Kuinka kouluttaa laajan näkemyksen omaavia tehtävätaktikkoja sodan ajan tarpeisiin?
Juha Tuominen
Kuinka kouluttaa laajan näkemyksen omaavia tehtävätaktikkoja sodan ajan tarpeisiin ? – Opiskelijoiden käsityksiä omista oppimistavoistaan sekä heidän odotuksiaan uusimuotoisesta yleisesikuntaupseerikoulutuksesta
Mitä yleisesikuntaupseerikurssille valitut upseerit odottavat opinnoiltansa, kuinka koulutusta voidaan kehittää?
Ensimmäinen uusimuotoinen yleisesikuntaupseerikurssi aloittaa opintonsa vuonna 2015. Yleisesikuntaupseerin tutkinto on vähintään 140 opintopisteen laajuinen sotatieteellinen jatkotutkinto, joka sijoittuu kansallisessa tutkintojärjestelmässä tasolle kahdeksan. Tutkinto antaa opiskelijoille upseerin ylimpiin poikkeus- ja normaaliolojen tehtäviin vaadittavat tiedot ja taidot sekä tutkijavalmiudet. Yleisesikuntaupseerikurssi suorittaminen sekä harjaantuminen käytännön työtehtävissä tarjoaa upseerille mahdollisuuden edetä komentajatehtäviin ja muihin ylimpiin puolustusvoimien, puolustushallinnon, rajavartiolaitoksen tai kansainvälisiin johtotehtäviin. Opintojen painopiste on sotataidossa. (Torni 2014)
Sain tehtäväkseni laatia opiskelija-analyysin Yleisesikuntaupseerikurssi 58:lle valituista opiskelijoista. Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata uusimuotoiselle yleisesikuntaupseerikurssille valittujen, Maanpuolustuskorkeakoulussa opettajana palvelevien, upseereiden käsityksiä omista oppimistavoistaan sekä jäsentää heidän odotuksiaan tulevalta yleisesikuntaupseerikurssilta.
Artikkelini aineisto pohjautuu loka-marraskuun vaihteessa toteuttamaani yhdeksän upseerin sähköpostihaastatteluun. Upseerit palvelivat Maanpuolustuskorkeakoulussa eri tehtävissä ja heillä kaikilla oli kokemuksia ja näkemyksiä sotatieteellisen opetuksen toteuttamisesta.
Laadin tiedonkeruulomakkeen (linkki) kysymykset eri oppilaitosten käyttämien opiskelija-analyysien pohjalta. Toteutin tiedonkeruun laadulliseen tutkimustraditioon pohjautuen. Tavoitteeni on ymmärtää ja kuvata ilmiötä niiden merkitysten avulla, joita vastaajat sille antavat. Olen analysoinut tutkimusaineiston fenomenografisesti. Fenomenografian tarkoituksena on kuvata, millaisia käsityksiä, ajattelu- tai selitysmalleja tietystä ilmiöstä esiintyy tietyssä ryhmässä. Muodostin tuloksista ylä- ja alatason kuvauskategoriat, jotka kuvaavat haastateltavien käsityksiä ja odotuksia uusimuotoisesta yleisesikuntaupseerikurssista. Tuloksia ei voida yleistää koskemaan kaikkia yleisesikuntaupseerikurssille valittuja upseereita, mutta ne tarjoavat lähtökohdan ja näkökulman ilmiön tarkastelulle.
Tulosten perusteella näyttää siltä, että uusimuotoiselle yleisesikuntaupseerikurssille valitut opiskelijat odottavat, että tuleva opiskelu yleisesikuntaupseerikurssilla lisää heidän kokonaisvaltaisia tietoja ja taitoja. He odottavat kohtaavansa vaihtelevia, ongelmakeskeisiä opiskelumenetelmiä, jotka sisältävät vaihtelevasti sekä yksin että yhdessä laadittavia oppimistehtäviä. Tulevien opiskelijoiden toiveena on, että opettajat saavat opiskelijan syventämään osaamistaan opiskelijalähtöisillä ja laadukkailla pedagogisilla menetelmillä.
