Nuorten maanpuolustusajattelussa rajuja muutoksia

ST Risto Sinkko

Kadettikunta, Suomen Sotilaskotiliitto ja Reserviupseeriliitto teettivät 20.5.2021 järjestämäänsä ”Arvostammeko arvojamme? Arvot nyt ja tulevaisuudessa” -webinaariin liittyen kyselytutkimuksen 15-24-vuotiaille nuorille heidän maan puolustamiseen liittyvistä arvoista. 

Tässä artikkelissa tarkastellaan tarkemmin kyselytutkimuksen tuloksia. 

Miesten ja naisten polarisaatio kasvaa

Nuorten naisten ajatusmaailmassa korostuvat pehmeät ja liberaalit arvot, miehet ovat konservatiivisempia, selviää tutkimuksen keskeisenä tuloksena. Tämä heijastuu myös maanpuolustustahtoon tavalla, joka ei ole yllätys. Maanpuolustustiedotuksen Suunnittelukunnan (MTS) vuosittaisissa tutkimuksissa naisten maanpuolustustahto nähdään heikompana kuin miesten, ja nuorten ikäluokkien maanpuolustustahto on alemmalla tasolla kuin iäkkäämpien joukossa.

Liberaalisuus-konservatiivisuus

Politiikan sosiologisessa tutkimuksessa on viime vuosina yleistynyt käyttöön niin sanottu ”GAL-TAN” ulottuvuus. Suomen ”virallisessa” vaalitutkimuksessa viime eduskuntavaaleista 2019 tätä mittaustapaa on myös käytetty äänestäjien kuvaamiseen ja vertailuun eri puolueiden välillä. Tähän samaan ajattelutapaan viitataan poliittisessa tutkimuksessa ja keskustelussa kovin täsmällisesti määrittelemättä käsiteparilla liberaali-konservatiivi.

Lyhenne GAL muodostetaan sanoista Green-Alternative-Libertarian. Vastaavasti TAN tulee sanoista Traditional-Authoritarian-Nationalist. Tätä tutkimusta varten TNS Kantarin tutkimusjohtaja Sakari Nurmela määritteli GAL-ulottuvuuden 8-luokkaiseksi asteikoksi ja lyhemmäksi 4-luokkaiseksi asteikoksi riittävän suuresta joukosta osioita. Vertailu koko väestöä koskevaan tulokseen kertoo sen, että nuoret ovat arvoiltaan liberaalimpia, mikä tietenkin on oletettavissakin. Vastaavalla tavalla muodostettiin vertailun vuoksi myös vasemmisto-oikeisto -ulottuvuus.

Mielenkiintoiseksi tulos muuttuu, kun tarkastellaan nuorten miesten ja naisten eroja. Kuvio kertoo sen, että naisten arvomaailma painottuu voimakkaasti GAL-arvojen puolelle. Miesten arvot painottuvat konservatiiviselle TAN-puolelle, mutta jakauman painopiste on selkeästi lievimmässä arvoluokassa.

Alempana tulosten tarkastelussa nähdään, että oikeistolaisuus ja konservatiivisuus eivät ole empiirisesti sama asia, vaikka ne keskustelussa usein ajattelemattomasti samaistetaan. Tähän viittaa myös esimerkiksi vuoden 2019 eduskuntavaalin tulos, jossa nähtiin siirtymää sosiaalidemokraattien äänestämisestä konservatiivisten perussuomalaisen kannattajiksi.

Suhtautuminen maanpuolustukseen

Nuorten kokonaisuutena liberaalissa arvomaailmassa eivät välttämättä korostu maanpuolustusta tukevat arvot. Perinteiseen maanpuolustustahtokysymykseen ”Jos Suomeen hyökätään, suomalaisten olisi puolustauduttava aseellisesti kaikissa tilanteissa, vaikka tulos näyttäisi epävarmalta” 52 % tutkituista vastaa myönteisesti. Sotilaallisen kriisin uhatessa 34 % vastanneista pyrkisi poistumaan maasta.

Maanpuolustukseen liittyviä näkemyksiä selittää nuorten arvomaailman globaali ulottuvuus, johon liittyy myös positiivinen suhtautuminen maahanmuuttoon. Suomi voi olla avoin tulijoille, mutta vastaavasti maailma on avoinna täältä lähteville. Globaali avoimuus ei kuitenkaan koske Natoa, 32 % vastaajista on Natoon liittymisen kannalla, 35 % vastustaa sitä.

