinnöissä
Käsissämme on kaksi uutta komiteamietintöä, valtioneuvoston puolustusselonteko ja asevelvollisuuskomitean mietintö. Puolustusselonteossa mainitaan ”korkea maanpuolustustahto” ja siihen viittaa myös asevelvollisuuskomitea. Asevelvollisuuskomitean näkökulmana on maanpuolustustahdon ylläpitäminen.
Komiteoiden ei voi väittää olevan väärässä, mutta ajatukseen korkeasta ja jatkuvasti pysyvästä maanpuolustustahdosta sisältyy vakavia heikkoja signaaleja, joita komiteat eivät ole pohdiskelleet. Tämä liittyy lähinnä maanpuolustusikäluokkien eli nuorten jo tutkitusti alentuneeseen maanpuolustustahtoon, joka on todennettavissa esimerkiksi MTS:n kyselytutkimusten tuloksista.
Asevelvollisuuskomitea viittaa myös Ruotsin esimerkkiin. Rauhanaikaisen asevelvollisuuden lakkauttaminen ei romahduttanut maanpuolustustahtoa sinänsä, mutta ei tuottanut riittävää halukkuutta vapaaehtoiseen asepalvelukseen.
Muutos nuorten keskuudessa
Maanpuolustustahto on hyvällä tasolla tarkasteltaessa kokonaisuutta väestötasolla. 2000-luvulla lasku on kuitenkin ollut selvää MTS:n tutkimusten mukaan alle 25-vuotiaiden joukossa sekä myös 25-34-vuotiaiden joukossa. Näissä ikäryhmissä maanpuolustuksen käytännön toteuttaminen kuitenkin on olennaista (ks. kuvio alempana).
Tämän vuoden toukokuussa Kadettikunta, Reserviupseeriliitto ja Sotilaskotiliitto teettivät kyselytutkimuksen (linkki) viidellesadalle alle 25-vuotiaalle. Tutkimuksen tuloksissa maanpuolustustahtokysymykseen – ”Jos Suomeen hyökätään, suomalaisten olisi puolustauduttava aseellisesti kaikissa tilanteissa, vaikka tulos näyttäisi epävarmalta” – saatiin vastaustaso, joka on lähellä MTS:n tutkimuksissa kuvattua. Tutkimuksessa ilmeni kuitenkin muutakin sellaista, mitä MTS:n tutkimukset eivät kata.
Kysyttiin muun muassa vastaajien aikomuksia poistua maasta sotilaallisen kriisin uhatessa. Vastaajista jopa 34 prosentilla oli tällaisia suunnitelmia. Maastapoistumishalukkuus painottui vastaajiin, joiden maailmankuvaa sävytti globaali avoimuus, johon kuuluu muun muassa positiivinen suhtautuminen pakolaisten maahanmuuttoon. Vastavuoroisesti vapaan liikkuvuuden ajatusmalliin katsotaan kuuluvan se, että muut maat ovat valmiita ottamaan vastaan pakolaiset Suomesta, jos tilanne täällä muuttuisi uhkaavaksi.
MTS:n viimeksi julkistetussa raportissa joulukuulta 2021 (linkki) alle 25-vuotiaiden ryhmässä maanpuolustustahtokysymykseen antoi kyllä-vastauksen 62 prosenttia tutkituista. Kuitenkin jos tästä joukosta vähennetään maasta poistumista harkitsevien osuus, laskee maanpuolustustahtoisten osuus alle puoleen ikäryhmästä. Tämä tulos on ilman muuta sellainen heikko signaali, johon on kiinnitettävä huomiota. Hälyttävää on lisäksi se, että MTS:n viime vuosien tulosten mukaan 25-34 -vuotiaiden ikäryhmässä maanpuolustustahtoisten osuus on vielä pienempi kuin nuoremmassa ikäryhmässä.
Maasta poistumista harkitsevia oli myös asepalveluksen suorittaneiden joukossa. Tulkinta tästä voi olla se, että asepalveluksen suorittaminen ei välttämättä lisää halukkuutta itse puolustaa maata. Ajattelua kuvaa ennemminkin näkemys omien henkilökohtaisten tavoitteiden ensisijaisuudesta.
