22 evp-upseeria saivat jälleen lukuvuoden 2018-2019 aikana jakaa johtamis-, ura- ja elämänkokemuksensa tuleville sotatieteiden kandidaateille. Johtamisen perusopintoihin kuuluneiden opintojaksojen Ihminen johdettavana sekä Johtaminen sodan ajan toimintaympäristössä aktoreina olivat 105. kadettikurssin ja 88. merikadettikurssin opiskelijat. Mentorit olivat jakautuneet 16 opiskelijaryhmään.

Mentorointi toteutettiin koko kurssille pidettyjen luentojen jälkeisinä kahden tunnin mittaisina ryhmäkeskusteluina. Ihminen johdettavana -opintojaksoon kuului myös mentorijohtoinen, julkisen, yksityisen tai kolmannen sektorin organisaatioihin tutustumisen teemapäivä. Lisäksi mentorit ohjasivat henkilökohtaisesti saman opintojakson oppimistehtävää.

Tarkastelen kirjoituksessani mentoroinnin opiskelijapalautetta sekä mentorien ja jaksojen opettajien kanssa keskusteluissa ilmenneitä vapaita kokemuksia.

Opiskelijat antoivat palautteensa omalla nimellään sähköisesti puolustusvoimien verkkoympäristössä PVMoodlessa. Vastaajista 81 mielestä mentoritoiminta loi erinomaista tai kiitettävää lisäarvoa opiskelulle ja 80 prosenttia antoi mentoritoiminnasta arvosanan erinomainen tai kiitettävä.

Mentorit saivat osaamisestaan ja asennoitumisestaan viljalti kiitosta. Toiveissa oli, että heidän kokemustaan ja ammattitaitoaan olisi voinut hyödyntää nykyistä enemmän henkilökohtaisessa ohjauksessa sekä johtamissuorituksessa. Joissain arvioissa kiinnitettiin huomiota sukupolvien väliseen kuiluun. Toisaalta sekä upseerin että siviilikokemuksen jakaminen koettiin esimerkein voiman ansiosta arvokkaaksi, ja tositarinoita haluttiin kuulla lisää.

Kokemus ja tuki voimaannuttivat

Oppijat suitsuttivat mentorien isällistä, vapaata ja huolehtivaa otetta. Näkökulman laajentamisen sekä kuuntelemisen ja oikeiden kysymysten esittämisen taito valmiiden vastausten antamisen sijaan sai myönteisiä huomautuksia.

”Mielestäni mentoritoiminta oli todella positiivista. Pienryhmissä keskustelu ja asioiden läpikäynti, sekä kokemusten jakaminen olivat todella opettavaisia tuokioita. Vielä tässä vaiheessa vähän pimennossa se, että mitä hyötyä mentoritoiminnasta todellisuudessa oli. Näkyvin osa eli välikommentit ryhmäkeskusteluissa eivät sinällään antaneet mitään lisäarvoa opintojaksolle.”

”Ehkä mentoreita voisi ohjeistaa antamaan enemmän kokemuksia heidän omasta johtamisesta. Heillä on enemmän johtamiskokemusta kuin ryhmällä yhteensä, ja siitä syystä suuria tiedonlähteitä/resursseja. Heitä voisi kehottaa löytämään tasapaino siinä kuinka paljo he liittyvät keskusteluihin, ja kuinka paljon he pysyvät taka-alalla ja antavat ryhmän itse hoitaa keskustelun kulkua.”

”Mentoritoiminnassa ryhmät tulisi koostaa saman puolustushaaran edustajista/henkilöistä, joiden johtamiskokemus on lähellä toisiaan. Mielestäni mentoritoiminta oli hyvä tapa kerrata oppituntien aiheita sekä kuulla niin vertaisten, kuin kokeneemmankin johtajan näkemyksiä, kokemuksia ja ajatuksia. Mentorikeskustelu pakotti jokaista ajattelemaan käsiteltävää aihetta, joka lisäsi myös oppimista. Mentori oli täysillä mukana ja esitti keskusteluissa hyviä ajatuksia, mutta antoi myös kadeteille riittävän vapauden johtaa keskustelu itse.”

Vuorovaikutuksen monensuuntaisuus keskusteluttivat

Mentoritoiminnan perusajatus, jonka mukaan molemmat osapuolet ovat sekä saajia että antajia, kantoi pääsääntöisesti.

