Information wars have become the main type of warfare.” (Dmitri Kiseljov)

Johdanto

Munron mukaan (2005) mediabisnes ja turvallisuusorganisaatiot ovat yhä enemmän muuttuneet jatkuvasti kehittyvän teknologian ansiosta myös suuntaan, jossa informaatio nähdään aseena ja vasta-aseena. Uudet palvelutuotannot seuraavat yhä tarkemmin oman organisaation työntekijöiden ja asiakkaiden mielialoja, tuntemuksia ja ihmisten välistä vuorovaikutusta. Tämä johtuu siitä, että ihmiset kommunikoivat yhä enemmän sekä työssään että vapaa-aikanaan erilaisten medioiden välityksellä. Ihmisten jättämiä sähköisiä jälkiä on helppo seurata. Ja pelko myy mediassa, olipa se sitten terrorismia tai putinismia.

Myös ns. ei kaupalliset organisaatiot, kuten kansalaisjärjestöt ja paikalliset yhdistykset ja yhteisöt, ovat alkaneet rakentaa vastastrategiaa globaaleille korporaatioille. Linux ja Napster ovat tästä esimerkkejä. Ne hyödyntävät virtuaalisen mediamaailman rihmastomaisuutta ja ajavat aatteitaan erityisesti sosiaalisen median kautta. Nämä organisaatiot eivät tavoittele pysyvää valta-asemaa eivätkä halua noudattaa vallassa olevien laatimia toiminnan pelisääntöjä.

Vastaavalla nomadimaisuudella mm. erilaiset rikollis- ja terroristijärjestelmät toimivat ja ohjaavat tavoitteidensa vaikutuksia. Al-Qaida ja Isis ovat tyypillisiä rihmasto-organisaatioita, joiden organisaatiorakenteen paljastaminen ja johtamisen komentoketjun selvittäminen on kuin etsisi heinäsuovasta nuppineulaa. Tuntuu kuin näillä organisaatioilla ei olisi alkua eikä loppua. Tuntuu kuin ne ilmestyisivät tyhjästä iskemään vallitsevien valtaorganisaatioiden toimintaan ja poistuisivat taas nopeasti lymyämään virtuaalisten verkkojen mustiin aukkoihin.

Tarkastelen tässä artikkelissa sitä ilmiötä, kuinka informaatio ”aseellistetaan” (the weaponization of information) ja millaisia vaikutuksia sillä on ihmisten sosiaaliseen käyttäytymiseen. (Best & Kellner 1991)

Idästä nousee valo

Kreml on systemaattisesti viimeisen 15 vuoden ajan kehittänyt kommunikointiaan suuntaan, jossa se pyrkii osoittamaan lännen oman liberaalin demokratian heikkouksia. Kreml on luonut kansallisen media-alustan palvelemaan sekä koti- että ulkomaisen yleisön tarpeita niille, jotka näkevät lännen arvomaailmassa heikkouksia. (Pomerantsev 2014) Gerasimovin (2013) mukaan informaation, kulttuurin ja talouden ”aseistaminen” on seurausta 2000-luvun ns. hybridi- tai ei-lineaarisesta sodankäynnistä, jossa raja sodan ja rauhan välillä häviää.

Byrokratiaa rihmastoissa

Kuten tiedämme, Max Weber on todennut, että byrokratian tarkoituksena on ollut luoda turvallisia ja ennakoitavia rutiineja ja että kansalaisille on mahdollistettu tasa-arvoinen kohtelu julkisen vallan taholta (Lotman 2013). Turvallisuusorganisaatiot ja erityisesti sotilasorganisaatiot ovat luoneet aikojen saatossa ainutkertaisen järjestelmän, joka pitäisi kestää vakaana sodan ankarissa olosuhteissa (Rid 2007, 15).

Informaatioteknologian huiman kasvun myötä ja asevoimien ulkoistaessa toimintojaan sen ulkopuolisille toimijoille perinteinen järjestelmä on kaikkialla läntisissä maissa käymistilassa. Eri toimijoiden intressit tunkeutuvat asevoimien sisäiseen toimintaan yhä vahvemmin. Erityisesti taloudellinen ohjaus ja johtamisjärjestelmien ulkoistaminen muuttavat sotilasorganisaatioiden omaa perinteistä toiminnanvapautta. Poliittisen ohjauksen lisäksi informaatioteknologian periaatteet ja taloudellinen kustannustehokkuus muuttavat johtamismahdollisuuksia.