Artikkelini lopuksi tarkastelen erilaisten oppimisnäkemysten eroavaisuuksia hieman tarkemmin ja pohdin, minkälainen malli voisi toimia yleisesikuntaupseerikoulutuksen tulevaisuuden menestystekijänä. Viime kädessä opetuksen pedagogisen strategian kehittämisessä kyse on innovatiivisuudesta, rohkeudesta ja ajattelutavan muutoksesta. Toki voidaan kysyä, kannattaako sinänsä toimivaa rakennetta hienosäätää tai muuttaa? Ydinkysymyksenä lienee, ovatko nykyiset pedagogiset ratkaisut toimivia vielä 2030-luvulla. Kuinka kehitämme koulutuskulttuuria vastaamaan tulevaisuuden haasteisiin?
Tavoitteena ajattelun kehittyminen ja asioiden kokonaisvaltainen hahmottaminen
Puolustusvoimain komentaja, kenraali Jarmo Lindberg, korosti yleisesikuntaupseerikoulutuksen 90-vuotisjuhlapuheessaan, että yleisesikuntaupseerikoulutuksen päähaasteena on saada aikaan koulutettavissa selkeä näkökulman ja ajattelutavan muutos. Toimintaympäristön konkreettisen hahmottamisen ja toimeenpanokyvyn lisäksi yleisesikuntaupseerikoulutuksen tavoitteena on kehittää opiskelijoiden ajattelua siten, että suurempien kokonaisuuksien ja asioiden kokonaisvaltainen hahmottaminen on mahdollista. Lindbergin (2014) mukaan epäselvän tilanteen hallitseminen ja ennakoiva johtaminen on lähes mahdotonta, mikäli ajattelutapa on kovin kapea-alaista.
Maanpuolustuskorkeakoulun edellinen rehtori, kenraalimajuri Vesa Tynkkynen (2014) totesi samassa tilaisuudessa pitämässä esitelmässään, että yleisesikuntaupseerin koulutukselle asetettavat vaatimukset voivat äkkiseltään tuntua ristiriitaisilta. Toisaalta opiskelijan tulee perehtyä sotatieteiden perusteisiin ja tutkijavalmiuksien kehittämiseen ja toisaalta opiskelijan tulee täyttää yleisesikuntaupseerille asetettavat ammatilliset, käytännönläheiset vaatimukset. Tynkkynen kuitenkin lohdutti kuulijoita huomauttamalla, että haastavien tavoitteiden saavuttaminen on käytännössä mahdollista.
Huomionarvoista on, että yleisesikuntaupseerikurssi on oman aikakautensa yhteiskunnan, toiminta- ja uhkaympäristön tuote. Tynkkynen (2014) huomautti, että kaikissa tilanteissa yleisesikuntaympäristön koulutuksessa opiskelijoiden älyn kehittäminen on prosessiuskovaisuutta tärkeämpää. Opintojen painopiste tulee olla ajattelun ja kriittisen arvioinnin kehittämisessä sekä käytännön soveltamisessa. Mekaaninen ja mittava suunnitelmien laatiminen ei saa muodostua koiraa heiluttavaksi hännäksi.
Alla on esitetty haastattelemieni, uusimuotoiselle YEK:lle valittujen upseereiden odotuksia yleisesikuntaupseerikoulutuksen tavoitteista ja vaatimuksista. He odottavat, että heidän kokonaisvaltaiset tiedot ja taidot lisääntyvät. Useat vastaajat korostivat, että valmiuksien kehittyminen on detaljeiden osaamista tärkeämpää. He odottavat oppivansa komentajuuden asettamia haasteita. Opetuksen sisällöistä kiinnostivat erityisesti operaatiotaito ja taktiikka, strategia, johtaminen ja tieteellinen työskentely.
