Minna Karjalainen

Kirpeänä helmikuisena pakkasaamuna kuuluu heleästi korkealta lumipenkan päältä: ”Huomenta ope! Me puolustetaan täällä Suomea!”

Yhteiskunnan kokonaisturvallisuudesta puhuttaessa nousee välillä esiin kysymys koulun roolista. Parhaiten koulu voi vaikuttaa väestön toimintakyvyn ja henkisen kriisinhallintakyvyn peruselementteihin. Kun yhteisvastuullisuus turvallisuuden suhteen oletetaan olevan jokaisen suomalaisen korvien välissä, on aiheellista pohtia millaisen oppimispolun kautta voisimme tuon tietoisuuden ja taidot saavuttaa. Selvää on, ettei vaikuttava turvallisuustietoisuus synny itsestään vaan jäntevän kehittymiskaaren kautta niin tietoisuuden kuin yhteiskunnallisen toimijuuden tasoilla.

Arvot luovat toiminnallemme perustaa. Niiden avulla ilmaistaan millaisia asioita tulee tavoitella niiden itsensä vuoksi. Turvallisuuteen liitetään esimerkiksi yhteiskunnan, suhteiden ja omaan turvallisuuteen liittyviä arvo-osioita. Sopusointu, vakaus ja kansallisesti koettu yhteenkuuluvuuden tunne ovat myös turvallisuusarvon elementtejä. Perinteisesti turvallisuusarvoon on liitetty isänmaallisuus, joka on omaan maahan kohdistuvaa kiintymystä. Kulttuuriperimäämme yhtään himmentämättä perinteisten arvojen rinnalla on syytä kirkastaa muutosvalmiuden ulottuvuutta ja yhteisvastuullisuuden merkitystä. Tärkeintä on kyetä etenemään yhteisesti hyväksyttyjä tavoitteita kohden, jotta toivottu muutos voidaan saavuttaa.

Syksyllä peruskouluissa otetaan käyttöön uudet opetussuunnitelmat. Valtakunnallisen opetussuunnitelman arvopohjassa korostetaan muun muassa yksilön kokemusta osallisuudesta rakentaa yhteisönsä toimintaa ja hyvinvointia. Kotien ja koulujen yhteinen arvopohdinta ja siihen perustuva yhteistyö luovat turvallisuutta ja edistävät oppilaiden kokonaisvaltaista hyvinvointia. Koulut ovat voineet muovata myös omia, kuntakohtaisia arvopainotuksiaan. Kokonaisturvallisuuteen liittyviä sisältöjä voidaan toteuttaa laaja-alaisissa oppimiskokonaisuuksissa, jotka mahdollistavat parhaiten ilmiöoppimisen ja eri oppiaineiden integraation. Yhteistoiminnallinen oppiminen on erinomainen pedagoginen periaate tämän toteuttamiseen. Tällöin oppilaat ryhmitellään pienryhmiin oppimisen ja sosiaalisen kasvun tehostamiseksi. Yhteistoiminnallisuus toteutuu aidoimmillaan, kun oppilaat kokevat olevansa pienen ryhmänsä toinen toisiinsa sidoksissa olevia jäseniä ja tiedostavat oman panoksensa olevan merkityksellisen koko ryhmän onnistumiselle.

Kun mieleen vaikuttaminen ja mediakriittisyys ovat nousseet yhteiskunnallisesti tärkeään rooliin, eivät pelkästään ilmiöiden tutkiminen ja projektit ole riittäviä hyvän resilienssin tavoittelemiseen. Kouluissa tarvitaan läpäisyperiaatteella toteutettavaa, jatkuvaa turvallisuustietoisuuden läsnäoloa.

Tämä ei kuitenkaan voi jäädä pelkästään opettajien mielenkiinnon ja aktiivisuuden varaan. Tarvitaan laaja ja syvenevä oppimisen kehä, jotta tavoiteltava vaikuttavuus saavutetaan yksilön oman kehittymisen ja yhteiskunnan odotusten toteuttamiseksi. Miten voisimme parhaiten edetä sekä tietoisuuden että toiminnan tasoilla? Koulu ei ole yhteiskunnallisesti oma saarekkeensa vaan hakee aktiivisesti kumppanuuksia oppimisprosessien rikastuttamiseksi ja toimintakulttuurinsa kehittämiseksi.

Olennaista on, että yhteiskunnassa ja yhteiskunnallisilla toimijoilla on yhteinen näkemys ja ymmärrys isosta kuvasta ja niistä valmiuksista sekä toimintavoista, joilla kokonaisturvallisuuden henkeä suomalaiseen yhteiskuntaan kasvatetaan ja kehitetään. Koululla on halua ja valmiuksia yhteisen suomalaisen arvon mukaiseen toimintaan, mutta sen on tiedettävä tehtävänsä, jotta sen merkitys kokonaiskuvan kannalta selkiytyy. Toimiminen saumattomasti ja yhteisvastuullisesti yhdessä muiden toimijoiden kanssa on motivoivaa ja merkityksellistä. Kuka lähtee johtamaan edestä?

Lähteet:
Helkama, Klaus. Suomalaisten arvot. Mikä meille on oikeasti tärkeää? Meedia Zone Ou, Tallinna 2015.
Hellström, Martti & Johnson, Peter & Leppilampi, Asko & Sahlberg, Pasi. Yhdessä oppimaan. Yhteistoiminnallisuuden käytäntö ja periaatteet. Dardedze holografija, Riika 2015.
http://www.oph.fi/ops2016/103/0/opetushallitus_on_hyvaksynyt_esi-_perus-_ja_lisaopetuksen_opetussuunnitelman_perusteet_22_12_2014

Kasvatustieteen maisteri Minna Karjalainen on luokanopettaja ja työnohjaaja ja seuraa turvallisuuspolitiikkaa itärajan kupeelta Kuhmosta. Ennen politiikkaan siirtymistä hän toimi eri tasoilla luottamustehtävissä Rajasotilaskotiyhdistys Ry:ssä sekä osallistui aktiivisesti Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen kursseille – ”Sydämessä ovat RVL ja varusmieskoulutus”.