Pekka Kurvinen

Kun puolustusvoimain komentaja sanoo valtamedian haastattelussa pyöräilevänsä virkapaikalleen kesät talvet, hän kertoo harrastuksestaan. Mutta samalla kenraali Lindberg luo käsityksen elämäntapavalinnoistaan, luotettavuudestaan ja kenttäkelpoisuudestaan. Hän tarjoaa mielikuvan johtamansa sotilaallisen organisaation arvoista turvallisuuden tuottajana sekä hallitsee puolustusvoimien mainetta.

Alkukantaisimmillaan viestintä nähdään yksipuolisena tiedottamisena (Åberg 2000). Tällaista prosessia edustaa sotilaskäsky. Käskyn perillemenon varmistamiseksi, häiriöiden poistamiseksi, käskynantaja valitsee tarkoituksenmukaisimman kanavan ja varmistaa lähettämänsä sanoman perillemenon. Hän tarkistaa vastaanottajalta yksityiskohdan tai pyytää tätä toistamaan keskeiset osat. Ennen käskyyn johtanutta päätöstään käskyttäjä on todennäköisesti keskustellut aselajijohtajien ja muiden sidosryhmien kanssa järjestelyistä – kuuntelemisen ja puhumisen vuorovaikutuksessa.

Prosessin ohella viestinnän avulla luodaan aina myös merkityksiä (Åberg 2000) – esimerkiksi turvallisuutta, luotettavuutta, uskottavuutta, kannustavuutta ja avoimuutta – joita vastaanottajat jakavat ja tulkitsevat. Yksittäiset sotilaat kantavat arvomerkkejä ja kokardia, joiden avulla heidät osataan sijoittaa organisaatioissaan omaan hierarkkiseen paikkaansa. Sotilasarvossa vanhemman teitittely viestii paitsi arvojärjestyksestä myös historiallisesta ja kulttuurisesta perinteestä sekä käytöstavoista: esimerkiksi Saksassa tai sen aiemmassa alusmaassa Virossa teini-ikäistä vanhemman, aiemmin tuntemattoman tai vain lyhyen työtoveruuden henkilön sinutteleminen on toisen epäkohteliasta, väheksymistä, jopa tytöttelymäistä halveksimista. Ruotsissa sinutteleminen sen sijaan on kuninkaallisia lukuun ottamatta säännönmukaista.

Kun ylipäällikkö pitää uudenvuodenpuheen tai puolustusministeri lausuu käsityksensä kaksoiskansalaisuudesta, viestinnän vaikutukset ovat ulko- ja turvallisuuspoliittisina hyvinkin laajakantoisia.

Kadettien tanssikurssit ja kastejuhla yliopistorituaaleina

Suomi juhlii itsenäisyyspäiväänsä tavalla, joka kunnioittaa yhtäältä sotaveteraanisukupolven uhrauksia ja toisaalta antaa arvonsa tämän päivän menestykseemme vaikuttaneille vaikkapa kunniamerkkien sekä sotilaiden ylentämisen muodoissa. Puolustusvoimat muistuttaa olemassaolostaan marssimalla lippujuhlan päivänä, joksi on valittu kunniaa osoittavasti marsalkka Mannerheimin syntymäpäivä. Kenraalit, kadetit ja reservin upseerit seisovat ryhdikkäinä Hietaniemen sankarihaudoilla jouluaattona. Menettelynsä avulla he siirtävät sukupolvelta toiselle kapulaa maamme perusarvoista ja arvostuksista, kristillisen joulun sanoman merkityksestä sekä omasta juhlanviettotavastaan arvovalintaisine järjestyksineen. Sotilasparaati puheineen ja kenttähartauksineen kielivät nekin sekä arvoistamme että etiikastamme, suoraselkäisten sotilaiden kurinalaiset marssirivistöt, ajoneuvokalusto sekä hävittäjien ylilennot puolestaan kuvastavat puolustusvoimiemme kykyä huolehtia lakisääteisistä tehtävistään.

Puolustusvoimien voimannäytöllinen paraati alkaa sekunnilleen ilmoitettuna kellonlyömänä. Järjestynyt sotilasjoukko on pukeutunut yhtenäisesti, se noudattavat saamaansa käskyä järkähtämättä ja vastaa tervehdykseen reippaan kuuluvalla äänellä – siten kuin Yleinen palvelusohjesääntö määrittää. Sotaväen toiminta kielii perinteistä, semioottis-kulttuurisesta viestintämallista (Åberg 2000), jonka päämääränä on rituaalien avulla luoda kulttuurista yhtenäisyyttä, jatkuvuutta ja vahvaa me-henkeä, tarvittaessa levittää propagandaakin.

Maanpuolustuskorkeakoulun muista yliopistoista poikkeavia rituaaleja ovat opiskeluun orgaanisesti kuuluvat tanssikurssit – sekä omintakeisimmillaan kasteyön kaltaiset perinnetilaisuudet.

