Kylkiraudan verkkolehden ”tähystäjä” VTM Johanna Suhonen tarkastelee blogeissaan sekä laajan turvallisuuspolitiikan ajankohtaisia aiheita että pidemmän aikavälin ilmiöitä. 

***

Valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko on Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan tärkein ohjausasiakirja. Lokakuun lopulla julkaistu uusin selonteko herätti kahdessa eduskuntaryhmässä kritiikkiä painotustensa vuoksi: ilmastonmuutoksen ja ihmisoikeuksien näkyvyys verrattuna edeltävään selontekoon sekä ilmastonmuutoksen käsittely turvallisuusasiana teki asiakirjasta joidenkin silmissä ideologisen.

Mainitut näkemykset olisi mahdollista ohittaa oppositiopolitikointina. Toisaalta ne tarjoavat hyvän tilaisuuden pohtia niin maailman tilaa kuin suomalaisten turvallisuuttakin ympäristönäkökulmasta.

Laaja turvallisuuskäsitys, lyhyt poliittinen muisti

Ulkoministeri Pekka Haavisto kommentoi selontekoa toteamalla, että Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa määrittävät sen jatkuvuus, ennakoitavuus ja pitkäjänteisyys. Hän kuitenkin muistutti siitä, että toisaalta toimimme tässä hetkessä, minkä johdosta selontekoon on nostettu uusia painopisteitä, kuten ilmastonmuutos, digitalisaatio ja terveysturvallisuus.

Sekä esitetty kritiikki että ulkoministerin kommentti ovat lievästi harhaanjohtavia, sillä ilmastonmuutos ei ole nykyisen hallituksen esiin nostama ”uusi” teema. Sitä käsiteltiin kattavasti myös esimerkiksi vuoden 2009 selonteossa. Siinä ilmastonmuutos esitettiin muun muassa luonnonvarojen niukkuuden ja väestöliikkeiden ohella osana maailmanlaajuisia kysymyksiä, joita ei tuolloin nähty Suomelle suoranaisina turvallisuusuhkina, mutta joiden tiedettiin kehittyessään aiheuttavan laajamittaista tuhoa ja konflikteja sekä horjuttavan yhteiskuntien vakautta. Siten niiden katsottiin vaikuttavan Suomeakin koskettavaan turvallisuuskehitykseen.

Uusimmassa selonteossa nähtävissä oleva laaja turvallisuuskäsitys, joka ottaa sotilaallisten uhkien sekä valtioiden välisen kilpailun ja jännitteiden ohella huomioon globaaleja haasteita, on siis vaikuttanut suomalaisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan taustalla jo vuosia.

Leimallista näille globaaleille ilmiöille on se, että ne kytkeytyvät toisiinsa aiempaa tiiviimmin. Siksi uusimmassa(kin) selonteossa korostettavan yhteistyön tärkeys on ilmeistä: ”Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa on keskeistä̈ turvallisuuden vahvistaminen Suomessa, lähialueillamme, Euroopassa ja maailmassa. Kaikki nämä̈ tasot ovat tärkeitä̈ ja linkittyvät toisiinsa. Turvallisuutta vahvistetaan kansallisin toimin ja kansainvälisellä̈ yhteistyöllä̈. Yhteistyön ja yhteisen vastuunkannon merkitys on globaalien haasteiden kasvaessa yhä̈ tärkeämpää̈.”

Toisin sanoen yksikään maa ei pysty ratkaisemaan tämän päivän ongelmia tai saavuttamaan turvallisuuttaa yksin. Kaikkien panosta tarvitaan ja odotetaan.

Pohjoisen kuplan toisella puolen

Missä määrin ilmastonmuutos nähdään turvallisuusuhkana muualla maailmassa?

Euroopan unionin viimeisimmässä globaalistrategiassa (2016) ilmastonmuutos mainitaan terrorismin, hybridiuhkien, talouden epävakauden ja energiahuollon ohella keskeisimpinä unionin aluetta ja kansalaisia uhkaavana ilmiönä. Unionin yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan haasteita ja trendejä luotaavassa artikkelissaan EU:n turvallisuustutkimuksen instituutin (EUISS) johtaja Gustav Lindström taas nostaa ilmastonmuutoksen ensimmäiseksi EU:n kriisinhallintaoperaatioita 2020-luvulla muokkaavista tekijöistä.