Perinteisen byrokratian muodollisten käskyjen rinnalle syntyy yhä tihentyvä sähköpostien, valta- ja sosiaalisten medioiden epävirallinen ohjausinformaatiotulva, joka luo perinteisen linja-esikuntaorganisaatiomallin päälle ja rinnalle epävirallisen rihmastollisen ohjausverkoston. Myös turvallisuusorganisaatiot ovat alkaneet käyttää päivittäisessä työssään yhä enemmän uuden teknologian ja sosiaalisen median luomia nopeita ja matalahierarkkisia kommunikaatiomahdollisuuksia. Organisaation alarakenteista päästään yhtä nopeasti vaikuttamaan rihmastoissa kuin johtotasoltakin. (Munro & Huber 2013)

Turvallisuus onkin 1990-luvulta asti kehittynyt yhä enemmän yhteiskunnalliseen ja sosiaaliseen suuntaan perinteisestä valtiokeskeisestä mallista. Internetin myötä olemme siirtyneet ns. puurakenteesta rihmastorakenteeseen. Turvallisuusorganisaatiot integroidaan yhä enemmän kansalliset rajat ylittäviin ympäristökysymyksiin, maahanmuuttoon, kyberhaasteisiin ja sukupuolikysymyksiin. Kriisinhallinta on yksi verkottuneen maailman ilmiöitä, joissa asevoimat toimivat osana kansainvälisiä rihmastoja. Turvallisuus on siis yksilöitynyt ja yhteisöllistynyt perinteisen valtiokeskeisyyden sijasta. (Shaw, 13–14)

Strategian käsitettä on perinteisesti totuttu pitämään pitkän tähtäimen suunnitelmana, jolla torjutaan epävarmuuden vaikutuksia, suunnataan oikein resursseja ja saavutetaan selkeitä päämääriä. Tällainen ajattelumalli toimi ympäristöissä, jotka eivät olleet rihmastoituneet ja joissa päätösvalta oli keskitettyä.

Mansfieldin (2008, 2) mukaan myös aikaisemmin on todettu, että esimerkiksi sodan käsitettä on hankalaa määritellä selkeästi, koska se määrittyy aina suhteessa muihin ideoihin, termeihin ja käsitteisiin. Sota käsitteenä tulee siis määritellyksi itsensä ulkopuolelta. Mansfieldin (2008, 29, 85) mukaan Clausewitz näki sodan käsitteen liittyvän läheisemmin taloudelliseen kilpailuun kuin taidon ja/tai taiteen tai tieteen alaan. Sodassa on siis kysymys ihmisten intresseistä ja aktiviteeteista eikä niinkään sodan lopputuloksesta. Sodassa ilmenevät tunteet ja intressit ovat alue, jota politiikalla pitäisi ohjata ja rajoittaa. Sodan koneisto ei siis ole pelkästään valtiollisen politiikan jatke, vaan se on oma ilmiönsä, vaikkakin valtiollisessa poliittisessa ohjauksessa. Tänään informaatioverkottuminen tekee sotakoneiston ja valtion suhteesta enemmän taloudellista kuin poliittista. (Mansfield 2008, 86)

Sodan medioituminen

Media ei ole enää turvallisuuden tai sotatoimien ulkopuolinen ja passiivinen seuraaja, vaan se on yhä enemmän integroitu aktiivinen toimija. 9/11 osoitti, että ihmiset kokivat sitä suurempaa huolta terrorismista mitä korkeampaa hälytystasoa televisiokanavat ylläpitivät uutisissaan. (Nacos 2011) Koska informaatiota on ähkyyn asti, on yksilöiden ja yhteisöjen kovennettava ja yksinkertaistettava kielenkäyttöään ja liitettävä siihen dramaattinen toiminta oman sanoman esille saamiseksi. Asevoimat kehittävät itse omia viestintäkanaviaan, ja ne ovat opetelleet yhteistoimintaa eri medioiden kanssa. Strateginen kommunikaatio ja informaatioaktiviteetit kuuluvat yhä enemmän myös asevoimien keinovalikoimaan. (Terranova 2007, 132)

Toisaalta asevoimien organisaatio ei ole helposti muuttuva, eikä sen ehkä pidäkään olla. Käskykulttuuri, selvä komentoketju ja arvojärjestelmä ohjesääntöineen ja normeineen voi olla juuri äärimmäisissä olosuhteissa vahvuus informaatiorihmastoiden paineissa. Toisaalta sodan medioituminen vaatii asevoimia uudistumaan ja mukautumaan muutokseen. (Rid 2007, 15)

Munron (2009) mukaan teknologia ja informaatioverkot ovat aseita ja näiden aseiden maaleja. Samalla raja sotilaallisen ja ei-sotilaallisen välillä poistuu. Asevoimat joutuvat yhä tarkemmin seuraamaan myös oman organisaation ulkopuolisten toimijoiden käyttäytymistä informaatioverkoissa. Jatkossa internet voi olla oman toiminnan ennakkovaroituksen saamisen kannalta avainasemassa.

