MTS:n webinaari – ”Totuudesta, valheista ja todellisuudesta”
ST Risto Sinkko
Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan (MTS) seminaaritoiminnassa oli 6.5.2021 vuorossa mielenkiintoinen aihe ”Totuus, valhe ja todellisuus”. Kansallismuseon tiloista tapahtuma hoidettiin webinaarina ja osa esiintyjistä tuli mukaan etänä. Esitetyt puheenvuorot ja paneelikeskustelu toimivat kiinnostavasti kokonaisuutena.
Valtioneuvoston kanslia viestinnän johtajana
Ensimmäisessä esityksessä valtioneuvoston viestintäjohtaja Päivi Anttikoski pohjusti tulevaa keskustelua selkeästi kuvaamalla valtioneuvoston tiedotustoimintaa koronapandemian ajalta. Tilanteen vakavuus johti poikkeusolojen viestintävaltuuksien soveltamiseen, mitä ei ole tapahtunut vuosikymmeniin.
Anttikoski aloitti toteamalla, että pääministeri Sanna Marinin hallitus on ottanut käyttöön uuden toimintatavan, hallituksen neuvottelut. Televisiosta ovat tulleet tutuiksi Säätytalon portaat. Ministereiden ohimarssi on antanut medialle tilaisuuden haastatteluihin ja lausuntopyyntöihin, vaikka tiedotustilaisuudet järjestettiinkin valtionneuvoston linnassa.
Hallituksen uutta toimintatapaa Anttikoski ei kommentoinut sen enempää, vaikka sen ympärillä on syntynytkin erilaista ”mediapöhinää”. Oikeuskansleri päätti omana ratkaisunaan, ettei enää osallistu hallituksen epävirallisiin kokouksiin.
Anttikosken esityksen keskeinen sisältö kuvasi valmiuslain 106. pykälän soveltamista. Pykälä käsittelee hallintoviranomaisten viestintää poikkeusoloissa. Viime vuoden huhtikuusta lähtien valtioneuvoston kanslia on seurannut kansalaisten mielipiteitä ja näkemyksiä viranomaisten viestinnästä Kansalaispulssiksi nimetyn kyselytutkimuksen avulla. Tutkimuksen tekee Tilastokeskus ja sitä on toistettu ja toistetaan muutaman viikon välein.
Ilman tutkimuksiakin tiedetään, että viranomaisten toiminta oli haparoivaa pandemian alkuvaiheissa, suojavarusteiden saatavuus petti ja maahantulon sääntelyn järjestelyt ontuivat. Anttikoski raportoi, että kansalaisten luottamus viranomaisten toimintaan on heikentynyt pandemian eri vaiheiden edetessä, vaikkakaan pahaa romahdusta ei ole tapahtunut.
Vahvoja perusteita oli sille, että viranomaisten tiedotustoimintaa oli koordinoitava ja johdettava keskitetysti. Näin valtioneuvoston kanslia on tomerasti toiminut. Valmiuslain 106. pykälän toimivaltuudesta otettiin käyttöön ensimmäinen momentti. Poikkeusolojen toimintamallin mukaista valtioneuvoston viestintäkeskusta ei perustettu.
Anttikoski nimesi toimintatavan hallinnon järjestämiseksi. Valtioneuvoston kanslia perusti koronaviestinnän johtoryhmän, jossa on mukana 8 ministeriötä ja 8 viranomaista. Hallinnon järjestämiseen ei sisälly eri toimijoiden viestinnän vapauden rajoittamista, mutta viestintää on koordinoitava ja valtioneuvoston kanslia pidettävä ajan tasalla toimenpiteistä.
Pääministerin allekirjoittamalla päätöksellä täsmennettiin valtioneuvoston kanslian roolia viestinnässä ja annettiin lisäohjeita. Poikkeustila on nyt päättynyt, mutta Anttikoski totesi tulossa olevan uuden päätöksen, jolla valtioneuvoston kanslian johtorooli koronaviestinnässä jatkuu kesän yli. Alla on linkki muistioon, jossa kuvataan valmiuslain pykälien soveltamista ja käyttöönottoa kuluvan vuoden maaliskuussa.
Muistion vertaaminen vuoden 2003 valtioneuvoston poikkeusolojen tiedottamisohjeeseen kuvaa, kuinka asiat ovat tulleet vanhanaikaisiksi. Valtioneuvoston tiedotuspäällikkökin on vaihtunut viestintäjohtajaksi. Anttikosken mukaan hallinnon järjestäminen on karsimista ja raivaamista.