Tutkimuksen tuloksissa on nähtävissä myös se, että suhtautumista aseelliseen maanpuolustukseen ei niinkään selitä perinteinen vasemmisto-oikeisto -ulottuvuus vaan erikseen tutkimusta varten konstruoitu liberaalisuus-konservatiivisuus (ns. GAL-TAN) -ulottuvuus. Oikeistolaisuuteen saattaa liittyä henkilökohtaisten tavoitteiden priorisointi, maanpuolustuksen arvostus liittyy enemmänkin konservatiivisuuteen.
Maanpuolustustahdon tason arvioinnista
Puolustusvoimien upseereiden ja miehistön välisiä suhteita tutkinut Juha Mälkki on sanonut, että ennen talvisotaa mikään kyselytutkimus ei olisi pystynyt arvioimaan sodassa syntyvän yksimielisyyden tasoa. Tämän päivän yhteiskunnan ja kansalaisten mielipiteen tilanteessa tämä saattaa edelleenkin pitää paikkansa, mutta nyt päinvastaiseen suuntaan. Jos liian sinisilmäisesti maanpuolustustahto arvioidaan korkeaksi, varsinkin maanpuolustusväestön eli alle 35-vuotiaiden maanpuolustustahdon lasku saattaakin muodostaa ongelman kriisin oloissa tai jo kriisiä ennen sen kehittyessä.
Kuluvan syksyn 2021 tilanne koronaepidemian kanssa saattaa muodostaa rinnastettavan esimerkin. Tähän on kiinnittänyt huomiota Petteri Järvinen mielipidekirjoituksessaan Helsingin Sanomissa. Hänen mukaansa rokottamisesta ei ole yksimielisyyttä, ja samanlaista ei ehkä ole maanpuolustuksestakaan.
Noin 20 prosenttia yli 12-vuotiaista kansalaisista on rokottamatta, ja heidän sairastumisensa muodostaa ylikuormitustilanteen sairaanhoidolle. Miesikäluokasta 35 prosenttia ei ole varusmiespalveluksen kannalta palveluskelpoisia tai -halukkaita. Näin suuri osuus ikäluokasta ja osuuden kasvu edelleen saattaa romahduttaa palvelukseen määrättävien motivaation ja kyseenalaistaa koko velvollisuuteen perustuvan järjestelmämme.
Maanpuolustustahdon virallinen mittaaja on MTS vuosittaisilla kyselytutkimuksillaan. Trendi 2000-luvulla on ollut maanpuolustusikäisen eli alle 35-vuotiaan kansanosan maanpuolustustahdon jyrkempi lasku muihin ikäryhmiin verrattuna. Kysymykseksi jää, onko nykyinen maanpuolustustahdon taso riittävä, ja jos ei, mitä sen parantamiseksi pitäisi tehdä?
MTS:n maanpuolustustahtokysymyksen kyllä-vastaukset ikäryhmissä. Lähde: Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunta MTS 2021:1.
Vasemmistoliiton eriävä mielipide asevelvollisuudesta kuin 1970-luvulta
Ainoan eriävän mielipiteen asevelvollisuuskomitean mietintöön kirjasi Vasemmistoliiton edustaja Jari Myllykoski. Mielipiteen mukaan ehdotuksilla pyritään militarisoimaan yhteiskuntaa, opetukseen ei pidä lisätä maanpuolustustietämystä, sillä opetussuunnitelmat sisältävät sitä jo tarpeeksi.
Tämä näkemys on aivan linjassa vasemmiston 1970-luvulla esittämän näkemyksen kanssa. Tuolloin vasemmiston vaatimuksesta lopetettiin Henkisen maanpuolustuksen suunnittelukunta (HMS) ja 1975 sen toimintaa jatkamaan perustettiin nykyinen Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunta toisenlaisin toimintaperiaattein. Nykyinen voimakkaasti polarisoitunut poliittinen maisema muistuttaa läheisesti 1970-luvun tilannetta. Maanpuolustustahdon vahvistamiseen pyrkivien toimenpiteiden katsotaan hyödyttävän kilpailevaa poliittista oikeistoa.
