Altti Klemetti

Ilmavoimien lentoupseerit ja upseerit koulutetaan Ilmasotakoululla omiin tehtäviinsä osaksi Suomen ilmapuolustusta. Lentoupseerien koulutusohjelmassa koulutetaan ohjaajia Ilmavoimien, Maavoimien ja Rajavartiolaitoksen tarpeisiin. Ilmavoimien koulutusohjelmassa koulutetaan upseereita lentotekniikka-, johtamisjärjestelmä- ja johtokeskusalan monipuolisiin tehtäviin, kukin omalla opintosuunnallaan. Itse palvelen toisella vuosikurssilla Ilmavoimien koulutusohjelmassa, joten blogin kuulumiset ovat pääasiassa sieltä.

Tätä blogia kirjoittaessa on ensimmäinen jaksomme Tikkakoskella päättymässä. Kulunut kesä on ollut antoisa, haastava ja kokonaisuudessaan hyvä kokemus. Saapuessamme Ilmasotakoululle maaliskuun lopulla alkoi omaan puolustushaaraan tutustuminen. Aluksi hankimme teoriapohjan ilmasodankäynnistä: perehdyimme ilmasodan sotataidollisiin teorioihin, sen johtamisen ja kouluttamisen teorioihin sekä sotatekniikkaan. Kesälomilta palattuamme oli taas aika palata käytäntöön työharjoittelun myötä. Siellä saimme hienon mahdollisuuden harjaantua kouluttajan sekä koulutuksen suunnittelijan tehtävässä parhaalla mahdollisella tavalla, eli oikealla käytännön tekemisellä.

Opiskelu kadetin näkökulmasta

Ilmasotakoululla opiskelu on tuoreen kadetin silmin tutkivaa ja itseohjautuvaa sekä yhteisöllistä ja tulevaisuuteen katsovaa korkeakouluopiskelua.

Ilmasotakoululla tuetaan opiskelijan itseohjautuvuutta: opiskelijan omaa vastuuta korostetaan ja itsenäiseen toimintaan luotetaan. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että aluksi opiskellaan kurssin teoriapohja ja perusteet yhteisesti, minkä jälkeen opiskelijat ohjataan tiedon äärelle perehtymään aiheisiin syvällisemmin, omatoimisesti opiskellen. Ilmasotakoulun kirjasto tarjoaa alan kirjallisuutta niin paljon, kuin opiskelijalla on aikaa sitä tutkia. Itsenäinen opiskelu mahdollistaa opiskelijoille oman toiminnan joustavan aikataulutuksen muiden korkeakoulujen tapaisesti ja antaa mahdollisuuden tutkia tarkemmin itseä erityisesti kiinnostavia aiheita.

Opetuksessa rohkaistaan kriittiseen ajatteluun, kuten yliopisto-opiskeluun kuuluukin. Kaikkea ei niellä purematta ja syitä eri asioiden taustalla mietitään. Perinteisen luento-opetuksen lisäksi opiskelijoita haastetaan keskustelemaan aiheista. Sen sijaan että vain kysyttäisiin, miten asia on, kysytään myös voisiko se olla toisin, sekä miksi ja miksi ei. Tehtävänä onkin usein ryhmätyö, jonka lopuksi ryhmän tutkimat aiheet opetetaan muille opiskelijoille purkutilaisuudessa. Menetelmä on tehokas, sillä kadettijoukko voi näin perehtyä yhdessä laajoihinkin aiheisiin useasta näkökulmasta.

Ryhmäkoot ovat Ilmasotakoululla pieniä, mikä tukee hyvin vuorovaikutuksellisuutta opiskelussa. Lisäksi se on helpottanut opetuksen järjestämistä korona-aikana. Pienten ryhmäkokojen vuoksi keskustelulle jää hyvin tilaa, ja työtä riittää hyvin kaikille ryhmäläisille. Pienessä porukassa yhdessä tekemällä kurssiveljet ja -siskot tulevat hyvin tutuksi, ja yhteisöllisyyden rakentaminen on pienessä joukossa helppoa. Opiskelijoiden kesken yhteishenkeä on nostatettu mm. koripallon ja yhteisten juhlallisuuksien merkeissä.