Opiskelijoiden odotuksia uusimuotoiselle YEK:lle asetettavista tavoitteista ja vaatimuksista
Tutkimukseen osallistuneet upseerit kuvasivat odotuksiaan YEK:lle asetettavista tavoitteista seuraavasti:
”Haluan oppia ennen kaikkea puolustusjärjestelmämme kokonaisuuden ja sen suunnitteluun sekä johtamiseen liittyvät kokonaisuudet. Lähtökohtaisesti haen oppia koko loppu-uralle, en vain ensimmäisiin ra- ja sa-tehtäviin. Tällöin mielestäni korostuu valmiuksien, ei jonkin kapea-alaisen osaamisen hankkiminen.” (XX)
”Odotan oppivani niin kokonaisvaltaisen ajattelun taitoja ja tietoja, kuin yleisimpien yksittäisten tehtävän tai kokonaisuuden hallintaan liittyviä tietoja ja taitoja” (YY)
”Johtaminen ja komentajuus. Nämä kaksi siksi, että molemmat kehittävät taitojani toimia esimiehenä organisaation eri tasoilla kaikissa toimintaympäristöissä (RA, SA ja KRIHA)” (ZZ)
Maanpuolustuskorkeakoulun edellinen rehtori, kenraalimajuri Vesa Tynkkynen, muistutti pitämässään yleisesikuntaupseerikoulutuksen 90-vuotisjuhlaesitelmässä, että YEK:n keskeinen ja samalla opetussuunnitelmiin kirjaamaton vuosikymmeniä vanha tavoite on ollut opettaa tulevia yleisesikuntaupseereita tekemään samanaikaisesti useita suurehkoja työmääriä lyhyehkössä ajassa (Tynkkynen 2014). Tämä päämäärä on varmasti myös tulevaisuudessa vaalimisen arvoinen. Toki edellyttäen, että tehdään oikeita asioita, ei pelkästään asiat oikein.
Opiskelumenetelmien tulee olla vaihtelevia ja ongelmakeskeisiä
Oppimis- ja tietokäsitykset tarkoittavat käsityksiä siitä, mitä oppiminen ja tieto ovat. Nämä käsitykset ohjaavat sitä, kuinka opiskelija tulkitsee ja kokee oppimistilanteet. Pääsääntöisesti opiskelijat voidaan jakaa kahteen ryhmään. Osa opiskelijoista käsittää oppimisen opettajan esittämän tiedon toistamisena, osa pitää sitä ymmärtämiseen tähtäävänä tiedon rakentamisena, jossa tiedoilla, omilla kokemuksilla ja tulkinnoilla on tärkeä merkitys.
Lonkan ja Lindblom-Ylänteen (1996) mukaan opiskelijoiden oppimiskäsitysten on havaittu olevan yhteydessä heidän tietokäsityksiinsä (epistemologiat). Tietokäsitykset tarkoittavat sitä, miten opiskelijat käsittävät, mitä tieto ja tietäminen tarkoittavat. Yliopisto-opintojen alkuvaiheessa tietokäsitykset saattavat olla luonteeltaan hyvin dualistisia, eli opiskelija kokee, että kaikkiin kysymyksiin on olemassa vastaukset, ja opettajan tehtävänä on välittää näitä ’oikeita tietoja’ opiskelijoille. Edistyneet opiskelijat havahtuvat, että tieto on tulkittua ja sama tieto voi vaihtaa merkitystään ja luonnettaan näkökulmaa vaihtamalla. Opintojen edetessä opiskelija ymmärtää tiedon moniuloitteisuuden ja tilannesidonnaisuuden. Tietokäsitys muuttuu dualistisesta relatiiviseksi.
