Kylkiraudan verkkolehden uusi bloggari VTM Johanna Suhonen tarkastelee blogeissaan Kylkiraudan verkkolehden ”tähystäjänä” sekä laajan turvallisuuspolitiikan ajankohtaisia aiheita että pidemmän aikavälin ilmiöitä. 

***

Sanan kriisi (kreikan sanasta krisis ’päätös, käännekohta’) ymmärrettiin 1400-luvulla tarkoittavan sairaudessa tapahtuvaa käännettä, joka johtaa joko potilaan toipumiseen tai kuolemaan. Muinainen määritelmä on osuva, jos sitä sovelletaan koronakriisiin ja sen mahdollisiin vaikutuksiin Ukrainassa.

Tällä hetkellä kansainväliset koronatilastot, rajoitukset ja pohdinnat viruksen taloudellisista vaikutuksista täyttävät edelleen suurimman osan mediatilasta kautta Euroopan. Samaan aikaan koronan varjoon jää paljon toimintaa ja kehityskulkuja, joista soisi uutisoitavan enemmänkin ja joilla voi olla kauaskantoisia vaikutuksia niin Ukrainan kuin koko Euroopan turvallisuuteen ja hyvinvointiin.

Kuusi vuotta sitten käynnistynyt Venäjän ja Ukrainan välinen sota on vaatinut jo yli 13 000 ihmisen hengen. Konfliktin ratkaisuun pyrkivän Normandia-ryhmän eli Ukrainan, Venäjän, Ranskan ja Saksan valtionpäämiesten välinen tapaaminen Pariisissa joulukuussa 2019 ei tuonut läpimurtoa. Keskeisimmissä kiistakysymyksissä, kuten Donetskin ja Luhanskin alueiden erityisasemassa, paikallisvaaleissa, joukkojen ja kaluston vetämisessä Itä-Ukrainasta ja itärajan palauttamisessa Ukrainan hallintaan, ei edistytty.

Kuva Johanna Suhonen

Osapuolten huhtikuulle kaavailemaa seuraavaa Normandia-ryhmän tapaamista ei järjestetty, ei edes videokonferenssina. Tämä ei välttämättä johtunut vain koronavirusepidemiasta: joulukuun Normandia-tapaaminen oli sekä Ukrainalle että Venäjälle pettymys, vaikka jälkimmäinen saattoikin jossain määrin parantaa neuvotteluasemaansa.

Venäjä saneli omat ehtonsa ryhmän tapaamiselle – muun muassa Krimin niemimaasta ei keskusteltaisi. Sen kannatti tulla neuvottelupöytään katsomaan, mitä myönnytyksiä se voisi poliittisesti kokemattoman Volodymyr Zelenskyn johtamalta Ukrainalta saada.

Normandia-ryhmän tapaamisen tapaan Venäjä kokeili kepillä jäätä 26. maaliskuuta järjestetyssä G20-videokonferenssissa. Siinä Putin esitti, että kansainväliset pakotteet tulisi poistaa humanitaarisista syistä. Koronakriisin aikana vähälle huomiolle ja uutisoinnille onkin jäänyt se, miten Venäjä pyrkii pandemian kustannuksella edistämään ulko- ja turvallisuuspoliittisia tavoitteitaan.

Ukrainan pysyvä edustaja YK:ssa, Serhiy Kyslytsya, reagoi samaiseen, myös YK:n yleisistunnolle esiteltyyn aloitteeseen. Hän totesi, että ”Kreml ymmärtää erittäin hyvin, etteivät kansainväliset pakotteet vaikuta koronaviruksen torjumiseen tarvittavaan humanitaariseen apuun” ja muistutti, että pakotteista ei pääse eroon tekosyillä, vaan lopettamalla kansainvälisen oikeuden loukkaukset.

Venäjän yritys ajaa omaa etuaan on ilmeinen myös siitä syystä, että samaan aikaan se esti alueensa kautta kulkevan, koronaviruksen torjuntaan tarkoitetun materiaalin toimittamisen Ukrainaan. Lisäksi sen tukemat Donetskin ja Luhanskin separatistiset ”kansantasavallat” (Донецкая Народная Республика, DNR, Луганская Народная Республика, LNR) ovat jo usean vuoden ajan estäneet humanitaaristen järjestöjen laajamittaisen pääsyn alueelleen, Kansainvälistä punaista ristiä lukuun ottamatta.

Toinen melko vähän julkisuutta saanut ehdotus hyväksyttiin 11. maaliskuuta Ukrainan, Venäjän ja Etyjin välisen Trilateral Contact Groupin (TCG) tapaamisessa Minskissä.

Kahden viikon välein kokoontuvan TCG:n tavoitteena on diplomaattisen ratkaisun löytäminen Itä-Ukrainan sodan päättämiseksi. Se käsittää neljä työryhmää, jotka keskittyvät turvallisuus-, talous-, humanitaarisiin ja poliittisiin kysymyksiin. ”Kansantasavaltojen” edustajat osallistuvat TCG:n toimintaan, vaikkeivat olekaan tunnustettuja neuvotteluosapuolia.