”Mentori oli aktiivinen ensimmäisestä tapaamisesta aina opintojakson loppuun asti. Hän ei dominoinut ryhmäkeskustuilta, vaan tuki ja ohjasi tarkoituksenmukaiseen suuntaan. Teemapäivänä pääsimme tutustumaan kolmeen erityyppiseen organisaatioon –> tosi jees. Tulevaisuudessa oli hienoa, jos mentori antaisi yksilöllistä ”palautetta” tai näkemyksiä esim. opintojen suunnittelun tai tulevaisuuden tavoitteiden osalta.”

”Keskusteluissa välillä olisi voinut luottaa myös meidän kokemuksiimme asioista, eikä aina tyrmätä ajatuksiamme kertomalla miten teidän kokemuksenne asiasta kertovat.”

Usea vastaaja toi kuitenkin painokkaasti esiin mentorien heterogeenisyyden.

”Kuulemani mukaan ryhmämme mentorit olivat huomattavasti parempia, kun muilla ryhmillä. Mentorikeskusteluissa toivoisin mentoreilta enemmän aktiivisuutta ja omia näkemyksiä asioihin, etenkin omien esimerkkien kautta.”

”Omalle kohdalle tuli hyvä mentori, joten voin sanoa että se toi lisä-arvoa opiskeluun. Kuulemani mukaan kaikilla ei ole ollut yhtä hyvä tilanne.”

”Mentorin olisi hyvä myös osata tukea hieman enemmän, oma mentorimme ei oikein tehnyt mitään, mutta oli vain mukana.”

Turvallisuuden ilmapiiri vapautti

Palautteissa korostuivat mentoritoiminta näkökulmia avartava panos, jota luotsit höystivät tasaveroisuuden ja historiallisen jatkumon ilmapiirissä.

”Mentoritoiminta oli oppimista tukevaa ja sieltä sai hyvää vinkkiä tulevaan. Päällimmäisenä jäi mieleen se, että nyt meidän kadettien ymmärrys puolustusvoimista on melko kapea, mutta laajentuu ajan kuluessa.”

”Mentoroinnin keskustelutilaisuudet olivat ryhmämme osalta toimivat, vapaa ilmapiiri ja muutenkin luontevan oloinen tapahtuma, jossa sai vapaasti sanoa mielipiteensä. (ehkä kurssin parhaat osuudet)”

”Mentoreiden tuoma tietotaito ryhmäkeskusteluihin oli hyvä. Heiltä pystyi kysymään kysymyksiä mihin emme itse pystyneet vastaamaan.”

”Mentorit toimivat hyvin tukena ryhmäkeskusteluissa ja toivat niitä kallisarvoisia kokemuksen kultakimpaleita.”

Teemapäivä avarsi näkemystä ja ymmärrystä
Teemapäivän oppijat katsoivat tuovan lisää syvyyttä ja havainnollistavaa ymmärrystä eri toimijodien johtamiskäytäntöjen moninaisuuteen ja haasteisiin yhteydessään. Kritiikkiä tuli päivän hajauttamisesta useaan yhteisöön sekä purkutilaisuuden järjestelyistä.

”Johtamisen teemapäivä sen sijaan oli erinomainen; päivän aikana mahdollisuus vertailla siviiliorganisaation tapoja toimia ja johtamisperiaatteita Puolustusvoimien malliin antoi paljon materiaalia mm. oppimistehtävään. Päivä toi myös esiin mahdollisuuksia päivittää Pv:n toimintaa, mutta siviiliorganisaation oppien siirtäminen Pv:n kulttuuriin on todennäköisesti erittäin haastavaa.”

”Teemapäivämme olivat mielestäni erittäin soveltuvia meidän opintoihin, koska ne koskivat organisaatioita joilla oli jonkinlainen linkki Pv:iin.”

”Teemapäivä oli todella positiivinen kokemus. Sen aikana konkretisoitui moni teorian tasolla epäselväksi jäänyt asia. Teemapäivän purkutilaisuus olisi mielestäni järjestää heti seuraavien päivien aikana.”

Mentorit toivoivat teemapäivän suunnitteluun etupainoisuutta: vierailun onnistuminen kohdeorganisaatiossa parin kuukauden varoitusajalla on osoittautunut haastavaksi. Näyttäisi myös siltä, että kaksi kohdeorganisaatiota riittää ryhmälle.