Esimerkiksi Kreml on kasvattanut informaatiosodankäynnin budjettiaan kolmeensataan miljoonaan dollariin ja lisännyt mm. saksan- ja ranskankielisten ohjelmiensa määrää (Pomerantsev 2014). Informaation, kulttuurin ja talouden ”aseistaminen” on osa Kremlin hybridisodankäynnin konseptia, jota on toteutettu mm. Ukrainan kriisissä. On selvää, että monet muut autoritääriset valtiot seuraavat tarkoin tämän toiminnan tehokkuutta ja mahdollisesti laajentavat ajatusmallia omiin toimintatapoihinsa.

Rihmastoajattelu

Deleuze and Guattari (1983) käyttävät sanaa rihmasto (rhizome) kuvaamaan ei-hierakkista organisaatiota. Rihmasto muistuttaa toisiinsa kietoutuneita lankoja, joissa monimuotoisuus ja useat kytkennät useita kohdista muodostava hybridimäiselle toiminnalle alustan. Internet lienee selvin esimerkki tällaisesta verkostosta.

Rihmasto vastustaa tai pakenee selkeää puumaista rakennetta ja toiminnan keskittämistä. Rihmastolla ei ole selkeää alkua tai loppua, ja yleensä kaikki toiminta alkaa keskeltä. Rihmastoon on loputtomasti erilaisia sisäänpääsymahdollisuuksia. Rihmastoon voi siis kytkeytyä mistä tahansa ja mikä tahansa kytkentä voi katketa. Tällainen malli on erityisen altis kiihdyttämään vaikka propagandistia vaikutuksia. Rihmastossa toiminta muistuttaa parveilua, ja mikä tahansa toiminta voi kopioitua mille tahansa tasolle ilman selkeitä syy- ja seuraussuhteita. Rihmastossa mitään asiaa ei voida palauttaa johonkin pysyvään tasoon tai periaatteeseen. (Deleuze & Guttari 1983, 10) Rihmastosta puuttuu keskitetty komento- ja ohjauskeskus, eikä lopullista vastuunkantajaa tietylle asialle ole helppoa löytää. Nopeus on keskeinen periaate rihmastossa. (Munro 2005, 32) Esimerkiksi talouden ja politiikan erillään pitäminen rihmastoissa käy yhä vaikeammaksi. Samalla kun rihmasto voi lisätä ja tehdä läpinäkyvämmiksi asioita, se mahdollistaa asioiden korruptoitumisen.

Yhdysvallat on pioneeri informaatiosodankäynnin kehittämisessä. Persianlahden ensimmäinen sota 1990-luvulla ja Balkanin kriisi toivat pysyvästi taistelutilaan satelliitit ja reaaliaikaisen tiedonsiirron sekä virtuaalisen tilannekuvamahdollisuuden. Lisäksi logistiikan perusperiaatteet alkoivat sanella asevoimien kustannustehokasta käyttöä ja suorituskyvyn periaatteita. On helppo löytää analogia sille, kuinka bisnesmaailma ohjaa globaalia taloutta.

Lännessä olemme tottuneet ajattelemaan, että asioilla on pysyvä perusta ja oleminen. Etsimme asioille aina perustavanlaatuista syytä tai alkupistettä. Ajatus siitä, että mitään pysyvää ei ole, vaan asiat ovat jatkuvassa tulemisen tilassa ja historia toistaa itseään loputtomasti uusin muodoin on enemmän jäänyt itäisten filosofioiden ja uskontojen ajatteluun. Rihmastoajattelu antaa kuitenkin mahdollisuuden tarkastella juuri sitä todellisuutta, joka perustuu globaaliin informaatioteknologiaan. Lisäksi monet rikollisjärjestöt ja terroristiyhteisöt toteuttavat joko tietoisesti tai tiedostamattaan rihmastomallista toimintatapaa.