Mainittu ehdotus koski neuvoa-antavan ryhmän perustamista. Ryhmä koostuisi kymmenestä Ukrainan sekä kymmenestä DNR:n ja LNR:n edustajasta. Etyjin, Ranskan, Saksan ja Venäjän edustajat olisivat neuvoa-antavassa roolissa. Vaikka Zelenskyn hallinto on esittänyt ryhmän keinona edistää rauhanneuvotteluja, on tosiasia, että se myös legitimoi ”kansantasavaltoja”.

Ryhmän myötä syntyy asetelma, jossa Ukraina keskustelee Minskin sopimusten toteuttamisen poliittisista ja laillisista ratkaisuista suoraan DNR:n ja LNR:n edustajien kanssa Venäjän roolin muuttuessa osanottajasta neuvonantajaksi tai sovittelijaksi. Vaikka TCG jatkaa neuvotteluja myös Ukraina–Venäjä–Etyj-formaatissa, on Venäjä saanut läpi jotain, mihin se on pyrkinyt konfliktin alusta asti: etäännyttämään itseään sodasta ja painostamaan Ukrainan suoraan keskusteluun tukemiensa separatistialueiden edustajien kanssa.

Eräs koronauutisoinnin katvealueista on tilanne ”kansantasavaltojen” alueella. Siellä terveydenhuoltojärjestelmä on rapistunut entisestään sodan aiheuttaman toimitusketjujen katkeamisen sekä lääke- ja materiaalipulan takia. Lisäksi sodan ensimmäisten vuosien aikainen aivovuoto sekä humanitaaristen järjestöjen toiminnalle asetetut rajoitukset ja liikkumiseen liittyvät turvallisuusriskit ovat johtaneet tilanteeseen, jossa ihmisten pääsy hoitoon on vaikeutunut. Covid-19-pandemian myötä tilanne alueella voi kehittyä katastrofaaliseksi ottaen huomioon DNR:n ja LNR:n väestörakenteen: riskiryhmään kuuluvia vanhuksia on yli miljoona.

Molemmat ottivat hitaasti käyttöön rajoitteita – lähes kuukausi muun Ukrainan jälkeen. Ukrainan asevoimia ja separatisteja erottava kontaktilinja kuitenkin suljettiin jo 21. maaliskuuta. Sulkeminen tarkoittaa sitä, että ihmiset eivät pysty hakeutumaan hoitoon kontaktilinjan toiselle puolelle tai matkaamaan hallituksen kontrolloimille alueille nostaakseen valtion maksaman eläkkeen. Ne, joilla on Venäjän passi – joita Venäjä alkoi myöntää separatistialueiden asukkaille huhtikuussa 2019 – voivat käyttää voittoa tavoittelevia rahanvälittäjiä.

Karanteeni ja liikkumisrajoitukset ovat vieneet mahdollisesti ainoan tulon monelta muultakin muun muassa estämällä itse valmistettujen tuotteiden myynnin. Tästä syystä myös elintarvikkeiden hinnat ovat nousseet. Toisaalta rajoituksia ei juuri edellä mainitusta syystä ole noudatettu erityisen hyvin DNR:n ja LNR:n alueella.

Mitä tartuntojen määrään tulee, DNR:n ja LNR:n viranomaisten mukaan tartunnan saaneita on tällä hetkellä yhteensä reilut kolmesataa. Toisaalta tietäen ”kansantasavaltojen” tiedonvälityksen laadun ja toisaalta silminnäkijähavaintojen perusteella on varmaa, ettei todenmukaisia tilastoja kerrota. Sitäkään ei kerrota, millaisissa oloissa ja varustuksella paikallinen terveydenhuollon henkilökunta työtä tekee. Vaikka oikeat tilastot kerrottaisiinkin, olisi tilannekuvan tarkkuus kyseenalainen johtuen vaatimattomasta testauskapasiteetista. Koronakriisin myötä Donbassin alueeseen liittyy sotilaallisen uhan ja sisäpoliittisen epävakauden ohella nyt myös terveyteen kohdistuva riski.

Koronakriisi itsessään on riittävä haaste jokaiselle yhteiskunnalle. Ukrainalla on käsissään myös matalan intensiteetin sota, jossa ei lopulta ole kysymys vain Ukrainasta, vaan myös arvoista ja yhteiskuntamalleista. Ukrainassa kulkee demokratian ja autoritarismin raja. Toisin sanoen Ukrainan sodassa on kyse myös Euroopan turvallisuudesta. Siksi ei ole merkityksetöntä, miten länsimaat suhtautuvat siihen, mitä koronan varjossa tapahtuu.

***

VTM Johanna Suhonen on on äskettäin kotiutunut siviilikriisinhallintatehtävistä Etyjin Ukrainan tarkkailuoperaatiosta. Tätä ennen hän on toiminut tutkimus- ja asiantuntijatehtävissä Puolustusvoimien kansainvälisen keskuksen, Puolustusvoimien tutkimuslaitoksen ja Kriisinhallintakeskuksen projekteissa. Lisäksi hän on palvellut kahdesti sotilaallisissa kriisinhallintatehtävissä KFOR-operaatiossa Kosovossa sekä työskennellyt kehitys-, ihmisoikeus- ja hyvän hallinnon tematiikan parissa Latinalaisessa Amerikassa. Suhosen ja Juha-Antero Puistolan kirja ”Itä-Ukraina – Lännen etuvartio” ilmestyy tämän vuoden syksyllä (lisätietoa kirjasta tästä linkistä). 

Yhteydenotot: johanna.suhonen(at)kylkirauta.fi.