Pandemiatilanteen mentyä poikkeusolojen viestintää koskevat lain pykälät ja ohjeet uudistetaan. Valtioneuvoston strategisen viestinnän keskeinen tavoite on henkisen kriisinkestävyyden ylläpito ja kehittäminen. Anttikoski selvitti, että henkinen kriisinkestävyys on yhteiskunnan liima, joka lisää luottamusta, siihen ei kuulu polarisaatio vaan osallisuuden tunne ja kuuluksi tuleminen. Anttikosken määritelmän mukaan polarisaatio tarkoittaa eliitin ja kärsivien ja syrjäytymään joutuvien vastakkainasettelua.
Yhteiskunnallisessa keskustelussa polarisaation kasvua pidetään pahimpana yhteiskunnan sisäisen turvallisuuden uhkana. Politiikan tutkijat näkevät polarisaation vihervasemmistolaisen ja populistisen konservatismin vastakkainasetteluna. Keskustelun alle kätkettynä pelkona saattaa olla näkemys siitä, että populistinen konservatismi järjestäytyy edelleen ja kasvaa puolueeksi, jonka pääsyä valtaan ei voitaisi hyväksyä. Polarisaatiosta puhuminen on siis peitellysti poliittista, vaikka minkään vallankumouksen syntymistä ei ajateltaisikaan.
Mielenkiintoinen Kansalaispulssi
Koronapandemian tapaisessa kriisissä on oleellista, että kansalaisten mielenliikkeitä seurataan ja tarvittaessa toimitaan. Tutkimusta tekee käytännössä Tilastokeskus muiden tutkimustensa yhteydessä. Vastaajia tutkimuksessa on 1100–1500 per tutkimuskerta ja tietoja on kerätty ja kerätään edelleen 1–2 kertaa kuukaudessa.
Viestintäjohtaja Anttikoski selvitti esityksessään kansalaisten eri viranomaisiin ja toimijoihin kohdistaman luottamuksen laskeneen jossain määrin pandemian eri vaiheiden aikana. Kyselyssä selvitetään toki muitakin mielenkiintoisia seurattavia asioita.
Alla olevaan kuvioon olen piirtänyt kuvaajat kahdesta seikasta: Ihmisten kokemasta oman sairastumisen pelosta sekä huolestumisesta omasta henkisestä hyvinvoinnista. Näitä asioita on kysytty tutkimuskerrasta 3/2020 alkaen. Ensimmäinen kuvattu mittauskerta on huhtikuulta vuodelta 2020.
Kuvio kertoo, että ihmisten huoli omasta sairastumisesta laski vuoden 2020 kesään saakka, ja sen jälkeen tutkimuksessa oli tauko elokuuhun saakka. Kevään 2020 tomerat rajoitustoimenpiteet – mm. Uudenmaan sulku – ja hallituksen toistuvat tiedotustilaisuudet televisiossa näyttävät vakuuttaneen kansalaiset ja oman sairastumisen pelko laski. Yllättäen elokuussa pelko nousee uudelle tasolle ja pysyy sitten suurin piirtein samanlaisena. Vasta viimeisessä mittauksessa huhtikuun lopussa havaitaan pelon selvästi laskeneen. Rokotusten laajeneminen on kenties alkanut vaikuttaa.
Hallituksen ja hallinnon eri toimenpiteillä ei näyttäisi olleen vaikutusta viime syksystä tähän kevääseen asti, vaikka voimakkaita toimenpiteitä tartuntojen leviämisen estämiseksi on tehty. Graafin toinen kuvaaja kertoo ihmisten huolestumisesta omasta henkisestä hyvinvoinnista ja sen kasvusta tähän kevääseen saakka. Rajoitusten ja muiden toimenpiteiden jatkuminen ja niistä puhuminen ja tiedottaminen ei näytä ainakaan helpottaneen ihmisten kokemaa stressin ja huonon olon tunnetta.
Joko totuuden aika meni?
Webinaarin kaksi muuta puhujaa, Maanpuolustuskorkeakoulun sotilasprofessori Aki-Mauri Huhtinen ja toimittaja ja tutkija Olli Seuri olivat yhtä mieltä siitä, että yhteiskunnassa ja siinä liikkuvassa viestinnässä olemme tulleet uuteen aikakauteen. Seuri korosti sitä, että puhe totuuden jälkeisestä ajasta ei ole kronologinen. ilmiön yleisesti hyväksytty kuvaus tarkoittaakin sitä, että totuuden jälkeisellä ajalla tarkoitetaan vetoamista tunteisiin ja mielipiteisiin faktojen asemasta.