Yksi syy siihen, miksi kyberlainsäädäntö on niin haasteellista, voi olla siinä, että yhteisten pelisääntöjen lukitseminen rihmastopohjaisissa verkostoissa on muodostumassa valtiotasolla mahdottomaksi tehtäväksi. Analogiaa voidaan hakea mm. ympäristöä saastuttavien teollisuuspäästöjen globaalin sopimisen vaikeudesta. Vaikka valtioiden päämiehet sopisivat periaatteellisella tasolla päästöjen rajoituksista, kansalliset parlamentit ja poliittiset intressit voivat käytännön tasolla tehdä sopimukset mahdottomiksi. (Chia 1999, 214)

Myös asevoimilla on rihmastoaikakautena omat haasteensa. Perinteisesti on ajateltu, että sotilaallisen doktriinin pitää olla auki kirjoitettu ja standardoitavissa, koulutettavissa ja toimeenpantavissa. Hybridisodankäynti haastaa tällaisen perinteisen lähtökohdan, koska jokainen sotilaallinen operaatio voidaan koota komponenteista, joiden harmonisointia on ennakolta mahdotonta suunnitella. Siviilitoimijoiden ja puolisotilaallisten organisaatioiden sopimuspohjainen toiminta osana perinteisen asevoiman ”puuorganisaatiota” tekee doktrinaalisen työskentelyn haasteelliseksi. Turvallisuuden akateemiset tutkijat käyvätkin jatkuvaa keskustelua siitä, millä kriteereillä asevoimien doktrinaalista muutosta pitäisi kuvata ja mitata. (Rid 2007, 16–17)

Haaste on myös upseeriston perinteisessä rakentumisessa. Senioriupseerit ovat saavuttaneet sotilasorganisaation puussa pysyvän ja vakaan aseman, joka ei kannusta rihmastomaiseen innovointiin ja jatkuvaan organisaation uudelleen organisoitumiseen. Pysyvyys, perinteet ja rituaalit korostuvat. Halutaan pitää kiinni omista kokemuksista ja oman osaamisen tasosta. Konservatiivisuutta myös tarvitaan vastustamaan liian nopeaa ja riskialtista rihmastomuutoksen kiihtymistä. Rihmastossa myös teoria voitosta muuttaa muotoaan.

RAND-korporaation 1990-luvulla lanseeraamat käsitteet ”kyber-sota” ja ”verkko-sota” voidaan linkittää narratiivisesti sellaisiin käsitteisiin kuin kulutus tai paikkasota (Stellungskrieg) tai liikesota (Bewegunskrieg) (Citino 2005, 136–137). Paikkasota kuvautuu puumallisena kuvana, kun taas liikesodankäynti muodostaa käytännön tasolla enemmänkin rihmastomaisia kartastoja. Rihmastojen johtamisessa johtajilla on vain tehtävään sidottu valta, ja rihmastot eivät mahdollista pysyvän vallan ottamista kuten puumaiset organisaatiot. Rihmastoissa ei toimijoilla ole enää aikaa perehtyä syvällisesti asioiden tilaan, ja siksi päätöksenteossa on lisättävä sekä asiantuntijavaltaa että paikallista ja toiminnallista johtajuutta.

Hybridisaatio

Hybridisaatio mahdollistuu rihmasoissa. DNA ja kemian alan atomien yhteenkietoutuminen ovat hybridisaation analogisia narratiiveja. Kielelliset ilmiöt voivat myös olla luonteeltaan hybridisiä, kuten sosiaaliset ja kulttuuriset ilmiöt, esim. globalisaatio. Erityisesti kommunikaatio tulee ymmärretyksi hybridiä vasten. Yksi hybridinen ilmiö on ortodoksisen kirkon vahvistunut rooli poliittisessa johtamisessa Venäjällä verrattuna esimerkiksi Suomen luterilaisen kirkon ottamaan rooliin. (Pomerantsev 2014)

Munron (2009) mukaan informaatiosodankäynnin taistelutilassa hybridisaatio tapahtuu organisaation, teknologian ja kielellis-kommunikatiivisilla tasoilla. Sotaisuuden asteita voidaan muutella eri tasoilla valitun toimintaympäristön mukaan. Mattis ja Hoffman (2005) näkevätkin vastustajan jonkinlaisena menuna, valikkona, jossa eri tekniikoita ja taktiikoita voidaan valita soveltuvin osin. Esimerkiksi Ukrainassa ei nähty ilma- ja merivoimien osuutta osana sotilaallista operaatiota ja maavoimienkin osuus jäi melko voimannäytölliseksi. Sen sijaan informaatio-operaatiot olivat keskeisiä.

