Onko asevelvollisuus todella haasteen edessä?
ST Risto Sinkko
Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunta (MTS) on kiitettävän aktiivinen maanpuolustukseen liittyvien seminaarien ja tapahtumien järjestäjä. Syyskuun 20. päivänä oli aiheena ”Asevelvollisuus haasteen edessä?” (linkki MTS:n sivulle).
Lisäsin tämän kolumnin otsikkoon sanan ”todella”. Seminaarissa istuessani alkoi tuntua siltä, että vanha sähkömies taisi olla oikeassa sanoessaan, että ei kannata korjata sellaista, joka toimii.
Ensimmäisessä puheenvuorossa puolustusvoimien koulutuspäällikkö, prikaatikenraali Jukka Sonninen selvitti varusmieskoulutuksen uusia suunnitelmia ja kehityskohteita (linkki esitykseen). Vuonna 2020 uudistettu koulutus ulottuu kaikkiin kouluttaviin joukko-osastoihin. Sonninen muistutti kuulijoita myös MTS:n vuotuisesta kyselystä, jonka mukaan yli 80 prosenttia suomalaisista kannattaa nykyistä asevelvollisuusjärjestelmäämme. Tuo osuus on koko 2000-luvun ajan kasvanut.
Prikaatikenraali Sonnisen mukaan 1987 syntyneiden ikäluokasta 70 prosenttia miehistä suoritti aseellisen palveluksen ja siviilipalveluksen käyneiden osuus oli 6 prosenttia. Nykyisillä koulutettujen määrillä saavutetaan 15 vuodessa nykyinen sodan ajan joukkojen vahvuus eli 280 000 sotilasta, kun vanhimpien ikäluokkien sodan ajan sijoitukset purkautuvat.
Seminaarin paneelin osallistuneet eduskuntapuolueiden kansanedustajat olivat hyvin yksimielisiä leikkimielisissä äänestyksissään antamalla ”vihreää väriä” nykyiselle järjestelmälle.
Mitkä sitten ovat järjestelmän haasteet?
Haasteena on muun muassa se, että kokonaisturvallisuuden kannalta asevelvollisuusjärjestelmä on sukupuolittunut. Elisabeth Rehn Bank of Ideas -yhdistyksen puheenjohtaja Kaisa-Maria Tölli totesi (linkki esitykseen), että muuttuneessa turvallisuustilanteessa nykyjärjestelmämme ei tue riittävästi kokonaisturvallisuutta, joka on rakennettu lähinnä sotilaallisen puolustuskyvyn tarpeisiin. Yhteiskunta ei käytä resurssejaan tehokkaasti, koska kaikkia – sukupuoleen katsomatta – ei osallisteta palvelukseen.
Ratkaisuna esitetään kutsuntojen laajentamista koskemaan koko ikäluokkaa, niin naisia kuin miehiä. Kutsunnat johtaisivat asepalvelukseen tai varautumispalvelukseen ja käytännön työkaluksi muodostuisi kokonaisturvallisuusrekisteri. Kokonaisuudesta rakentuisi kansalaispalvelumalli.
Suomen Sadankomitean pääsihteeri Anni Lahtinen esitti (linkki esitykseen) muutoksia asepalvelukseen lähinnä siitä näkökulmasta, että palvelukseen tulisivat siihen parhaiten motivoituneet. Enää ei koulutettaisi joukkoja joukkotuotantomallin mukaan, vaan yksilöitä. Sadankomitean vision mukaan Suomen armeija perustuu pieneen ja hyvin koulutettuun reserviin ja vapaaehtoiseen asepalvelukseen.
Poliitikkojen paneelissa tunnistettiin nykyjärjestelmän ongelmia. Esitettiin muun muassa, että tytöt eivät saa maanpuolustusvelvollisuudestaan samanlaista tietoa kuin pojat ennen kutsuntaikään tuloaan. Esimerkiksi tieto mahdollisuudesta naisten vapaaehtoiseen asepalvelukseen saattaa livahtaa ohi.
Poliitikot olivat kuitenkin nykyjärjestelmän kannalla, eivätkä välttämättä halunneet puuttua naisia koskeviin yksityiskohtiin. Kansanedustaja Eero Heinäluoma totesi, että ”piru asuu yksityiskohdissa”. Tämä lienee tulkittavissa niin, että nykyiseen järjestelmään ei haluta piirteitä, jotka itse asiassa veisivätkin pohjaa pois nykyjärjestelmältä.
Everstiluutnantti Janne-Pekka Sarpoman esitys Norjan sukupuolineutraalista palvelusjärjestelmästä ei herättänyt kommentointia panelisteissa. Norjan tilannetta sivuttiin epäsuorasti kuitenkin siten, että kysyttäessä poliitikkojen näkemyksiä tulevasta hallitusohjelmasta ja sen puolustusosiosta, todettiin Suomen olevan jatkossakin sotilaallisesti liittoutumaton maa. Tämä jätti seminaarin ”takapenkkiläiselle” avoimeksi kysymyksen siitä, onko nykyinen asevelvollisuusjärjestelmämme ja koulutettujen reserviläisten määrä itse asiassa vaihtoehto sotilaalliselle liittoutumiselle. Nato-sanan olisi kyllä voinut ääneenkin seminaarissa sanoa.
Prikaatikenraali Sonninen mainitsi esityksessään, että nykyisessä turvallisuustilanteessa monet maat harkitsevat uudelleen asevelvollisuusjärjestelmän sovelluksia ja käyttöönottoa, viimeisimpänä Ranska. Prosessi voi olla kivulias. Kun asiaa tarkastellaan maan rajojen ulkopuolelta, järjestelmämme havaitaan perustelluksi, hyvin toimivaksi ja turvallisuusajatteluumme hyvin sopivaksi. Eri tavoin perusteltujen sisäisten paineiden takia järjestelmäämme ei ole syytä päästää hävittämään olennaisia etujaan.