Vielä 1980-luvulla silloisen SKDL:n edustaja Jorma Hentilä kirjoitti Kylkirauta-lehdessä: ”Minusta henkisen maanpuolustuksen käsite vei vikaan. Itse näen asian sillä tavalla, että ihmiset ovat valmiit puolustamaan omaa maataan ja yhteiskunnallista arvojärjestelmää, joiden puolustamisen arvosta he kokemuksensa kautta ovat tulleet vakuuttuneiksi. En usko, että ylhäältä tulevalla mielipiteen muokkauksella tämä olisi luotavissa, vaikka aikaisemmin on näin saatettu ajatella.” HMS:n maanpuolustuksen suunnittelukuntayhtenä ajatuksena oli maanpuolustustietouden opettaminen kouluissa.
Eriävän mielipiteen mukaan Vasemmistoliiton mielestä komitean ehdottama siviilipalveluksen uudistus mahdollistaa siviilipalveluksen viemisen väärään suuntaan. ”Epäsuorasti asevoimia tai sotilaallista valmistautumista tukeva palvelus on vastoin monien aseistakieltäytyjien vakaumusta.” Komitean lainaamien tutkimustulosten mukaan kuitenkin enemmistö siviilipalvelukseen hakeutuneista tekee sen ”käytännön syistä”, ei vakaumuksensa perusteella. Komitean enemmistö katsoo, että siviilipalveluksen on liityttävä aikaisempaa paremmin kokonaisturvallisuuden ja maanpuolustuksen tehtäviin.
Komitea ei pohdi identiteettivaikutuksia
Komitea huomaa mietinnössään, että varusmiespalvelusaika osuu nuoren asevelvollisen kehittymisen kannalta tärkeään murroskohtaan. Palvelusaika sijoittuu ikuistumisen vaiheeseen, jossa yksilön sosiaalinen toimintakyky ja vastuullisuus kehittyvät sekä itseluottamuksen ja hallinnan tunteet kasvavat.
Komitea ei kuitenkaan pohdi varusmiespalveluksen identiteettivaikutuksia, jotka kuitenkin ovat tärkeä osallistumisen motivaatiotekijä. Palvelus on tavallaan osoitus pätevöitymisestä yhteiskunnan jäseneksi. Siitä muodostuu identiteettitekijä, jota kuvaa vaikkapa halukkuus kaveriporukassa kertoilla inttijuttuja. Tärkeää on, että palveluksesta on tultu läpi, vaikka onnistuminen ei ehkä omastakaan mielestä ole ollut parasta mahdollista. Kuitenkin mitattu maanpuolustustahto ja -motivaatio varusmiespalveluksen lopulla on korkealla tasolla.
Huomionarvoinen on kuitenkin viime kevään tutkimuksemme havainto siitä, että myös varusmiespalveluksen suorittaneiden joukossa harkitaan maasta poistumista kriisin uhatessa. Tästä voidaan ajatella, että varusmiespalveluksen suorittamisella on arvoa sinänsä identiteettimielessä. Varusmiespalvelus ei välttämättä velvoitakaan kriisitilanteessa maan ja muiden kansalaisten puolustamiseen vaan henkilökohtaiset tavoitteet nousevat etusijalle.
Reservipalveluksella ja kertausharjoituksiin osallistumisella ei ole havaittavissa samanlaista identiteettivaikutusta kuin varusmiespalveluksella. Eri tutkimusten mukaan halukkuus osallistua kertausharjoituksiin on osalla reserviläisiä pieni jopa varusmiespalveluksen päättymisvaiheessa. Eri vuosina lykkäysanomukset kertausharjoituksista ovat vaikeuttaneet jopa harjoitusten toteuttamistakin. Komitean mukaan noin neljä viidestä käsketystä osallistuu kertausharjoituksiin. Kaikille reserviläisille ei ole avautunut se, että asevelvollisuus on vuosikymmeniä kestävä asiantila. Komitea ei ole arvioinut kertausharjoitusjärjestelmää joukkotuotannon onnistumisen näkökulmasta.
Komitea suhtautuu positiivisen odottavasti sekä vapaaehtoisiin kertausharjoituksiin että Maanpuolustuskoulutussyhdistyksen (MPK) järjestämään vapaaehtoiseen koulutukseen. Nykylain mukaan MPK ei järjestä varsinaista sotilaallista koulutusta.
Risto Sinkko
Majuri res, ST
***
Lähteet:
Valtioneuvoston puolustusselonteko 2021 (linkki)