Nuorten ajattelussa naisten osallistumiselle maanpuolustukseen annetaan vahva tuki. Jopa 80 % vastaajista on sitä mieltä, että naisia tarvitaan maanpuolustuksen tehtävissä yhtä lailla kuin miehiä. Vapaaehtoisen varusmiespalveluksen suorittaneita naisia arvostaa 83 % tutkituista nuorista aikuista. Vastaavasti siviilipalveluksen suorittaneita miehiä arvostaa 62 % vastaajista.

Polarisaatio kasvussa

Polarisaatiolla yhteiskunnassa voidaan tarkoittaa monia asioita, myös poliittista jakautumista. Tutkitun joukon äänestysaikomuksensa eduskuntavaalissa kertoneista naisisista 36–38 % äänestäisi Vihreitä, ja yhtä suuri joukko miehistä äänestäisi Perussuomalaisia. Luku ei kylläkään ole tavanomaiseen tapaa laskettu kannatusarvio, vaan suora osuus kantansa kertoneista. Tulkinta on kuitenkin selvä, ero sukupuolten välillä kasvaa.

Sama suuntaus oli nähtävissä myös vuoden 2021 kuntavaalissa. Naisten osuus Vihreiden äänestäjinä korostui ja miehet suuntautuivat vastaavasti Perussuomalaisten äänestäjiksi.

Sukupuoleen perustuva ero oli nähtävissä lievempänä jo vuonna 2012 tehdyssä vastaavassa kartoituksessa. Tämä kertoo siitä, että monien asioiden, arvojen ja asenteiden sukupuolittuminen on kasvamassa. Siirtymä nuorten ajattelussa viittaa myös siihen, että entistä liberaalimmassa ja globaalisti avoimemmassa arvomaailmassa on vähemmän tilaa ja tukea kotimaan maanpuolustukselle.

Vasemmisto-oikeisto versus liberaalisuus-konservatiivisuus -ulottuvuus

Perinteistä poliittista ajattelua on hallinnut intuitiivisesti helposti ymmärrettävältä tuntuva jako vasemmistoon ja oikeistoon. Tämä jako ei ole menettänyt merkitystään, mutta GAL-TAN -ulottuvuus tuo selvästi erilaisia tulkintamahdollisuuksia. Sinänsä nämä kaksi ulottuvuutta kyllä korreloivat empiirisissä tutkimuksissa kuten tässä.

Mielenkiintoinen ero nähdään esimerkiksi tarkasteltaessa tutkittujen suhtautumista Nato-jäsenyyteen tässä tutkimuksessa.

Nähdään, että innokkaimpia Natoon liittymisen kannattajia ovat itsensä vasemmisto-oikeisto -ulottuvuudella eniten oikealle (4-luokkainen asteikko) sijoittavat vastaajat. Vastaavaa Naton kannatusta ei ilmene eniten TAN-ryhmään sijoittuneiden joukossa.

Voimakkaaseen TAN-ajatteluun liittyy kansainvälisten järjestöjen ja myös Euroopan Unionin vieroksunta ja vastaisuus. Tämä heijastuu myös suhtautumisessa Natoon.

Tappaminen ja kuoleminen sodassa

Fyysiseen sodankäyntiin liittyy väistämättä vihollisen tuhoaminen, tappaminen ja käänteisesti tapetuksi tulemisen mahdollisuus, kuoleminen. Olennainen osa länsimaista sivistystä ja kulttuuria on ollut ja on elämän kunnioittaminen. Tästä huolimatta tähän päivään asti länsimaatkin ovat joutuneet sekaantumaan kriiseihin ja sotiin, joissa tappamista tai kuolemista ei ole voitu välttää. Viimeksi suomalaisia sotilaita on menehtynyt kriisinhallintatehtävissä.

Omien rajojemme sisällä sodanomaisia kriisejä ei ole ollut toisen maailmansodan päättymisen jälkeen ja ajatus sodan aiheuttamista tappioista on yhä kaukaisempi. Rauhanomaisesta kehityksestä huolimatta sotaa varten järjestäytyneestä puolustusvoimasta ei ole voitu luopua. Toisaalta maailmassa on edelleen alueita ja tilanteita, joissa sodankäynti on kurkunleikkaamisen tasolla.