Ilmavoimien organisaatiokulttuuriin kuuluvat yhteisöllisyys sekä toisten ilmavoimalaisten ammattitaidon arvostus ja siihen luottaminen. Ilmasotakoululle vasta tulleelle kadetille tämä näyttäytyy niin, että meitä opiskelijoita kohdellaan tulevina kollegoina – arvomerkit eivät muodosta muureja avoimelle keskustelulle. Johtaminen on ihmisläheistä ja valmentavaa sekä tilanteen niin vaatiessa myös tiukkaa. Virheisiin suhtaudutaan avoimesti ja ne hyväksytään osana oppimista. Syyttelyn ja peittelyn sijaan niistä pyritään oppimaan. Vastuuta annetaan, sen kantamista vaaditaan ja sen kantamiseen myös luotetaan.

Hawk suihkuharjoitushävittäjä lentopalveluksessa.

Ilmasodankäynnin nopean teknisen kehityksen vuoksi ilmasodan tulevaisuuskuvat ovat osana opintoja. Ilmavoimissa eletään suuren muutoksen aikaa, Hornetit korvaavan HX-hankkeen hankintapäätöksen ollessa aivan nurkan takana.

Aihetta on sivuttu säännöllisesti mm. sotatekniikan kursseilla ja päätöstä odotellaankin suurella mielenkiinnolla. Toistuvana ajatuksena on se, että minkä tahansa järjestelmän valinta ei tule muuttamaan Ilmavoimissa sen enempää tai vähempää – kuin kaiken.

Opinto-ohjelmaan on sisällytetty myös tekoälyn, robotiikan ja avaruusteknologian perusteita suhteessa ilmapuolustukseen. Näistä aiheista opinnot toteutetaan osittain yhteistyössä muiden yliopistojen kanssa. Näin korona-aikana ensimmäinen kosketuksemme tekoälyyn oli Helsingin yliopiston Elements of AI: Tekoälyn perusteita -verkkokurssi, jonka kuka vain voi itsenäisesti suorittaa. Se antoi hyvän yleiskuvan tekoälyn erilaisista toimintaperiaatteista, mahdollisuuksista ja rajoitteista. Elämme tekoälyn vallankumouksen aamunkoittoa, ja tulevaisuudessa aihe koskettaa myös sotilaita yhä enemmän.

Perinteisten tenttien sijaan osaamista mitataan usein muistiolla, johon opiskelija kokoaa kurssilla oppimansa tiedon. Muistion tarkoituksena ei ole vain toistaa opittuja asioita, vaan se antaa hyvin tilaa omalle ajattelulle. Lähteinä käytetään oppimateriaalin lisäksi opiskelijan itse etsimää materiaalia. Tämä valmentaa hyvin tutkivaan työtapaan, jota yliopisto-opiskelijalta ja tulevalta asiantuntijalta edellytetään. Muistio antaa myös tilaa valita omia näkökulmia ja sallii oman kädenjäljen näkyä. Sen sijaan että kysyttäisiin suljettuja kysymyksiä – joihin on vain oikeita tai vääriä vastauksia – annetaan tehtävänannossa teemat, joita muistiossa tulee käsitellä. Tällainen tenttaustapa valmentaa hyvin kohti asiantuntijuutta, jossa pelkkä asioiden ulkoa opettelu ei riitä vaan jossa vaaditaan todellista ymmärrystä.

Teoriasta käytännön tekemiseen – kokemuksia työharjoittelusta ja ampumaharjoituksesta

Työharjoittelussa Ilmasotakoulun koulutuspataljoonassa saimme arvokasta kokemusta työelämästä. Tehtävämme oli suunnitella ja toteuttaa pataljoonan alokkaiden alokasjakso. Saavuttuamme Koulutuspataljoonaan saimme hyvin vapaat kädet tehtävän suorittamiseksi: Meille annettiin alokkaiden koulutusta ohjaavat asiakirjat, joiden perusteella aloimme suunnitella koulutusta. Saimme laatia lähes vapaasti viikko-ohjelmat ja jakaa koulutukset henkilökunnalle ja meille kadeteille. Kädestä ei pidetty, mutta kysymyksiin saimme aina vastauksia yksiköiden vakinaiselta henkilökunnalta. He jakoivat mielellään omaa kokemustaan ja näkemyksiään kouluttajan työstä.