Sanattoman viestinnän korosteinen merkitys

Kaikissa viestinnän malleissa on erotettavissa kahdenalaista viestintää, sanallista ja sanatonta, samalla tavoin kuin näkyvä ja hiljainen tieto kulkevat käsi kädessä. Teksti lauseine ja virkkeineen paperilla tai sähköisesti on merkkinä sanallisesta viestinnästä. Mutta sanoman perillemeno varmistuu vasta sanattoman viestinnän avulla. Sen parakieltä ovat painotukset, tauotukset, puhenopeus sekä äänen korkeus, voimakkuus ja piirteet. Ekstrakielisiä vaikuttamiskeinoja puolestaan ovat eleet, ilmeet, katse, liikkeet, asettautuminen, virkapuvun kaltaiset artefaktit ja kosketuskäyttäytyminen: upseerin kädenpuristus on luja.

Asiassaan haparoiva voi kääntää vaatimattomankin sisällön edukseen, sillä sanattoman viestinnän merkitys on hyvinkin neljä viidesosaa koko viestin perillemenosta (Puro 2004).

Normisto edellyttää sotilaan arvokasta käyttäytymistä kaikissa olosuhteissa. Upseerin on oltava herrasmies vuorokaudet ympäri, arjet pyhät. Häneltä odotetaan upseerihyveitä niin urheilukilpailuissa, tanssilavalla, ravintolassa kuin lomamatkallakin. Poliittiseen puolueeseen virassa oleva upseeri ei saa kuulua, mikä sekin on viesti valtiollisen vallan, poliitikkojen ja sotilaiden suhteiden järjestyksestä. Sananvapaus on perustuslain mukaan joka ikiselle, mutta viestintähygieniassa sotilas tietää asemansa myös Facebookissa tai Twitterissä.

Puolustusvoimien tiedotusaineistoa on esimerkiksi YouTubessa. Puolustusvoimain komentaja on ahkera twiittaaja, ja LinkedInissä usea kenraali esittelee ammatillista osaamistaan. Heidän profiloitumisensa sosiaalisessa mediassa voikin tulkita puolustusvoimain tahdoksi osoittaa kuuluvansa keskeisenä osana kaikkeen yhteiskunnalliseen toimintaan ja keskusteluun: sotilaat eivät muodosta erillistä linnaketta vaan he haluavat avoimuuden, läpinäkyvyyden ja luotettavuuden avulla olevansa kaikkia kansalaisia varten, arjen turvaa varmistamassa ja kriisejä ehkäisemässä.

Johtaja – empaattisen vuorovaikutuksen puutarhuri

Johtaminen palautuu aina tavoitteelliseen vuorovaikutukseen, viestintään, jonka avulla luodaan prosessin ohella voimaannuttavia merkityksiä sekä yhteisöllisyyskuvaa. Viestinnässä meillä jokaisella on valta ja vastuu – ensi arviota huomattavasti laajemmin. Tavoitteemme on saavutettavissa sen avulla, mitä olemme (Ailes & Krausher 1998).

Yhdysvaltalainen kenraali Stanley McChrystal puhuu tiimien tiimistä. Sillä hän tarkoittaa verkostomaisesti toimivaa organisaatiota, jota johtaja luotsaa istutuksistaan huolehtivan puutarhurin tavoin. Empaattisuutensa avulla hän kykenee luomaan ykseyden tunteen luovan ympäristön. Johtaja tuntee kaikki johdettavansa ja jakaa sekä hajauttaa heiltä saamansa tiedon. Kaikensuuntaisen vuorovaikutuksen ansiosta johtaja kykenee myönteisesti hyödyntämään johdettaviensa yhteisen menestyksen saavuttamiseen edesauttavia vahvuuksia. (McChrystal 2015)

Sinä olet viesti – paitsi sanojesi, ennen kaikkea tekojesi, tunteittesi, arvojesi, uskomustesi ja ammatillisenkin retorisen karismasi ansiosta. Viestintäsi luo turvaa ja uskoa, kertoo sitoutumishalustasi, paineensietokyvystäsi, huumoristasi: puolustusvoimien markkinointiviestinnän iskulausetta mukaillen: Osoitat tekeväsi työtä, jolla on tarkoitus – sinulle, minulle, meille.

Kirjallisuutta:

Ailes, R. ja Kraucher, J. (1988). You are the Message. Getting What You Want by Being Who You Are. New York: Crown Publishing Group.
Aula, P. ja Mantere, S. (2005). Hyvä yritys – strateginen maineenhallinta. Helsinki: WSOYPro.
Hämäläinen, V. ja Maula, H. (2004). Strategiaviestintä. Keuruu: Inforviestintä.
Juholin, E. (2008). Viestinnän vallankumous. Löydä uusi työyhteisöviestintä. Helsinki: WSOYPro.
McChrystal, S. (2015). Team of teams. New Rules of Engagement for a Complex World. New York: Portfolio Penguin.
Puro, J.-P. (2004). Onnistu viestinnässä. Juva: WS Bookwell.
Åberg, L. (2000). Viestinnän johtaminen. Keuruu: Inforviestintä.

Kirjoittaja, KTT, majuri evp Pekka Kurvinen työskentelee itsenäisenä johdon konsulttina ja valmentajana sekä tietokirjailijana.
kurvisen.pekka(at)gmail.com, Twitter: (at)PKurvinen