Tämän tutkimuksen tuloksesta nähdään, että sekä toisen ihmisen surmaaminen että ajatus omasta kuolemisesta ovat vahvasti sidoksissa sekä poliittiseen sijoittumiseen että GAL-TAN -asennoitumiseen. Tässä voidaan nähdä arvomaisema, jonka mukaan äärimmäisiin sodankäynnin tekoihin ovat valmiita oikeistolaisimmat ja konservatiivisimmat kansalaiset.

Vasemmistolaisimmille sekä GAL-ajatteluun voimakkaimmin taipuvaisille kansalaisille tarjoutuu ajateltuna mahdollisuutena maasta poistuminen sotilaallisen kriisin uhatessa. Koko vastaajajoukossa väitteestä ”Sotilaallisen kriisin uhatessa pyrkisin poistumaan Suomesta” 35 prosenttia oli täysin tai jokseenkin samaa mieltä. TAN-ajatteluun voimakkaimmin taipuvaisten joukossa vastaava osuus oli 13 %.

Perinteiseen maanpuolustustahtokysymykseen ”Jos Suomeen hyökätään, suomalaisten olisi puolustauduttava aseellisesti kaikissa tilanteissa, vaikka tulos näyttäisi epävarmalta” kielteisesti vastanneiden joukossa 50 prosenttia ilmaisi ajatuksensa pyrkiä pois Suomesta kriisin uhatessa.

Vihollisen tappamisen ajatus tai näkemys siitä, että itse kuolisi sodassa, näyttää liittyvän tässä tutkimuksessa armeijaan liittyvien asioiden yleensä kokemiseen inhottavaksi.

Suhtautuminen mielenosoituksiin ja vankeusrangaistuksiin – nuorison radikalismi nousussa

Ennen tämän tutkimuksen tekemistä ilmeni lähinnä nuorten järjestämiä mielenosoituksia. Yksi järjestäjistä oli Elokapina-liike, jonka järjestäjiin poliisi joutui kohdistamaan voimakeinoja ja niin sanottua pippurisumutetta käytettiin. Tutkimukseen otettiin mielenosoituksia koskeva kysymys ”Nuorten järjestämiä mielenosoituksia poliisi ei saa estää tai keskeyttää voimatoimin”.

Lähes puolet kaikista vastaajista eli 48 prosenttia on täysin tai jokseenkin samaa mieltä, että poliisi ei saa estää tai keskeyttää nuorten järjestämiä mielenosoituksia. Voimakkaimmin näin näyttävät ajattelevan eniten vasemmalle (4 luokkainen asteikko) sijoittuvat vastaajat, 72 prosenttia. Kauas eivät kuitenkaan jää (56 %) eniten oikealle sijoittuvat vastaajat. Tämän perusteella voi siis sanoa, että mielenosoitusherkkyyttä on nähtävissä radikaalimpien poliittisten ryhmien parissa poliittisen ulottuvuuden kummassakin päässä.

GAL-TAN -ulottuvuuden tarkastelu antaa hieman toisenlaisen kuvan. Poliisin käyttöä vastustavat voimakkaimmin eniten GAL -ryhmään luokittuneet vastaajat, joista 60 prosenttia ajattelee näin. Täysin päinvastaista mieltä ollaan voimakkaimmin TAN -ryhmässä, 77 prosenttia hyväksyy poliisin käytön mielenosoituksia vastaan.

Tuki naisten osallistumiselle puolustukseen kasvussa

Julkisen keskustelun kestoaiheita viime aikoina on ollut naisten osallistuminen maanpuolustukseen. On katsottu, että asevelvollisuus pelkästään miehiin kohdistuvana ei ole tasa-arvoista. Toisaalta on esitetty, että naiset jäävät syrjään joistakin asevelvollisuuteen liittyvistä asioista, muun muassa palvelukseen sisältyvästä johtajakoulutuksesta.

Tämän tutkimuksen tuloksen mukaan väitteestä ”Naisia tarvitaan maanpuolustuksen tehtävissä yhtä lailla kuin miehiä” 80 prosenttia vastaajista on täysin tai jokseenkin samaa mieltä. Sukupuolten välillä ei kysymyksessä ole eroa, eikä oikeastaan minkään muunkaan taustaryhmittelyn mukaan ero ole havaittavissa. Mielipideilmasto tässä on erittäin yksimielinen.