YEK 58:lle valittujen upseereiden oppimiskäsityksissä tuli voimakkaasti esille heidän tavoitteensa ymmärtämiseen tähtäävänä tiedon rakentamisena. Tätä tavoitetta tukee heidän mukaansa vaihtelevat ja ongelmakeskeiset opiskelumenetelmät. Eräs vastaaja kiteytti asian näin:
”PBL (problem based learning) innostaa, jossa ongelman kautta haetaan ratkaisuja ongelmiin. Tulevat työtehtävät tulevat olemaan sellaisia, jossa useimmin joudut keksimään vähäisistä resursseista toimivia ratkaisuja. Kukaan tuskin tulee olemaan liukuhihnatyöskentelyssä.” (NN)
Alla ovessa kuvassa on luokiteltu vastaajien esittämät käsitykset siitä, millaiset opiskelumenetelmät soveltuvat heille parhaiten. He korostivat opiskelumenetelmien monipuolisuutta, ennakkokäsityksen muodostamista ennen lähiopetusta, keskustelun ja ajatustenvaihdon sekä lukemisen merkitystä. Lähiopetuksen toteuttamiselle toivottiin vaihtoehtoja perinteisen luentosalissa istumisen sijaan.
Opiskelijoiden odotuksia uusimuotoisella YEK:lla käytettävistä opiskelumenetelmistä
Monipuolisten opiskelumenetelmien vaatimus tuli esille muun muassa alla olevissa vastauksissa.
”Oikeistaan kaikki muut kuin luento-opetus ja jatkuvat ryhmätyöt. Luottamus opiskelijaan ja hänen haluunsa oppia tulee näkyä jokaisessa valitussa menetelmässä. Em. luento-ryhmätyö -rytmi on varmin tapa tappaa kiinnostus opiskeluun ja vetää jatkuvasti sieltä, missä aita on huomattavan matala.” (KK)
Vaihtelevien opiskelumenetelmien lisäksi vastaajat painottivat myös vuorovaikutuksen merkitystä.
”Aiheeseen liittyvä etukäteislukeminen/perehtyminen ennen lähiopetusta. Lähiopetuksen aikana aiheeseen liittyvä ”keskusteleva/pohtiva” perehtyminen. Tämän pohjalta lyhyt kirjallinen essee/pohdinta/raportti.” (II)
Eräs vastaaja totesi, että niin sanottuja perinteisiä ryhmätöitä voisi laajentaa myös projektityöksi, jossa työskentely jatkuisi myös yksittäisen opintojaksojen ylitse.
”Lyhyet lähiopetuksena toteutettavat johdannot aiheisiin, jonka jälkeen tehdään – – projektimuotoista työtä (joka jatkuu usean opintojakson yli), luetaan paljon ennen ja jälkeen opetuksen.” (ÖÖ)
Opiskelua yksin ja yhdessä, perusteista soveltamiseen
Oppimisen lähestymistavoilla tarkoitetaan Lindblom-Ylänteen, Nevgin ja Kaivola (2002, 119) mukaan tapoja, miten opiskelija kokee, ymmärtää ja tulkitsee tiettyä oppimistehtävää. Lähestymistavat voidaan jakaa karkeasti pinta- ja syväsuuntautuneisiin kategorioihin. Pintasuuntautunut opiskelija keskittyy yksityiskohtien rutiininomaiseen toistamiseen. Syväsuuntautunut opiskelija pyrkii ensisijaisesti ymmärtämään opiskelemansa materiaalin. Puolustusvoimien komentaja, kenraali Lindberg, kehotti yleisesikuntaupseerikurssilaisia tavoittelemaan syväsuuntautunutta oppimista. Hän totesi, että yleisesikuntaupseerikurssilla opiskelevan upseerin tulee omaksua aktiivinen oppimisen ja itsensä kehittämisen asenne. (Lindberg 2014)
Tutkimuksen osallistuneiden vastauksissa oli havaittavissa pyrkimystä syväsuuntautuneeseen oppimiseen. Alla olevasta kuvasta käy ilmi, että uusimuotoiselle yleisesikuntaupseerikurssille valitut opiskelijat pitävät tärkeänä, että he pystyisivät hyödyntämään vaihtelevasti erilaisia opiskelutapoja. Monessa vastauksessa tuli esille odotukset siitä, että opettajat hyödyntävät upseereiden aikaisempaa palvelus- ja työhistoriaa opetustapahtuman toteuttamisessa. Vastaajat totesivat, että erilaiset kokemuspohjat laajentavat käsiteltävää asiaa ja tuovat esille kokonaisvaltaisemman käsityksen ilmiöstä.