Donald Trumpin kaudella takapakkia ottaneesta Yhdysvaltojen ilmasto- ja ympäristöpolitiikasta huolimatta esimerkiksi vuonna 2014 joukko entisiä kenraaleja ja sotilasneuvonantajia tuotti ilmastonmuutosta käsittelevän raportin, jossa ilmastonmuutos esitetään uhkana kansalliselle turvallisuudelle. Tuleva presidentti Joe Biden on samoilla linjoilla. Hän on todennut ilmastonmuutoksen uhkaavan koko ihmiskunnan olemassaoloa ja luvannut tuoda Yhdysvallat takaisin Pariisin ilmastosopimukseen.

Maailman talousfoorumin tammikuussa julkaiseman raportin mukaan vuonna 2020 viisi todennäköisintä globaalia riskiä olivat ensimmäistä kertaa kaikki ympäristöön liittyviä.

Tuorein esimerkki on Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun yhdistysten kansainvälisen liiton (IFRC) marraskuussa julkaisema Maailman katastrofiraportti 2020, joka on kokonaisuudessaan omistettu ilmastonmuutoksen aiheuttamille ongelmille. IFRC:n vuoteen 2030 ulottuvassa strategiassa puolestaan maailman merkittävimmät humanitaariset toimijat ovat nostaneet ilmastonmuutoksen ensimmäiseksi viidestä tärkeimmästä globaalista haasteesta.

IFRC:n raportin luvut ovat karuja. Viimeisten kymmenen vuoden aikana 83 prosenttia kaikista luonnononnettomuuksien aiheuttamista katastrofeista johtui sään ja ilmaston ääri-ilmiöistä, kuten tulvista, myrskyistä ja lämpöaalloista. Nämä katastrofit vaikuttivat lähes 1,8 miljardin ihmisen elämään. Esimerkiksi vuonna 2019 noin 24 miljoonaa ihmistä joutui lähtemään kotiseuduiltaan ilmasto- ja sääilmiöiden seurauksena.

Nykyisellä vauhdilla vuoteen 2050 mennessä 200 miljoonan ihmisen arvioidaan tarvitsevan vuosittain humanitaarista apua pelkästään sääilmiöiden takia. Tähän tulevat päälle ne miljoonat, jotka kärsivät ilmastonmuutoksen aiheuttamien ja kärjistämien konfliktien seurauksena.

Ilmastonmuutospuheen varjoon jää usein ihmisen aiheuttama luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen sekä sen yhteydet globaaliin talouteen ja tätä kautta yhteiskuntien vakauteen. Yli puolet globaalista bruttokansantuotteesta perustuu luonnon tarjoamiin aineellisiin ja aineettomiin ekosysteemipalveluihin, kuten ravinto, vesi, lääke- ja rakennusaineet sekä virkistysmahdollisuudet. Ilmastonmuutos ja monimuotoisuuden köyhtyminen ovat ongelmia, jotka pahentavat toisiaan ja joiden etenemistä tulisi pyrkiä estämään yhtä voimallisesti.

Skenaarioita maailmalla ja Suomessa

Tällä hetkellä maailman maat yrittävät pitää globaalin lämpötilannousun alle 1,5 celsiusasteessa verrattuna esiteolliseen aikaan. Se on kunnianhimoinen tavoite ottaen huomioon tähän mennessä toteutetut vaatimattomat ehkäisevät toimet ja niiden hitauden. Tiedeyhteisön arvioiden mukaan 1,5 asteen lämpötilannousu saavutetaan todennäköisesti 2030–2040-lukujen aikana. Nykyvauhdilla valtioiden päästövähennyssitoumukset johtanevat noin 3 asteen lämpenemiseen.

Asteen tai puolen ero suuntaan tai toiseen voi tuntua pieneltä. Käytännössä ero 2:n ja 1,5 asteen lämpenemisen välillä on kuitenkin vastaava kuin esimerkiksi ero sen välillä, että maailman koralliriutat joko tuhoutuvat tai mahdollisesti noin 70 prosenttia niistä pysyy elossa.