Samoin väitteestä ”Arvostan naista, joka suorittaa varusmiespalveluksen” 83 prosenttia vastaajista on täysin tai jokseenkin samaa mieltä. Miehen siviilipalvelusta arvostetaan vähemmän, 62 prosenttia. Siviilipalveluksen arvostaminen on pienimmillään vahvan TAN-ajattelun ryhmässä, jossa ainoastaan 14 prosenttia on täysin samaa mieltä miehen siviilipalvelusväittämän kanssa.

Yli 60 vuotta sitten – maanpuolustustahtoa heikentäviä tekijöitä

Suomalaisen sotilassosiologian maan puolustamiseen liittyvän tutkimuksen kaksi keskeistä perinteen luojaa ovat olleet Jaakko Valtanen sotakorkeakoulun diplomityöllään vuonna 1954 ja Valtasen keräyttämän haastatteluaineiston jatkoanalyysia tehnyt Antti Eskola.

Tämän parivaljakon yhteinen historia yli 60 vuotta sitten on huomiota herättävä. Eskola tuli tunnetuksi myöhemmin Tampereen yliopiston keskeisenä äärivasemmistolaisena ajattelijana ja sosiaalipsykologian professorina. Valtasta ja Eskolaa yhdisti ilmeisesti samansuuntainen uskonnollinen ajattelu ja yhteys uskonnolliseen liikkeeseen. Tämä näiden tutkijoiden yhteinen tausta on toistaiseksi vähän tutkittu ja dokumentoitu. Valtasella on ollut yhteyksiä Moral Re-Armament (MRA)-nimiseen monikansalliseen järjestöön ja Eskolan uskonnollisessa ajattelussa on ollut samansuuntaisia piirteitä.

Diplomityönsä jälkeen Valtanen toimi Henkisen maanpuolustuksen komitean sihteerinä ja Henkisen Maanpuolustuksen Suunnittelukunnan (HMS) asiantuntijana. Eskola sai komitealta toimeksiannon tutkia ”yhteiskunnan säilyttämistä ja puolustamista koskevia arvostuksia”. Tutkimus valmistui 1960 ja sen keskeisenä aineistona oli Valtasen keräyttämä maanpuolustustahtoa koskeva haastatteluaineisto. Pienin korjauksiin muutettuna raportti julkaistiin Tiede ja Ase -aikakausjulkaisussa 1962.

Kuluneet vuosikymmenet näkyvät raportin kirjallisessa ilmaisussa, mutta siitä huolimatta se on maanpuolustusajattelun aarrearkku. Analyysi on paljon enemmän käsiteanalyysipainotteista kuin empiiristen tutkimustulosten esittelyä. Ympäri tekstiä löytyy ajatuksellisia helmiä. Eskola lähtee liikkeelle isänmaallisuudesta, joka nykyajattelussa tuntuu vanhanaikaiselta, mutta erittely kulkee jouhevasti isänmaata kohtaan tunnettuun kiintymykseen ja sitä kautta maanpuolustusajattelun osatekijöihin.

Eskolan määritelmän mukaan ryhmää eli tässä tapauksessa kansaa kohtaan tunnettu kiintymys on eriteltäviksi vaikuttimiksi tai vetovoimatekijöiksi, joista toiset vetävät yksilöä ryhmään, toisten puolestaan työntäessä häntä pois ryhmästä.

Nyt käsillä olevaa tutkimustamme tarkastelen nimenomaan tästä näkökulmasta, sillä yllättäen haastattelukysymyksissä on sekä vetovoima- että työntötekijöitä. Maanpuolustuksen kannalta keskeisenä työntötekijänä voidaan pitää kansalaisen halukkuutta poistua maasta sotilaallisen kriisin uhatessa. Tutkituista vastaajista 34 % on jokseenkin tai täysin samaa mieltä maastapoistumisaikomuksesta.

Tätä tulosta voidaan tarkastella monestakin näkökulmasta. Ensimmäinen on ajatus uhrautumisesta, ei haluta kärsiä mahdollisen sodan seurauksia, haavoittumista ja kuolemista aseellisessa taistelussa tai pommituksessa, eikä haluta kärsiä sodan muita seurauksia, ruoka- tai energiapulaa tai muita elämän rajoituksia. Ajatuksena voi olla myös se, että maassa ei ole puolustamisen arvoisia asioita.