”Perustietämyksen ja kertauksen voi hoitaa kirjallisuuden avulla. Luentojen merkityksenä tulisi olla ennen kaikkea opiskelijoiden ja opettajien sekä asiantuntijoiden välinen ajatusten vaihto. Tällainen menetelmä mahdollistaa tiedon kumuloitumisen ja ennen kaikkea liittää tiedon eri osasia yhteen. Yleensä tiedon osien summa varsinkin laajempaan viitekehykseen liitettynä on enemmän kuin pelkkä osiensa summa.” (RR)
Valtaosa upseereista totesi, että he haluaisivat pääsääntöisesti opiskella opetettavan asian perusteet itsenäisesti ja laajentaa ja soveltaa ilmiötä yhteisöllisesti.
”Se riippuu oppimisprosessin vaiheesta. Aluksi tykkään perehtyä aiheeseen yksin ja tehdä asiasta omat tulkinnat. Myöhemmässä vaiheessa asioista keskustelu muiden kanssa syventää osaamista ja ”pakottaa” muistamaan asioita ja perustelemaan itselleenkin omia tulkintoja. Aiheen jäsentely on ryhmätyöskentelyssä tehokkaampaa, mutta vaati onnistuakseen itsenäistä opiskelua ja aiheeseen perehtymistä.” (AA)
Yksin tapahtuva oli osan mielestä helpompaa toteuttaa esimerkiksi ajankäytön kannalta. Toiset huomauttivat, että yhteisöllinen työskentely on tärkeätä, sillä suuri osa tulevista työtehtävistä tapahtuu esikunnissa ja erilaisissa tiimeissä ja projektiryhmissä.
”Yksin. Ajankäytönhallinta muodostuu ryhmätöissä aina haasteeksi. Samoin haasteena on ryhmän erilaiset tavoitteet ”lopputuotteesta”(XX)
”Yhdessä opiskeleminen palvelee enemmän tulevia työtehtäviä. Tulemme toimimaan esikunnissa tai tiimeissä ja sellaisen johtaminen tulisi olla hyvin hallinnassa.” (YY)
Opiskelijoiden odotuksia uusimuotoisella YEK:lla käytettävistä opiskelutavoista
Opiskelutapaan ja oppimissuuntauksiin liittyy läheisesti myös opintojakson arviointimenettelyt. Enwistle ja hänen kollegansa (2001) on nimennyt lisäksi strategisen lähestymistavan, jossa voi olla ulottuvuuksia sekä pinta- että syväsuuntautuneista ulottuvuuksista. Tällainen strateginen lähestymistapa on yhteydessä kursseilla käytettyihin arviointimenetelmiin.
Teorian mukaan opiskelijat herkistyvät arvailemaan ja päättelemään kurssin aikana annetuista ohjeista ja eri yhteyksissä tulleista vihjeistä, millaista osaamista tai mitä sisältöalueita opettaja arvostaa ja millaista arviointia hän todennäköisesti käyttää opintojakson lopussa. Strategista lähestymistapaa noudattavan opiskelijan tarkoituksena on saavuttaa korkeimmat mahdolliset arvosanat mahdollisimman johdonmukaisella opintojen järjestämisellä ja kohdentamisella. Tällöin esimerkiksi luennoilla opiskelijalla on kaksi erillistä huomion kohdetta: toisaalta varsinainen opetettavaksi tarkoitettu sisältö ja toisaalta arviointijärjestelmän vaatimukset.