Huonoimmissa skenaarioissa maapallon lämpötila nousee yli 3 astetta. Viiden asteen lämpötilannousu saattaisi johtaa pilvien hajoamiseen ilmakehän hiilidioksidimäärän takia, jolloin ne eivät enää tarjoaisi suojaavaa varjopeitettä. Tämä johtaisi lopulta 8 asteen lämpötilannousuun. Ihmiset todennäköisesti asuttaisivat maapalloa silloinkin, mutta heitä olisi huomattavasti vähemmän ja elämä olisi karua.

Maajärjestelmätieteen professori Myles Allen Oxfordin yliopistosta on kuitenkin todennut, ettei hän usko nyky-yhteiskuntien selviävän viiden asteen lämpötilannousuun. Hän on omien sanojensa mukaan enemmän huolissaan geopolitiikasta, kun ilmastonmuutoksen epäoikeudenmukaisuudet nousevat esiin lämpötilan noustessa kahdesta kolmeen asteeseen.

Tämän takia myöskään Suomessa kenenkään ei kannata kuvitella, etteivätkö ilmasto- ja ympäristökysymykset olisi myös turvallisuuskysymyksiä. Niin muuttuva ilmasto kuin toimet ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi aiheuttavat epävarmuutta ja riskejä.

Ilmastonmuutos lisää äärimmäisten ja poikkeavien sääilmiöiden aiheuttamia riskejä näiden ilmiöiden esiintymistiheyden ja voimakkuuden kasvun myötä. Se tuo uusia, asteittain kasvavia suoria riskejä ekosysteemeille ja infrastruktuurille Suomessa.

Lisäksi ilmastonmuutoksen vaikutukset muualla voivat heijastua epäsuorasti Suomeen globaalien tavara-, energia, raha- ja ihmisvirtojen kautta. Ilmastonmuutos voi vaikuttaa huoltovarmuuteen, aiheuttaa muutoksia talouden rakenteisiin ja saada aikaan alueellisia tai laajempiakin kriisitilanteita.

Esimerkiksi arktinen alue on Suomelle konkreettinen turvallisuuskysymys. Alue lämpenee kaksi tai kolme kertaa nopeammin kuin maapallo keskimäärin. Ilmaston lämmetessä arktisen alueen luonnonvarojen ja merireittien hyödyntäminen helpottuu, mikä muuttaa alueen geopoliittista merkitystä huomattavasti. Lisäksi pohjoisen Suomen perinteisten elinkeinojen ja saamelaisten oikeuksien vaarantuminen tuottavat sisäisen turvallisuuden haasteita.

Ilmastonmuutoksen uhkiin vastatakseen Suomen lisäksi ainakin Bhutan, Chile, Costa Rica, Espanja, Etelä-Afrikka, Etelä-Korea, Fidži, Irlanti, Islanti, Iso-Britannia, Itävalta, Japani, Kiina, Marshallinsaaret, Norja, Portugali, Ranska, Ruotsi, Saksa, Singapore, Slovakia, Sveitsi, Tanska, Unkari, Uruguay, Uusi-Seelanti ja Yhdysvallat ovat linjanneet tähtäävänsä tuotannoltaan hiilineutraaliksi viimeistään vuoteen 2060 mennessä. Tulevaisuudessa epävakautta tuleekin aiheuttamaan se, jos suurten hiilen- ja öljyntuottajavaltioiden pitää sopeutua kysynnän vähenemiseen. Suomella on naapurinaan tällainen valtio.

On selvää, että mainittuihin uhkiin varautuminen edellyttää ennakointia, varautumista sekä viranomaisten välistä tiivistä yhteistyötä. Siksi ilmastouhkaa koskevan tietoisuuden lisääntymisen tuleekin näkyä myös Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa.

***

Käytetyt lähteet:

Valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko 2020 (linkki)
International Institute for Sustainable Development 21.5.2014: Military Advisory Board Identifies Climate Change as Security Threat (linkki)
World Economic Forum: The Global Risks Report 2020 (linkki)
International Federation of Red Cross and Red Crescent Societies (IFRC): World Disaster Report 2020 (linkki)

Yhteydenotot: johanna.suhonen(at)kylkirauta.fi.