On myös nähty omassa lähihistoriassakin, että Suomi voi ottaa vastaan pakolaisia kriisiytyneistä maista. Vastavuoroisesti ajatellaan, että toiset maat ottavat vastaan pakolaisia Suomesta, silloin kun täällä on elämä kriisiytynyt. Tätä ajatusmallia voidaan nimittää globaaliksi avoimuudeksi. 1960-luvun Suomessa Eskola pohti myös muiden kansojen arvostamista suomalaisen kansallismielisyyden vastakohtana. Tuolloin ilmeisesti ajateltiin sosialistisen järjestelmän omaksuneita kansoja, joiden poliittinen järjestelmä voisi olla Suomessakin tavoiteltava. Nyt Neuvostoliiton johtama kommunistinen yhteiskuntajärjestelmä on kaatunut ja globaalisen avoimuuden hengessä katsotaan Suomenkin voivan parantaa vähemmän kehittyneiden maiden tai kriisiytyneiden maiden kansojen elämän edellytyksiä. Siksi näitä kansoja on ihmisoikeuksien hengessä arvostettava.

Työntötekijöitä selittävinä tekijöinä voidaan tässä tutkimuksessa nähdä kaksi seikkaa. Maan elintason arvioidaan tulevaisuudessa laskevan. Näin ajattelee 40 prosenttia vastaajista. Suurin elintason laskemisen väitteen keskiarvo on ryhmässä, joka on täysin samaa mieltä maastapoistumisväitteen kanssa. Eniten elintason laskemisväitteen kanssa samaa mieltä olevia on eniten oikeistolaisten (4-luokkainen asteikko) joukossa, heistä 71 prosenttia ajattelee näin, sekä eniten TAN-ryhmään (4-luokkainen asteikko) luokittuneiden joukossa, 70 prosenttia.

Toisaalta vastaajilta on tunne siitä, että mikään puolue ei aja itselle tärkeitä asioita eli poliittinen kiinnittyminen on heikkoa, 33 prosenttia vastaajista sanoo näin. Vasemmisto-oikeisto -ulottuvuuden (4 luokkaa) ääripäässä tämä tunne on vielä voimakkaampaa: oikeistolaisiksi luokittuvien joukossa 52 % on tätä mieltä.

Kiinnittymistä omaan maahan eli identifioitumista kysyttiin tässä tutkimuksessa alueulottuvuuden kautta, millainen ihminen koet olevasi, suomalainen jne. Vastaajista 67 ilmaisi olevansa suomalainen, mutta taustaryhmissä oli myös eroja. Naisista 74 % identifioi itsensä suomalaiseksi, miehistä 60 %. Jostain syystä miehet eivät koe suomalaisuutta itselleen yhtä sopivaksi kuin naiset.

Suuria eroja löytyy kuitenkin poliittisesta taustasta. 25 prosenttia itsensä vasemmistolaiseksi kokevista (4-luokkainen asteikko) vastasi, että ei mitään väliä. Eniten TAN-taustaisista vastaajista (4-luokkainen asteikko) 96 prosenttia tunsi itsensä suomalaiseksi. Suoritettu varusmiespalvelus ei ole lisännyt suomalaisuuden kokemusta verrattuna niihin, jotka eivät ole varusmiespalvelukseen joutuneet tai sitä suorittaneet.

HMS julkaisi ensimmäisenä raporttinaan ”Henkisen maanpuolustuksemme perustekijät” 1964. Julkaisu oli henkisen maanpuolustuksen komitean päätyö. Sen teksti on oletettavasti sihteerinä toimineen Valtasen kynästä. Raportissa määriteltiin maanpuolustustahdon osatekijät sodanjälkeisessä maassamme. Niitä oli yhteensä yhdeksän, ja yhtenä oli luottamus maan hallitukseen.