Seuri kuvasi muutoksia siinä, kuinka valtioiden johtajat ovat joutuneet muuttamaan toimintansa perusteluina. Presidentteinä Bush vanhempi ja nuorempi perustivat viestintänsä perinteisiin medioihin, televisiokanaviin ja sanomalehtiin. Hyökkäystä Irakiin perusteltiin tiedoilla laittomien kemiallisten aseiden valmistamisella ja käyttämisellä. Tätä voisikin kommentoida toteamalla, että käsitys viestinnän murroksesta perustuu pääsääntöisesti muutoksiin Yhdysvalloissa ja sen mediarakenteessa. Some-maailmaa rakentavat alustat ovat amerikkalaisia. Suomen tilanne vaatisi oman analyysinsa.
Disinformaatio-kamppailu on pysyvää
Huhtisen esityksen keskeisiä käsitteitä olivat disinformaatio ja myös misinformaatio, joita hän eritteli filosofin terävyydellä. Hän muisteli sitä, että 10–15 vuotta sitten puhuttiin vielä postmodernismista ja yhteiskunnan postmodernisuudesta. Nyt käytössä on toisenlainen käsitemaailma, jota on pyrittävä ymmärtämään. Huhtinen kertoi esimerkkejä tämän hetken disinformaatio-kampanjoista ja siitä kuinka salaliitot liittyvät niihin. Keskeisiä disinformaatio- ja propagandakampanjoiden toteuttajia ovat Kiina, Venäjä ja myös Iran.
Huhtisen mukaan informaatiovaikuttaminen on osa valtioiden strategiaa, mainiten Venäjän. Disinformaation tekemisestä ja jakamisesta jää entistä helpommin kiinni, hän totesi. Kun uusi disinformaation muoto ilmestyy verkkoon, se paljastuu nopeasti. Silti kasvaneet datakorporaatiot ovat uhka valtioille disinformaation levittäjinä. Huhtinen kuvasi myös sitä, että tekninen tunkeutuminen viestintäverkoissa on laitonta, mutta julkista keskustelua voidaan käyttää hyödyksi disinformaatiossa.
Huhtinen analysoi, että disinformaation keskeinen lähde ovat salaliittoteoriat. Ne kasvavat siellä, missä tiedon ja sen lähteen välillä on katkos. Hänen mukaansa totuudesta on suhteellista, esimerkkinä hän mainitsi koronaviruksen, koska sen lähteestä kenenkään on vaikea sanoa. Kasvavia salaliittokuplia voidaan käyttää omiin poliittisiin tarkoituksiin. Huhtinen korosti, että informaatio- ja disinformaatiokamppailu on pysyvää.
Viestinnän ja median prosessit
Webinaarin asiantuntevat keskustelijat saivat aikaan mielenkiintoisen keskustelun, joka kiteytyi siihen, miten osapuolet ymmärtävät toistensa lähtökohdat ja työn tekemisen prosessit. Viestinnässä on salailua mutta myös vuotoja, ja niitä näyttää esiintyvän aina vaan, webinaarin jälkeenkin.
Keskustelussa huomautettiin myös siitä, että ymmärrettävästi poikkeusoloissa viestintää keskitetään, mutta keskittämisellä on taipumus jatkuakin poikkeusolojen päättymisen jälkeen. Median julkisen viestinnän velvoitetta yritettiin pandemian perusteella käyttää myös velvoitteeseen kuulumattoman materiaalin julkistamiseen. Huhtinen toi esiin myös sen, että yksi keino toiminnan parantamiseksi on harjoittelu. Harjoittelua voidaan toteuttaa päivittäistoiminnan rinnallakin tavoitteena jonkin toiminnan kehittäminen.
Julkisen viestinnän ongelmat ovat samanlaisia Ruotsissakin. Siellä on tehty valaiseva huomio keskustelun ja myös viestinnän sisällön tarkastelemisessa. MSB:n (Myndigheten för samhällsskydd och beredskap) raportin mukaan on syytä erottaa toisistaan salaliittoteoriat ja teoriat salaliitoista. Tämä selkiyttää käsitteellistä erottelua siitä, onko jotain väitettyä salaliittoa olemassakaan.
Webinaarit tulivat jäädäkseen
Nettikokoukset ja webinaarit ovat kasvaneet koronapandemian aikana normaalikäytännöksi ja myös osallistujat ovat selvästi oppineet, toki käytettävät tietokonealustat ja tietoliikennesovellukset ovat kehittyneet. MTS:n seminaarissa kuultiin vain kerran kysymys ”Kuuluuko ääneni?” ja kokonaisuus oli sujuva, avustettuina PowerPoint -ruudutkin tulivat katsojien nähtäville. Silti teknistä ja muutakin parannettavaa jää, mutta toimintatapa on tullut jäädäkseen.
Risto Sinkko
Majuri res, ST, Senior Analyst Insight360 Oy
***
Tausta-aineistoa:
Linkki webinaariselostukseen MTS:n sivuilla