Voimakas syväsuuntautuminen voi yksinään vaikeuttaa opintojen sujuvaa etenemistä. Pintasuuntautuneessa oppimisessa on strategisia piirteitä silloin, kun kurssin asioita arvioidaan ulkomuistia tai yksittäisiä asioita painottaen. Lähestymistavat ovat tilanne- ja sisältöriippuvaisia, mutta suurin osa opiskelijoista voidaan luokitella joko oppimisen pinta- tai syväsuuntautuneen lähestymistavan soveltajiksi. (Lindblom-Ylänne, Nevgi & Kaivola 2002, 120 – 123.)
Uusimuotoiselle yleisesikuntaupseerikurssille valitut opiskelijat näyttäisivät tunnistavan strategisen lähestymistavan, sillä he ottivat kantaa myös opintojaksojen arviointitapohin.
”Oppimistehtävän ja tentin roolina on mielestäni myös oppiminen. Oikein laadittu lopputehtävä pakottaa/ houkuttelee soveltamaan omaksuttua tietoa ja ohjaa löytämään uusia näkökulmia opiskeltavaan asiaan. Toisin sanoen antaa AHAA-elämyksiä. Tällainen uuden löytäminen on opiskelun pohjimmainen kipinä.” (RR)
”Välttämättä ei aina kannata mitata osaamista kirjallisella suorituksella. Kaikki ovat kuitenkin jo YE-kurssilla, joten jonoon laittaminen on turhaa. Suulliset tentit ja soveltaminen.” (ZZ)
Opettajan tulee ”sytyttää” opiskelijat syventämään osaamistaan
Kenraali Lindberg korosti, että vastuu tulevan komentajasukupolven kouluttamisesta on suuri haaste. Hänen mukaansa pelkkä asiantuntemus ei riitä korkeatasoiseen opettajasuoritukseen. Lindberg totesi, että esimerkiksi kriittiset, omakohtaiseen ajatteluun ohjaavat opetuskeskustelut vaativat opettajalta itsensä likoon laittamista. (Lindberg 2014.)
Opettajalla on suuri merkitys oppimisprosessissa. Opettaja on oman alansa asiantuntija, jonka tehtävänä on kouluttaa ja kasvattaa tulevaisuuden asiantuntijoita. Opettajan tulee ohjata opiskelijoita syväsuuntautuneeseen oppimistapaan. Arviointikäytännöillä tulee mitata laajempaa ymmärrystä ja syvällisempää oppimista kuin mitä opitun tiedon tarkka toistaminen ja muistaminen vaativat (Lindblom-Ylänne ym. 2002, 135).
Eräs opiskelija totesi, että opettajan roolilla ja hänen suhtautumistavallaan opiskelijoihin on suuri merkitys erityisesti opintojen alkuvaiheessa.
”Kannustava, ohjaava ja innostava. Kurssilla korostuu erityisesti ”tulikasteen” merkitys. Kurssin alussa opiskelijoita kohtaan osoitettu suhtautuminen ja asenne näkyy varmasti koko kurssin opiskelumotivaatiossa ja asenteessa.” (NN)
Suhtautuminen opiskelijoiden tulee näkyä opiskelijoiden mielestä sekä vuorovaikutustaitoina että kykynä lisätä opiskelijoiden omaa ajattelua.
”Opettajan roolin ei tule olla ”ainoiden oikeiden vastausten jakaja”, vaan henkilö, joka saa opiskelijat itse havaitsemaan uusia näkökulmia ja kehittämään toimintaa.” (KK)
”Ohjaava ja ajatuksia herättävä, pikemminkin kuin pilkun tarkka detaalien opettaja” (AA)
YEK 58:lle valitut opiskelijat odottavat, että yleisesikuntaupseerikurssin opettajat saavat opiskelijat syventämään omaa osaamistaan. Opettajan roolina korostuivat opiskelijalähtöisyyteen liittyvät ulottuvuudet, joiden mukaan opettajan tulisi olla ohjaaja, kannustaja, valmentaja ja mentori. Hyvä opettaja on heidän mukaansa vaativa, mutta hänen tulee myös luottaa opiskelijaan. Opettajan tulee lisäksi omat hyvät pedagogiset taidot, jotta opiskelija kykenee havaitsemaan uusia asioita ja kehittämään toimintaa. Opiskelijoiden odotukset YEK:n opettajan roolista on esitetty alla olevassa kuvassa.