Nykyään voidaan ajatella, että luottamus hallitukseen on voimakkaammin ajankohtaisesta poliittisesta tilanteesta vaihteleva kuin aikaisemmin. Tämän tutkimuksen tuloksen mukaan hallitukseen kohdistuvan luottamuksen puute on kuitenkin yksi maasta poistumisen peruste. Eniten oikealle (neliluokkainen asteikko) luokittuvista vastaajista 47 % on jokseenkin tai täysin samaa mieltä maastapoistumisväitteen kanssa. Eniten TAN-ryhmään luokittuneista (neliluokkainen asteikko) sen sijaan 77 prosenttia ei harkitse maasta poistumista. Nykyinen hallitus muodostaa siis oikeistolaisimmille työntötekijän kotimaasta ja näin välillisesti kertoo myös haluttomuudesta osallistua kotimaan puolustukseen.

Aineisto kerättiin Kantar TNS Oy:n Gallup Forum -vastaajapaneelissa, jossa tiedonsiirto tapahtuu internetin yli. Tutkimusta varten kerätty vastaajajoukko edustaa maamme 15–24-vuotiasta väestöä (pl. Ahvenmaan maakunnassa asuvat). Yhteensä tehtiin 500 haastattelua 27.4.-11.5.2021 välisenä aikana. Tilastollinen virhemarginaali on noin 4,5 prosenttiyksikköä suuntaansa.

(Viite: Eskola, A. (1962). Yhteiskunnan säilyttämistä ja puolustamista koskevat arvostukset. Tiede Ja Ase, 20(20), 5–90. Noudettu osoitteesta https://journal.fi/ta/article/view/47425.)

Risto Sinkko
Majuri res, ST, Senior Analyst Insight360 Oy

Nuorille suunnatun kyselyn yksityiskohtaiset tulokset on esitetty tässä linkissä.

***

Tutkimuksesta ja tuloksista pyydetyt kommentit

Reserviupseeriliiton (RUL) toiminnanjohtaja, majuri res. Janne Kosonen:

  • Henkilökohtaisen maanpuolustustahdon laskeminen on havaittavissa mm. viimeaikaisissa MTS:n mielipidekyselyissä.
  • Osa trendistä saattaa selittyä kysymysten muotoilujen epätarkkuudesta. Esimerkiksi olemme saaneet RUL:iin palautetta meidän aktiiveiltamme, että maanpuolustustahdon peruskysymys (Jos Suomeen hyökätään, niin olisiko suomalaisten mielestänne puolustauduttava aseellisesti kaikissa tilanteissa, vaikka tulos näyttäisi epävarmalta?) ei ole enää asiallinen, koska Suomeen hyökkääminen voi olla muutakin kuin aseellinen hyökkäys ja esim. kyberhyökkäyksiin ei aseellinen puolustautuminen ole perusteltua tai tehokasta.
  • Näyttää kuitenkin selvältä, että maanpuolustustahto on laskenut erityisesti nuorimmissa ikäluokissa. Lisäksi on selvästi havaittavissa, että naisten maanpuolustustahto on merkittävästi miehiä alhaisempi.
