Sini Rantakari

Kadettikoulutuksen juhlavuonna on muisteltu suomalaisen upseerikoulutuksen historiaa. Moni asia on ajan kuluessa muuttunut, jokin pysynyt samakin.

Ne kolme asiaa, joita arvostan eniten suomalaisessa upseerissa, ovat pysyneet samoina. En ole nähnyt niitä läheltä, vaan pitänyt niitä itsestäänselvyyksinä. Mutta keskustelut muunmaalaisten upseerien puolisoiden kanssa ovat paljastaneet, että itsestäänselvyyksiä ei ole.

Kadettiupseerien opintoihin valitut ovat suorittaneet varusmiespalveluksen

Suomalainen upseeri on kulkenut koko tien alokkaasta alkaen. Hän tuntee ja tietää kokemuksensa kautta, millaista on olla eri tehtävätasoilla Puolustusvoimissa. Kaikki upseerit ovat nukkuneet teltassa ja tehneet ruokaa trangialla, ryömineet ja kaivautuneet.

 Vaikka armeijan hierarkia on selvä, jokainen tietää jokaisen käyneen läpi kaikki vaiheet. Uskon sen vahvistavan paitsi asiantuntemusta myös sotilaiden keskinäistä luottamusta ja kaikkien palveluksessa olevien ryhmähenkeä.

Kadettikoulutus on osittain yhteistä eri puolustushaaroille

Jo ensimmäiseltä kadettikurssilta valmistui upseereita maa- ja ilmavoimien palvelukseen. Vuodesta 1953 alkaen kadettikoulutuksen ensimmäinen vuosi on ollut kaikille puolustushaaroille yhteinen. 2000-luvun alussa koulutusta uudistettaessa tämä rakenne purettiin, mutta jo seuraavassa uudistuksessa 2006 palattiin taas yhteiseen aloitukseen.

On maita, joissa eri puolustushaarojen koulutus on eriytetty niin, ettei toisten edustajia edes tapaa. Kuppikuntien ollessa näin erillään syntyy helposti vääriä ja vahingollisia mielikuvia toisista. Yhteistyön tekeminen voi muodostua hyvin haastavaksi, kun toisia ei tunneta eikä ehkä halutakaan oppia tuntemaan.

Suomalainen upseeri ei pelkästään tutustu muiden puolustushaarojen ja aselajien upseereihin, vaan saa heistä myös kurssiveljiä ja -sisaria. Vaikka huumori olisi hurttia, yhteys säilyy ja kaikki tietävät yhteistyön tarvittaessa sujuvan. Maanpuolustuksen kokonaisuuden hahmotus ei ole varattu vain ylimmälle upseeristolle, vaan se kuuluu luonnollisena osana upseerin osaamiseen.

Kadettikoulutukseen kuuluvat myös juhlat

Puolisona olen käynyt juhlimassa Maanpuolustuskorkeakoulussa. Juhlat ovat olleet odotettuja ja erityisiä kohokohtia vaativan arjen lomassa. Seurustelun, puheiden, musiikin ja tanssin kautta olen nauttinut puolisoni työn parhaista puolista ja tutustunut vertaisiini.

Juhla on tapa muistaa tärkeitä asioita ja tapahtumia. Sellaisesta armeijasta en ole kuullutkaan, jossa upseerit eivät järjestäisi juhlia.

Sini Rantakari on upseerin vaimo ja neljän lapsen äiti. Hän tekee työkseen psykoterapiaa pääosin parisuhdekysymyksissä ja kirjoittaa Rakkauden ammattilaiset -blogistina (linkki).