Opiskelijoiden odotuksia uusimuotoisen YEK:n opettajan roolista
Laaja-alaisen näkemyksen omaavien tehtävätaktikkojen kouluttaminen sodan ajan tarpeisiin
Esittelemäni tulokset uusimuotoiselle yleisesikuntaupseerikurssille valittujen opiskelijoiden odotuksista tulevia opintoja kohtaan sekä heidän käsityksensä opettajan roolista ja omista opiskelutavoista ja -menetelmistä osoittavat, että haluavat saavuttaa syvällistä ja laaja-alaista osaamista tulevaisuuden moniulotteisista, komentajuuteen keskittyvistä tehtävistä.
On syytä pohtia, millä tavalla laajan näkemyksen omaavia tehtävätaktikkoja sodan ajan tarpeisiin tulisi kouluttaa? Asiaa voi lähestyä tarkastelemalla opettamisen ja oppimisen taustalla olevia oppimisnäkemyksiä. Nevgin ja Lindblom-Ylänteen (2002) mukaan erilaiset näkemykset oppimisesta ovat opettajan ajattelun työkaluja. Oppimisnäkemyksiin perehtyessään opettaja pystyy selkeyttämään omaa oppimiskäsitystään ja tulee tietoiseksi omasta oppimisnäkemyksestään. Oppimisnäkemyksiin perehtymistä auttaa se, että opettaja alkaa luoda niistä omaa luokitusta tai jäsennystä. Oppimisnäkemyksiä voidaan luokitella esimerkiksi selvittämällä seuraavia tekijöitä:
- Minkälaisia tieto- ja ihmiskäsityksiä oppimisnäkemysten taustalla on?
- Minkälainen on opiskelijan asema ja rooli oppimisprosessissa?
- Minkälainen on opettajan rooli ja asema?
- Painottuuko näkemyksessä oppimisen yksilöllinen vai yhteisöllinen ulottuvuus?
- Miten oppimisnäkemys vaikuttaa opetuksen suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin? (Nevgi & Lindblom-Ylänne 2003, 112-113)
Olen muodostanut alla olevaan taulukkoon muutaman kuvauksen niistä tekijöistä, joiden pohjalta yleisesikuntaupseerikurssin taustalla olevia oppimisnäkemyksiä voidaan arvioida ja jäsentää.
Uusimuotoisen YEK:n oppimisnäkemyksiä kuvaavat ulottuvuudet(Mukaeltu Kember 1997 Nevgi & Lindblom-Ylänne 2002, 113 mukaan)
Kun vertaillaan aiemmin esittelemiäni tuloksia, havaitaan, että opiskelijoiden oppimisnäkemykset painottuvat yllä olevan taulukon oikeaan laitaan. Uusimuotoiselle yleisesikuntaupseerikurssille valittujen upseereiden vastauksissa painottuvat ”opettajan ja opiskelijan vuorovaikutus” ja ”ymmärtämiseen auttaminen ja tukeminen”. Vastauksissa on luettavissa myös ”käsitteellisen muutoksen” sävyjä.
Tarkastelen lopuksi yleisesikuntaupseerikoulutuksen toteuttamisvaihtoehtoja ”malli/Old Schoolin”, ”m/Varovaisen”, ”m/Hapuilevan”, ”m/Ideaalin?” ja ”m/Utopian?” pohjalta. Olen nimennyt taulukossa olevat erilaisiin opetusnäkemyksiin pohjautuvat mallit sen mukaan, kuinka uusimuotoinen yleisesikuntaupseerikoulutus voidaan pedagogisesti toteuttaa. Toki on huomioitava, että opetuksen käytännön toteutus ei ole yhtä mustavalkoista, mutta yllä olevan taulukon avulla on mahdollista havaita muodostamieni mallien ulottuvuudet ja eroavaisuudet.