  • Selittäviä tekijöitä erityisesti nuorten maanpuolustustahdon laskemiseen ovat käsittääkseni veteraanien väheneminen sekä varusmiespalveluksen suorittaneiden nuorten lukumäärän pieneneminen. Nykyisillä nuorilla on enää hyvin harvoin elossa olevia isovanhempia, jotka kuuluvat veteraanisukupolveen. Tämän yhteyden puuttuminen vähentää myös tietämystä viime sodista ja niistä ponnisteluista, joihin veteraanisukupolvi silloin joutui. Varusmiespalveluksen suorittaa yhä pienenevä osuus miesikäluokasta, eikä kasvaneet naisten vapaaehtoisen asepalveluksen suorittaneiden määrä korvaa kokonaan tätä vähenemää. Tunnetusti suoritettu varusmiespalvelus kaikkine kokemuksineen lisää nuorten maanpuolustustahtoa.
  • Yksi selitys erityisesti nuorten maanpuolustustahdon pienenemiseen voi liittyä myös lisääntyneeseen kansainvälisyyteen, joka sinänsä on erittäin positiivinen asia. Kun ystävät ja mahdolliset opiskelukaverit muista maista eivät pääsääntöisesti joudu suorittamaan varusmiespalvelusta, niin samassa tilanteessa olevalle suomalaiselle nuorelle kyseessä voi olla tilanne, jossa omallekaan varusmiespalvelukselle ei enää löydy perusteita. Rajojen madaltuminen ei kuitenkaan ole muuttanut Suomen geopoliittista asemaa miksikään. Saadut tulokset siitä, kuinka moni nuorista pyrkisi poistumaan Suomesta sotilaallisen kriisin uhatessa ovat lähes hämmentäviä. Mihinkähän päin maailmaa nuoret tuollaisessa tilanteessa pyrkisivät?
  • Niin maanpuolustustahdon kehityksen kuin varusmiespalveluksen suorittamisen kohdalla on havaittavissa isoa polarisoitumista, joka valitettavasti näkyy suomalaisessa yhteiskunnassa yleisemminkin. On iso vaara, että yhteiskuntamme repeää yhä enemmän hyvin pärjääviin ja niihin, joilla on vaikeuksia useilla normaalin elämän aloilla.
  • Maanpuolustustahdon ylläpitäminen on meille tärkeää erityisesti puolustuksemme perusratkaisun eli laajan asevelvollisuuteen ja isoon, koulutettuun reserviin perustuvan, riittävän kokoisten sodan ajan joukkojen varmistamiseksi.
  • Maanpuolustustahdon ylläpitämiseksi tarvitaan mm. varusmiespalveluksen ja reservin toiminnan jatkuvaa kehittämistä sekä kokonaisturvallisuuden opetuksen tehostamista erityisesti yläkouluissa ja toisen asteen opinnoissa. Reserviläisjärjestöt (RUL ja RES) ovat yhdessä Kadettikunnan ja Historian ja yhteiskuntaopin opettajien kanssa osaltaan vastanneet viimeksi mainittuun haasteeseen lukiolaisille suunnatulla Turpotietäjä-kilpailulla.
  • Lisäksi yhteiskunnassa tarvitaan asiallista keskustelua yksilön oikeuksista ja velvollisuuksista yhteiskuntaa kohtaan. Pitkän päälle tilanne, jossa yhä pienenevä osuus ikäluokasta suorittaa varusmiespalveluksen tai siviilipalveluksen samalla, kun kasvava osa samasta ikäluokasta vapautetaan tai vapautuvat velvoitteista, ei ole kestävä.
  • Toisaalta huojentavaa on se tieto, että varusmiespalveluksen ja naisten vapaaehtoisen asepalveluksen suorittaneet nuoret aikuiset suoriutuvat palveluksestaan hyvin. He ovat reserviin siirtyessään osaavia, motivoituneita ja toimintakykyisiä sotilaita.