Kadetti valvomassa kevyiden kertasinkojen tulitoimintaa.

Muutaman päivän suunnittelun ja järjestelyiden jälkeen saimme toimeenpanna suunnitelmamme käytännössä. Oli hyvin opettavainen kokemus kouluttaa varusmiehiä kadettitoverien sijaan, koulutus kun on aika erilaista alokkaille, jotka ovat juuri aloittaneet palveluksensa.

Kutsunnoista tulleet varusmiehet ovat kadetteja huomattavasti heterogeenisempi joukko, täynnä erilaisista taustoista tulevia yksiöitä. Vaikka tämä oli alusta asti selvää, vaati alokkaan ajatusmaailmaan pääsy silti aktiivista toisen asemaan asettumista.

Koulutus 2020 -ohjelman mukaisesti käytimme koulutuksessa PVMoodlen uudempia toiminnallisuuksia kuten mikrovideoita ja interaktiivisia viikko-ohjelmia sekä myös simulaattoreita kuten Virtual Battlespace -järjestelmää. VBS -koulutuksen suunnittelu ja toteutus oli mielenkiintoinen ja uusi haaste, sillä omat kokemukset järjestelmästä ovat olleet vaihtelevia. VBS -varusmiesten tuella saimme aikaiseksi hyvän koulutuksen, jonka niin me kuin varusmiehetkin koimme hyödylliseksi ja myös kivaksi tapahtumaksi.

Työharjoittelun jälkeen seurasi Koulutuspataljoonan valmius- ja ampumaharjoitus Lohtajalla, jonka tarkoituksena oli harjaannuttaa meidät kadetit taisteluammuntojen suunnittelun ja johtamisen tehtävissä. Kuten työharjoittelu, tämäkin kokemus oli hyvin opettavainen koulutettavien ollessa varusmiehiä. Harjoitus pidettiin varusmiehille pian alokasjakson jälkeen, joten siellä ulosmitattiin alokasjakson koulutuksen tuloksia, minkä lisäksi opittiin paljon uutta.

Saimme taisteluammuntojen suunnitteluun vapaat kädet: ohjeina toimivat ampumaohjelmisto, harjoituskäsky sekä varomääräykset. Valvojat antoivat tarvittaessa näkemyksiään, mutta eivät puuttuneet toimintaan tarpeettoman kontrolloivasti. Oli hienoa nähdä yhdessä laatimiemme suunnitelmiemme toimivan käytännössä ja nähdä varusmiesten kehittyvän ammunta ammunalta. Lohtaja oli varsin työntäyteinen rutistus, mutta yksin siitä ei onneksi tarvinnut selvitä. Yhteistyöllä saatiin hyvää jälkeä aikaan.

Työharjoittelu ja ampumaharjoitus olivat erittäin hyödyllisiä niille kadeteille – kuten itselleni – jotka eivät ole aiemmin olleet töissä Puolustusvoimissa. Saimme hyvän kuvan kouluttavan upseerin ja saapumiseräjohtajan arjesta sekä henkilökunnalta arvokkaita kokemukseen perustuvia oppeja kouluttamisesta. Oli mielenkiintoista nähdä oppimisen ja kouluttamisen teorioiden ilmentymistä myös tosielämässä, pelkkien luentokalvojen sijaan.

Parasta palautetta oli varusmiesten aito oppiminen ja kehittyminen, jonka takia vaivaa lopulta nähtiin. Kesä Tikkakoskella on ollut nousujohteinen ja arvokas kokemus, josta on hyvä ponnistaa eteenpäin vaelluksellamme kohti upseerin ammattia.

***

Kirjoittaja opiskelee 107. kadettikurssilla Ilmasotakoulussa.
Kuvat kirjoittajan.