”m/Old School” on helppo ja perinteinen tapa toteuttaa koulutus. Se on niin sanottu ’perussetti’, jonka lopputuote ei tuota yllätyksiä oppimistulosten tai -palautteen osalta. Malli tuskin kuitenkaan saa aikaa laaja-alaisia tehtävätaktikkoja. ”m/Varovainen” on näennäisesti parempi kuin ”m/Old School”. Siitä puuttuu kuitenkin innovatiivisuus ja rohkeus, joita vaaditaan, että oppimistulokset olisivat laadukkaita. ”m/Varovainen” voi olla useassa tilanteessa ja opetustapahtumassa varma keino tehdä nykytilan mukaisia opetusteknisiä ratkaisuja. ”m/Hapuileva” on tuttu monista strategioista ja juhlapuheiden retoriikasta. Vaarana kuitenkin on, että ensimmäisten haasteiden ja ongelmien jälkeen palataan vanhaan, tuttuun ja turvalliseen tiedonsiirtämiseen. ”m/Ideaali?” vaatii onnistuakseen rohkeutta, johdon sitoutumista ja tukea. Sitä voitaneen pitää jonkinlaisena ihanteena, jonka uhkakuvat paluusta vanhaan näkyvät siinä, että oppimisen laatu näkyy usein viiveellä. ”m/Utopia?” on sanan mukaisesti paikka, jota ei ole. Se on mahdoton täydellisyys. Silti on syytä kysyä, tulisiko sitä tavoitella. Voisiko se olla tulevaisuuden yleisesikuntaupseerikoulutuksen menestystekijä?
Kapteeni Juha Tuominen palvelee tutkijaupseerina Maanpuolustuskorkeakoulussa ja viimeistelee väitöskirjaa aiheesta ”Puolustusvoimien perusyksikön päällikkö oppivan ja verkostoituneen työyhteisön pedagogisena johtajana”. Tuominen on myös verkkolehtemme bloggari.
LÄHTEET:
Haastatteluaineisto Maanpuolustuskorkeakoulussa palveleville YEK58:lle valituille upseereille. Aineisto artikkelin kirjoittajan hallussa.
Kember, D. 1997. A reconceptualisation of the research into university academics conceptions of teachning. Learning and Instruction 7. 255 – 275.
Lindberg, J. 2014. SKK 90 Vuotta Päiväjuhla 3.11.2014, Maanpuolustuskorkeakoulu, Puolustusvoimain komentajan tervehdys. Luettu 6.11.2014
Lindblom-Ylänne, S, Nevgi, A. & Kaivola, T. 2002. Opiskelu yliopistossa. Teoksessa Lindblom-Ylänne, S & Nevgi, A. (toim.) Yliopisto- ja korkeakouluopettajan käsikirja. Helsinki: WSOY.
Lonka, A. & Lindblom-Ylänne, S. 1996. Epistemologies, conceptions of learning, and study practices in medicine and psychology. Higher Education 31, 5 – 24.
Nevgi, A & Lindblom-Ylänne, S. 2002. Oppimisnäkemykset antavat perustan opetukselle. Teoksessa Lindblom-Ylänne, S & Nevgi, A. (toim.) Yliopisto- ja korkeakouluopettajan käsikirja. Helsinki: WSOY.
Torni. 2014. Puolustusvoimien intranet. MPKK, YE-tutkinto 2015 valintaopas.
Tynkkynen, V. 2014. Sotahistorian professori, kenraalimajuri Vesa Tynkkynen, Yleisesikuntaupseerikoulutus 90 vuotta, Juhlapuhe 3.11.2014. Luettu 6.11.2014
