Sini Rantakari

”Anna siemenelle vähän multaa,
niin sen kuolema saa kivet väistymään 
ja asfaltti repeää elämän tieltä.”
(Kaarina Kajakoski, Ovi 2000)

***

Joskus yritin muuttaa todellisuutta, jossa elin. Epämukavuusalueita oli paljon, ja taistelin niitä kaikkia vastaan. Siinä sopassa taisivat olla mukana nuoruuden korkeat ihanteet ja liiallinen usko omiin voimiin. Mutta puolisoni on hoitanut työnsä, vaikken minä siitä ole aina pitänyt. Kotityöt eivät ole ikinä loppuneet, vaikka olisin käyttänyt niihin kaikki voimani. Parisuhdeaikaa ei ole ollut, jos sitä ei  ole järjestetty. Yksin en ole yrityksistä ja luontaisesta lahjakkuudestani huolimatta pärjännyt – onneksi.

Resilienssillä tarkoitetaan psyykkistä kykyä sopeutua ja selviytyä koettelemuksista ja vastoinkäymisistä. Tässä blogissa kuvaan resilienssini kasvua upseerin puolisona. Mistä, miten ja mihin kasvu on minua kuljettanut?

Sosiaalisen verkoston merkitys

Minut on kasvatettu pärjäämään yksin, mutta sillä tavalla en ole selviytynyt. Enää en edes yritä. Joissain kriisitilanteissa olen ollut toisten konkreettisen avun varassa. Lähellä asuva isäni on ollut korvaamaton apu. Ystävyyssuhteet ovat kannatelleet, innostaneet ja auttaneet löytämään itseni yhä uudelleen. Koskaan en ole jäänyt ilman apua, kun olen sitä tarpeeksi usein ja useilta pyytänyt.

Minusta saa paremmin selvää, kun tiedän ja kerron, mitä milloinkin tarvitsen. Nuoruuden unelmat toisen kyvystä lukea ajatuksiani ovat törmänneet todellisuuteen. Todellisuus on opettanut rohkeammaksi ja suoremmaksi. Mitä aiemmin tarpeistani kerron, sitä ystävällisempiä, selkeämpiä ja pienempiä pyyntöni ovat. Sitä useammin toiveeni toteutuvat.

Erityisesti arvostan yhteyttä eri ikäisten suomalaisten ja ulkomaisten upseerien puolisoiden kanssa. Naisten välinen yhteys yli sukupolvien, valtioiden ja kulttuuristen rajojen on ehkä merkityksellisintä, mitä elämä upseerin puolisona on minulle tarjonnut. Tähän yhteyteen kuulumisen merkitys ei helposti taivu sanoiksi. Hymyilen, koska luotan maailman olevan täynnä ystäviä, joita kaikkia en ole vielä edes tavannut.

Kuva Sini Rantakari

Oman epämukavuusalueen laajentaminen

Minun ei tarvitse enää pakottaa elämää tietynlaiseksi, koska tiedän jo kokemuksesta, että hyvää elämää voi elää monenlaisissa olosuhteissa. Perheemme elämä on ollut hyvää yhdessä ja eri paikkakunnilla, Suomessa ja ulkomailla asuessa. Sodankylä tarjosi koko perheelle aivan erilaisen jakson kuin Mikkeli, vaikka me muut asuimmekin koko ajan Hämeessä.

Ymmärrän, että muutos on elämässä todennäköisempää kuin samana pysyminen. Tästä hetkestä saan nauttia nyt. Tätä vaihetta voin sietää nyt. En ole osannut kuvitellakaan, millaista elämämme tulisi olemaan lasten eri ikävaiheissa, miehen uran eri vaiheissa tai eri ikäisenä naisena koettuna. Minulla ei ole enää tarvettakaan tietämällä hallita tulevaisuutta niin pitkälle kuin joskus aiemmin.

Kokemuksen myötä luottamukseni kaiken järjestymiseen on vahvistunut. Luotan, että niin elämä kuin Puolustusvoimat työnantajana tarjoavat perheellemme jatkossakin sekä iloisia yllätyksiä että olosuhteita, joihin on vain keksittävä paras keino sopeutua. Kaikki yhdessä koettu tuntuu tärkeältä ja auttaa luottamaan, että tulevassakin pystymme yhdessä kohtaamaan sen, mitä annetaan.

Verrokkina varusmiespalveluksen resilienssiä kasvattavat tekijät

Yliluutnantti Veli-Pekka Tikkanen on pro gradu -tutkielmassaan tutkinut varusmiespalveluksen elementtejä, jotka vaikuttavat varusmiesten onnistuneeseen sopeutumiseen eli psykologiseen resilienssiin (linkki Kylkirauta 3/2020 artikkeliin). Varusmiespalveluksen vaikuttavimpina resilienssiä kasvattavina tekijöinä Tikkanen nostaa esiin ohjatun epämukavuusalueen laajentamisen sekä sosiaalisen tukiverkoston merkityksen.

Näiden kahden teeman ympärille kietoutuvat myös oma merkittävin oppimiseni ja kasvuni upseerin puolisona. Olen joutunut epämukavuusalueille ja oppinut sopeutuessani elämässä tärkeitä taitoja. Kuten sen, että yksin ei tarvitse pärjätä. Monet ovat varmasti oppineet elämässä samoja asioita muutenkin. Jotkut kutsuvat sitä kypsymiseksi tai aikuistumiseksi. Minä olen onnellinen, että olen saanut elää ja oppia näin. Usein pakon edessä ja kantapään kautta, mutta yhteisellä elämänpolulla rakkaani kanssa kulkien.

***

Sini Rantakari on upseerin vaimo ja neljän lapsen äiti. Hän tekee työkseen psykoterapiaa pääosin parisuhdekysymyksissä. Kysymyksiä, kommentteja ja näkemyksiä yms. Sinille voi lähettää osoitteeseen puolison.aani(at)mailbox.org.