”Sotilasjohtamisen uusia tuulia”
ST Risto SInkko
Suomen Sotilassosiologinen Seura kutsui vuosiseminaariinsa 8.3.2017 tunnetun ja ansioituneen professori Anthony Kingin Warvickin yliopistosta. King oli seminaarin pääesiintyjä. Hänen kiinnostuksensa kohteena on aikaisemmin ollut pienryhmäkiinteys ja hän on tutkinut muun muassa brittiläisen merijalkaväen sotilaita. Monet tuntevat hänen teoksensa The Combat Soldier vuodelta 2013.
Nyt hänen teemansa oli Command in the 21st Century. Esitys liittyy hänen käynnissä olevaan tutkimushankkeeseensa. En tässä referoi hänen esitystään kokonaisuutena, vaan yhtä sen ainakin itselleni yllätyksellistä osaa. Odotin puhujalta sotilassosiologista tai ainakin käyttäytymistieteellistä esitystä, mutta se olikin lähinnä johtamisen tekniikkaa.
King nimittäin otti esimerkiksi kenraali James Mattisin, joka nykyään tunnetaan Yhdysvaltojen uuden hallinnon puolustusministerinä. Mattis nimitettiin tehtävään, vaikka hänen erostaan asevoimista ei ollut kulunut vielä säädettyä seitsemää vuotta, ainoastaan kolme vuotta.
Kingin mukaan Mattis on lahjakkaimpia hänen tuntemistaan komentajista, ja sitähän tämän urakin osoittaa. Esitys koski Mattisin toimintaa kenraalimajurina, 1. merijalkaväen divisioonan komentajana Irakissa vuosina 2003-2004. Mattis johti divisioonaansa tavalla, jota King kuvasi termillä Command Collectivism. Selitys tälle on se, että divisioonan komentaminen on niin monimutkainen tehtävä, että siitä ei voi selvitä aikaisemmalla heroistisella yhden miehen tavalla.
Muutokseen on johtanut monimutkaisuuden lisäksi se, että toiminnan aikajänne on samalla sekä kasvanut että lyhentynyt. Toiminta-alue on laaja, jopa 2500 neliökilometriä. Toiminnan tarkkuuden ja täsmällisyyden (precision) vaatimukset ovat kasvaneet sotilaalliselta ja laillisuuden kannalta samoin kuin tiedonvälityksen kannaltakin.
Kingin mukaan Mattis loi läheiset tiimimäiset suhteet kaikkiin alaisiinsa komentajiin, rykmentin ja pataljoonien komentajiin, joita oli yhteensä toistakymmentä. Tämä tapahtui kuitenkin niin, että alaiset täysin ymmärsivät hänen ajatuksensa, eivätkä kiistäneet hänen ehdotonta komentajuuttaan. Joidenkin alaisten tehtävänä oli toimia hänen silminään taistelualueella, joka ei siis ollut rintamamuodossa vaan laajalle alueelle hajautettu ”teatteri”. King ei esityksessään maininnut sitä, että Mattis erotti yhden alaisensa rykmentin komentajan. Tämän everstin tapaus oli poikkeuksellinen merijalkaväessä (Wikipedian mukaan), ja herätti huomiota.
Mattis myös pyrki tulkitsemaan omaa saamaansa käskyä niin, että visioi sen mahdollisimman syvällisesti edelleen alaisilleen. Organisatorisesta asemastaan hänellä oli kuva, että hän ei ollut yksi porras hierarkkisessa järjestelmässä, vaan pikemminkin toiminnan keskuksessa, johon monenlaiset toiminnat ja toimijat jatkuvasti vaikuttivat ja olivat yhteydessä. Kun toiminnan ympäristöä kuvaa termi insurgency, on tällainen toimintatapa paras mahdollinen. Toiminta on tullut ajallisesti ja alueellisesti niin monimutkaiseksi, että yksi komentaja ei pysty sitä hallitsemaan. Yhden komentajan tilalle on tullut ammattimainen komentajatiimi. Alaisistaan Mattis sanoi, että ei halua heidän olevan naruilla liikuteltavia nukkeja, mutta haluaa heidän toteuttavan voimakkaasti hänen näkemystään.
Kaikille alaisilleen kirjoittamassaan viestissä Mattis kehotti heitä ”käyttämään aivojaan ennen kuin käyttävät asettaan”. Silti hänen antamakseen tuli pommituskäsky, jossa väitettiin kuolleen 42 siviiliä (Wikipedian mukaan). Syrjäisessä rakennuksessa lähellä Syyrian rajaa pidettiin häitä, mutta talo tulkittiin terroristien suojapaikaksi. Mattis antoi käskyn 30 sekunnissa. Hän piti hääselitystä naivina.
Kingin tutkimusprojektista kuullaan varmasti lisää sen edetessä ja tulosten valmistuttua. Jo nyt esitetyissä näkemyksissä on suomalaisellekin sotilasjohtamiselle mietittävää, ja varmasti joudutaan pohtimaan, missä laajuudessa. Kingin johtamisnäkemyksessä ihmetytti hieman se, että esityksen alussa hän vetosi Peter Druckeriin, joka Suomessakin on tunnettu johtamisen analysoija, mutta lähinnä 1980-luvulla.
ST, maj res Risto Sinkko on aiemmin kirjoittanut verkkolehteen artikkelit ”Epävarmuuden aika heijastuu kansalaisten maanpuolustusajatteluun” (18.10.2014), ”Vapaaehtoisuus maanpuolustuksessa kaipaa tukea” (11.11.2014), ”Löytyykö maanpuolustusajattelulle yhteistä pohjaa?” (23.11.2014), ”Maanpuolustusajattelun heikoista signaaleista ”suoraan huutoon” (08.12.2014) ja ”Henkisen maanpuolustuksen suunnittelusta henkisen maanpuolustuksen suunnitteluun” (9.11.2016) ,”Ulkoinen ja sisäinen turvattomuus ajan ilmiö” (2.12.2016) sekä ”Turvallisuustilanteessa ei paluuta entiseen” (22.12.2016).