Mentorien kaikki osaaminen käyttöön

Lukuisista kehittämisehdotuksista päällimmäisinä olivat mentorien nykyistä monipuolisempi ja painopisteiltään tavoitteellisempi hyödyntäminen luennoilla, johtamisharjoituksissa sekä henkilökohtaisessa ohjauksessa. Myös puolustushaarakohtainen mentorointi tuli esiin.

”Kehittäisin mentoritoiminnassa sen painottamista johtamissuoritukseen eli jotta mentorit pystyisivät antamaan hyvää ja konkreettista palautetta voisi olla päivä, jolloin he näkevät jonkin johtamissuorituksen.”

”Kehittämisajatuksena mentoritoiminta voisi olla jaoteltuna puolustushaaroittain, sillä johtamiskokemukset ovat erilaisia ja täten saataisiin kohdennetumpaa mentorointia. Toisaalta tällöin erilaisten kokemusten jakaminen kärsisi.”

”Mentori toiminta sinällään on hyvä lisä johtamisopintoihin, eikä mentoreissakaan vikaa ollut. Kuitenkin noin 60-vuotiaan ye-upseerin ja reilun parikymppisen kadetin maailmankuva ja elämän kokemus eroavat niin paljon, etten kokenut saavani heiltä juuri mitään lisää. Olisi ollut myös hyvä jos mentorit olisivat olleet läsnä johtamissuorituksissa, jolloin palautteesta saisi enemmän irti.”

Mentorien ei toivottu esittelevän johtamisen teorioita vaan keskittymään upseeriuden arjen voittoihin ja sudenkuoppiin.

”Enemmän tapauskohtaisia, omia esimerkkejä työelämästä. Avaisi enemmän keltanokkien putkinäköä, mitä se työelämä todellisuudessa tulee olemaan.”

Johtaminen sodan ajan toimintaympäristössä -opintojakson järjestelyt saivat vastaajat pohtimaan mentoritoiminnan nykyistä parempaa suunnittelua. Joidenkin mentorien asenne sai myös kielteistä arviointia.

”Muuttaisin ryhmätyötä. En osaa sanoa mikä olisi hyvä, mutta tämä vaikutti olevan liian haastava ja esittelytilaisuus oli ”cringeä” katsottavaa, kun mentorit ”servasivat” kadetteja luentosalin edessä. En olisi ainakaan itse nauttinut olla edessä esiintymässä, eikä olisi ainakaan kehittänyt esiintymisvarmuutta.

Mentorien ja vastuuopettajan välisissä keskusteluissa tuli ilmi ongelmalähtöisen oppimisen mahdollisuus.

”Avasin lopuksi keskustelun mentoritoiminnan kehittämisestä ja kerroin ajatuksesta, että etenkin Y4F-opintojaksolla voisi opetukseen ottaa tapaustarkasteluja, eli osassa mentorikeskusteluja voisi käsitellä jotain tapausta (casea) opetetun (tai osin itseopiskellun) teorian pohjalta. Lähestyminen olisi ongelmalähtöistä opetusta (problem based learning). Tämä sai kannatusta ja otetaan opettajien toimesta jatkokehittelyyn.”

Oppijat eivät palautteissaan aina silittäneet luotsejaan myötäkarvaan. Kritiikki oli kuitenkin rakentavaa, siitä huokui yhteisöllisen oppimisen pyrkimys. Siksi lausahduksiin, että ”mentorointi on turhaa, teemapäivä ei antanut kovin paljon eväitä, nämä voisivat hyödyttää enemmän maisteriopiskelijoita” tai ” henkilökohtaisesti en saanut kauheasti irti mentoroinnista”, mahdollisuus mentorointiin on erinomainen ajatus, mutta sen määrää voisi hieman pudottaa alaspäin” kannattaa pysähtyä.

Monimuotoisen, kunkin mentorin erityisosaamisen ja painopisteajattelun ohella mentorivalinnoissa on myös kannettava vastuunsa: jokainen oppija ansaitsee tasaveroisen hiljaisen tiedon saattajansa. Haitaksi ei liioin liene ”oman mentorin kokemus paitsi puolustusvoimien, myös siviiliyhteiskunnan johtamisympäristöistä äärimmäisen arvokasta” -palautteen hyödyntäminen.

Kirjoittaja, KTT, majuri evp Pekka Kurvinen työskentelee itsenäisenä johdon konsulttina ja valmentajana sekä tietokirjailijana.
kurvisen.pekka(at)gmail.com, Twitter: (at)PKurvinen