***

Maanpuolustuskorkeakoulun Johtamisen ja sotilaspedagogiikan laitoksen johtavan sotilaslakimies Kari T. Takamaan kommentti maasta poistumisesta sotilaallisen kriisin uhatessa:

  • Asiaa sivuttiin sodan kuvan muutosta käsitelleessä Jyri Raitasalon ja Joonas Sipilän toimittamassa teoksessa Sota, teoria ja todellisuus (2008), jossa allekirjoittaneen artikkelissa ”Taistelukenttä, toimintaympäristö ja sodan oikeussäännöt” käsiteltiin mm. ihmiskilpien käyttöä ja taistelukentän eri toimijoiden asemaa, missä yhteydessä myös käsiteltiin osin tätä kysymystä.  Kirjoitusprojektin piti jatkua, ja sen julkaisemattomassa toisessa osassa vihollismaiden kansalaisten, diplomaattien, konsuleiden yms. ryhmien jälkeen tätäkin asiaa käsiteltiin laajemmin, mistä tarkastelusta on myös ohessa ote asian käsittelyyn johdattelevasta yleisestä tarkasteluosasta (alaviittaukset poistettu):
    • ”…Ihmisoikeussopimukset järjestävät myös maassaliikkumis- ja maastapoistumiskysymyksiä. Esimerkiksi kansalaisvapauksia ja poliittisia oikeuksia koskeva Yhdistyneiden kansakuntien keskeinen ihmisoikeussopimus käsittelee myös yksilön oikeutta poistua maasta, mukaan lukien hänen oma kotivaltionsa. Kyseisen yleissopimuksen 12 artiklan 2. kappaleen mukaan jokaisella on yleinen oikeus poistua valtiosta, jonka alueella hän oleskelee. Tätäkin ihmisoikeussopimusta auktoritatiivisesti tulkitseva Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeuskomitea on yleiskommentissaan 27 vielä erityisesti korostanut tämän oikeuden keskeistä merkitystä.  Mainitun 12 artiklan 3 kappaleen nojalla voidaan katsoa, että oikeutta poistua valtion alueelta, mukaan lukien myös oma koti- tai kansallisuusvaltio, ei pääsääntöisesti saisi rajoittaa, poikkeuksena kuitenkin kyseisessä kappaleessa nimenomaan säädetyt poikkeukset, joista voidaan kansallisessa lainsäädännössä säädellä tarkemmin. Kyseinen kappale kuuluu seuraavasti:
      • Edellä mainittuja oikeuksia ei saa rajoittaa muutoin kuin laissa säädetyllä tavalla, milloin rajoitukset ovat välttämättömiä valtion turvallisuuden, yleisen järjestyksen (”ordre public”), yleisen terveydenhoidon tai moraalin tahi muiden oikeuksien ja vapauksien takia sekä ovat sopusoinnussa muiden tässä yleissopimuksessa tunnustettujen oikeuksien kanssa.
    • Vastaava oikeus on myös taattu Euroopan ihmisoikeussopimuksen 4 lisäpöytäkirjan 2 (2) artiklassa, jonka seuraavassa 3 kappaleessa on seuraava rajoitussäännös:
      • Näiden oikeuksien käytölle ei saa asettaa muita kuin sellaisia rajoituksia, jotka ovat lain mukaisia ja välttämättömiä demokraattisessa yhteiskunnassa kansallisen tai yleisen turvallisuuden takia, yleisen järjestyksen ylläpitämiseksi, rikosten ehkäisemiseksi, terveyden tai moraalin suojaamiseksi tai muiden yksilöiden oikeuksien ja vapauksien suojelemiseksi.
    • Vastaavia säännöksiä on lukuisissa muissa ihmisoikeussopimuksissa. Kansallisen oikeuden osalta Suomen perustuslain 9 §:n 1 momentti sisältää vastaavan oikeuden lähteä maasta ja sen 2 momentti sisältää vastaavan kaltaisen rajoituslausekkeen, jonka mukaan oikeuteen poistua maasta voidaan säätää lailla välttämättömiä rajoituksia oikeudenkäynnin tai rangaistuksen täytäntöönpanon varmistamiseksi taikka maanpuolustusvelvollisuuden täyttämisen turvaamiseksi. Tämän rajoituksen sallittavuudelle on asetettu eduskunnan perustuslakivaliokunnan esityksestä asetettu kolme ehtoa, joiden pitää samanaikaisesti täyttyä: 1. rajoitusten tulee olla säädetty eduskuntalailla; 2. niiden tulee olla suhteellisuusarvioinnin näkökulmasta välttämättömiä; ja 3. niillä on oltava jokin ko. säännöksessä mainittu hyväksyttävä tarkoitusperä. Kansallisista säädöksistämme esimerkiksi asevelvollisuuslaki, valmiuslaki ja puolustustilalaki ovat lain tasoisia säännöksiä, joiden nojalla tietyin edellytyksin voidaan liikkumisvapautta rajoittaa maan sisällä sekä estää maastapoistuminen…”
    • Huomaamme tuolla mahdollisuuden rajoittaa liikkumisvapautta maastapoistumisen osalta mainituissa valtiosopimuksissa mm. ”valtion turvallisuuden”, ”kansalaisten turvallisuuden” takaamiseksi ja perustuslaissa mm. ”maanpuolustusvelvollisuuden täyttämisen turvaamiseksi”. Eli menemättä asian käsittelyssä tässä syvemmälle, mm. asevelvollisuuslain nojalla annettu palvelukseenastumismääräyskin estäisi poistumisen ja nopeasti voitaisiin varmaan säätää tarvittaessa asiaa koskevaa erityislainsäädäntöäkin. Samalla on huomattava, että perustuslakimme myös takaa Suomen kansalaiselle aina oikeuden palata kotimaahan.”

Risto Sinkko: Kaksi mietintöä ja tuore mielipidetutkimus – Miten maanpuolustustahto on edelleen tärkeä?

Mentorin merkintöjä 32 – Työyhteisötaidoissa johtaja ja johdettava kantavat yhdessä arjen strategisen vastuun