ST Risto Sinkko

Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan (MTS) tämän vuotinen kansalaisille kohdistettu mielipidekysely kertoo myönteisiä asioita maanpuolustuksesta. Tutkimuksen vastanneista 83 prosenttia määritteli tärkeimmäksi aseellisen puolustamisen kohteeksi maan itsenäisyyden. Prosenttiosuus on täsmälleen sama kuin kymmenen vuotta sitten toteutetussa vastaavassa tutkimuksessa.

Kansalaisten mielestä huolestumista aiheuttavat eniten maailman pakolaistilanne (83 %) ja kansainvälinen terrorismi (81 %). Huomattakoon, että Taloustutkimus Oy on tehnyt tutkimuksen henkilökohtaiset haastattelut Turussa tapahtuneen terrorismina tutkitun puukottamisen jälkeen. Tulosta ei voi tulkita siten, että pakolaistilanne suorastaan olisi maan itsenäisyydelle ja olemassaololle uhka, mutta jotain tämän suuntaista mielipideilmastossa saattaa väreillä.

Kansalaisten mielestä ulkopolitiikan hoito paranee jo toista vuotta peräkkäin. Nyt 73 prosenttia tutkimuksen vastaajista sanoo, että ulkopolitiikkaa on viime vuosina hoidettu hyvin. Perusteluja tarkentavien kysymysten mukaan positiiviset kommentit kohdistuvat Tasavallan presidentti Sauli Niinistöön. Perusteluina mainittiin usein hyvien suhteiden hoitaminen Venäjään. Hyvin on kansalaisten mukaan hoidettu suhteita myös naapurimaihin ja muihin maihin, mutta suhteita Yhdysvaltoihin ei mainittu samaan tapaan kuin Venäjään. Tutkimuksen vastaajista 37 prosenttia katsoo kuitenkin, että Venäjä vaikuttaa turvallisuuteemme kielteisesti. Toki arviointi on lientynyt viime vuodesta, silloin vastaava osuus oli 50 prosenttia. Yhdysvaltojen vaikutuksen näkee kielteisenä 22 prosenttia tutkimuksen vastaajista.

Tutkimuksen julkistamistilaisuudessa keskusteltiin siitä, voisiko kielteisyys olla Yhdysvaltojen presidentti Trumpista johtuvaa. Kielteisyys on kyllä kasvanut kolme prosenttiyksikköä viime vuodesta, mutta kielteistyminen on kasvanut jo vuosina ennen Trumpin aikaa. Vuonna 2009 Yhdysvaltojen vaikutusta kielteisenä pitäneitä oli 11 prosenttia vastanneista.

Turvallisuuden mielipideilmastossa suhtautuminen Yhdysvaltoihin ja Natoon vaihtelee maailmanpolitiikan tilanteiden mukaan ja olennaista on 2000-luvulla ollut Venäjän toiminta. Korkeimmillaan Naton kannatus meillä on ollut Georgian sodan jälkeen vuonna 2008 ja Ukrainan tapahtumien jälkeen vuonna 2014. Samaan vaikutusketjuun liittyy myös Yhdysvaltojen toiminnan pitäminen Suomen turvallisuutta heikentävänä tekijänä. Vuonna 2008 näin ajatteli 22 prosenttia vastaajista ja 32 prosenttia piti Naton vaikutusta turvallisuuttamme heikentävänä. Kansainvälisten suhteiden kiristyessä kansalaiset saattavat ajatella asiaa kahdenkeskisen vastakkainasettelun mallin kautta tai ainakin jonkinlaisena vahingollisena sapelinkalisteluna. Venäjää vastustettaessa on vaarana, että Yhydsvallat tai Nato ryhtyvät toimiin, jotka ovat haitallisia Suomenkin kannalta. Natoon liittymistä kannattaa nyt 22 prosentti tutkimuksen vastaajista, vastustajia on 62 prosenttia.

Vaikka Venäjän katsotaan edelleen vaikuttavan turvallisuuteemme kielteisesti, ei taustalla näyttäisi olevan niinkään tilanne Ukrainassa. Ukrainan tilanteesta ”paljon” huolestuneita oli nyt 8 prosenttia, vuonna 2014 28 prosenttia. Ukrainan kriisi on tunnetusti jäätynyt, myös median uutisoinnissa, eikä näy samalla tavalla enää ihmisten mielipiteissä.

Näissä tutkimuksissa on vuosien mittaan ajateltu, että kansalaisten halu korottaa puolustusvoimien määrärahoja mittaisi omalla tavallaan maanpuolustustahtoa. Omissa tutkimuksissani ole havainnut, että näin ei kuitenkaan ole ”syvän rauhantilan” vallitessa, vaan korotushalu korreloi bruttokansantuotteen volyymin muutoksen kanssa. Kansantuotteen kasvaessa näytetään ajattelevan, että rahaa riittää puolustusvoimillekin. Vuoden 2013 jälkeen tilanne on kuitenkin olennaisesti muuttunut. Vuonna 2014 korottamista puoltavien osuus oli 56 prosenttia ja sen jälkeen osuus on ollut pysyvästi 47 prosenttia. Kansalaisten ajattelussa näyttää tapahtuneen pysyvä muutos siihen suuntaan, että puolustusvoimat todella tarvitsee määrärahansa ja myös rahaa lisää. Yhtä suuri korotusta toivovien osuus on viimeksi ollut 1970-luvun alkupuolella, jolloin tilanne ja tausta olivat aivan toiset.

Sama trendi näkyy myös siinä, että nykyisen asevelvollisuusjärjestelmämme kannatus on suurempi kuin koskaan aikaisemmin (81 %). Kasvu on ollut tasaista koko kuluvan vuosikymmenen ajan. Taustaksi on helppo nähdä kansalaisten arvio entistä turvattomammasta tulevaisuudesta. Maanpuolustustahto on samalla tasolla kuin viime vuonna. Maamme aseellisen puolustamisen kannalla on 72 prosenttia vastaajista.

Vastaajista 51 prosenttia näkee kansainvälisen sotilaallisen kriisinhallintatoimintaan osallistumisen kasvavasti turvallisuuteen vaikuttavana tekijänä. Vuonna 2012 osuus oli vain 16 prosenttia. Tutkimuksesta ei voida päätellä, mikä tämän muutoksen taustalla on, eihän osallistumisemme kriisinhallintatehtäviin ole kasvanut vastaavassa suhteessa, vaan työtä on tehty suhteellisen tasaisesti korostamatta sitä erityisesti julkisuudessakaan. Tulos kuvaa kansalaisten positiivista suhtautumista.

Varsinainen kansansuosikki tuloksen mukaan on sotilaallinen yhteistyö Ruotsin kanssa. Vastaajista peräti 94 prosenttia suhtautuu siihen myönteisesti, ja yhteistyö kaikkien Pohjoismaiden kanssa saa yhtä laajan kannatuksen. Asia on ollut julkisuudessa esillä monin tavoin ja myös johtavien poliitikkojen puheissa. Kansalaisilla on vankka näkemys myös Euroopan unionin yhteisen sotilaallisen puolustuksen järjestämisestä. Vastaajista 70 prosenttia pitää sitä turvallisuuttamme lisäävänä tekijänä.

Viime vuosien kehitys mielipideilmastossamme kuvaa uutta normaalia, johon kuuluu kasvanut maailmantilan turvattomuuden tunne, maanpuolustusasioiden nouseminen aikaisempaa enemmän kansalaisten mielenkiinnon kohteeksi ja myös halukkuus panostaa maanpuolustukseen monin eri tavoin. Tulevaisuus on avoin, ja tulevista muutoksista emme tiedä. Joidenkin asiantuntijoiden mukaan seuraava suuri muutos saattaa olla vallanvaihdos Venäjällä. Todennäköisenä pidetään, että se ei tapahdu demokraattisin keinoin samaan tapaan kuin länsimaissa on totuttu.

MTS:n mielipidetutkimusten hyvää tarkoittavaa periaatetta ei ole syytä epäillä, mutta asiaa voi tarkastella myös siitä näkökulmasta, mitä tutkimuksessa ei ole kysytty. Viimeksi vuoden 2015 tutkimuksessa kysyttiin ”Jos Suomi joutuu tavanomaisin asein käytävään sotaan, niin millaiset mahdollisuudet katsoisitte Suomella olevan puolustautua?”. Tuolloin 64 prosenttia vastasi, että mahdollisuudet ovat huonot tai erittäin huonot. Aivan samaa tasoa oli vastaus myös edellisenä vuonna. Koska asiaa ei ole mitattu, on oletettavissa, että kansalaisten käsitys puolustuskyvystä ei juuri ole muuttunut.

Toistakymmentä vuotta sitten kysyttiin myös, pyrkisikö tutkimuksen vastaaja sodan uhatessa poistumaan maasta. Noin neljännes vastaajista kertoi näin tekevänsä. Tätä spontaania evakuoitumista kuvaavaa kysymys ei sittemmin ole toistettu.

MTS:n mielipidetutkimukseen ”Suomalaisten mielipiteitä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta maanpuolustuksesta ja turvallisuudesta, 2017” voi perehtyä kokonaisuudessaan tästä linkistä.