Mielenkiintoista on, että globaali mediatoimija CNN lopettaa toimintansa Venäjällä ja samaan aikaan Venäjä pyrkii laajentamaan omaan mediatoimintaansa Euroopassa (Stanglin 2014). Radio Sputnik ja verkkomedia pyrkivät laajentumaan 30 eri kielelle vuoden 2015 aikana (news.err.ee 2014). Kyseessä on kanava, joka tarjoaa ”vaihtoehtoista” tietoa lännen vallitseville kanaville. Kanavan yhtenä tarkoitusperänä lienee myös vahvistaa sellaisen läntisen yleisönsä asenteita, joka suhtautuu kriittisesti läntisen elämäntavan arvoihin. Kanava on suunnattu myös venäjänkielisille ihmisille Venäjän valtion ulkopuolella. Hankkeen keskeinen toimija on Dmitri Kiseljov (Rossija Segodnja). Kanava pyrkii kattamaan 130 kaupunkia 34 maassa.

Lopuksi

Eläminen rihmastoissa haastaa myös ajatuksen puumaisesta totuudesta. Jos aikaisemmin valtiot turvautuivat erityisesti sodankäynnissä valheisiin, koetettiin toiminnan tasolla kuitenkin tehdä sitä mitä sanottiin. Tänään maailman medioituminen mahdollistaa sen, että teknisesti ”totuuden” kopioiminen, muuttaminen ja kiistäminen on kattavampaa. Lisäksi ihmiset unohtavat nopeasti, koska uutta informaatiota on yhä enemmän tarjolla.

Totuutta ei tarvitse todistaa, se luodaan tarpeen mukaan. Vallanpitäjät voivat luoda nopeasti rihmastoissa keinotekoisia oppositioita ja suunnata suuren yleisön katseet pois rakenteellisista ongelmista. Yritykset voivat ensin ostaa toisen yrityksen ja sen jälkeen poistaa sen markkinoilta mustamaalaamiskampanjalla (reiding). Tekaistut toimittajat voivat luoda tekaistuja kanavia tekaistuille uutisille. Rihmastoissa ne tulevat mahdollisesti nopeasti kopioiduiksi eteenpäin ja päätyvät keskustelun sisällöksi.

Enää propagandan tavoitteena ei ole kohdeyleisön saaminen oman asian puolelle, vaan enemmänkin tavoitteena on passivoida ja tehdä kohdeyleisöt paranoidisiksi. Informaatiotulva ja rihmastot mahdollistavat tämän. Salaliittoteorioiden suosio fiktiivisten elokuva- ja viihdetuotteiden rinnalla lisää rihmastoissa suosiotaan varsinkin ketterästi medioita käyttävien nuorten keskuudessa. Seuraavilla sukupolvilla ei ole mahdollisuutta aloittaa ilman internetiä. Tänään Russian Today (RT) leviää 600 miljoonalle ihmiselle ja kattaa kolme miljoonaa hotellihuonetta ympäri maailmaa. Kriittinen ajattelu CNN:n, BBC:n ja RT:n sekä muiden 24/7-kanavien höykytyksessä käy yksittäisille aivoille yhä haastavammaksi.

Rihmastoissa myöskään poliittiset ideologiat eivät enää pysy omilla tonteillaan. Oikeistolaisuus ja vasemmistolaisuus sekoittuvat erilaisiin tarkoitusperiin tavoilla, joita on yhä mahdottomampaa hahmottaa. Tämä on selvää seurausta mm. lännen valtioiden kansalaisten perinteisen poliittisen aktiivisuuden vähentymisestä. Kun KGB aikoinaan näki paljon vaivaa saadakseen oman artikkelinsa läntiseen mediaan, tänään tekaistuja kuvia ja uusia voidaan levittää rihmastoissa salamannopeasti (Pomerantsev 2014).

Emme pysty vielä arvioimaan, mitä positiivista ja mitä negatiivista maailman medioituminen lopulta tuo tullessaan. Disinformaation hävittäminen on mahdottomuus, ja ainoa keino on valistaa kansalaisia yhä tarkempaan medialukutaitoon.

Lähteet:

Armistead, L. 2007 (edit.) Information Warfare. Separating Hype from Reality. Washington, D.C.: Potomac Books.
Arquilla, J. & Ronfeldt, D. 1997 (edit.) In Athena’s Camp. Preparing for Conflict in the Information Age. Washington D.C.:RAND.
Best, S. & Kellner, D. 1991. Postmodern Theory. Critical Interrogations. Palgrave.
Carr, J. 2010. Inside Cyber Warfare. Cambridge: O’Reilly.
Chia, R. 1999. A ”rhizomic” model of organizational change and transformation: Perspective from a metapysics of change. British Journal of Management 10, 209–227.
Citino, R. 2005. Beyond Fire and Movement: Command, Control and Information in German Blitzkrieg. In Goldman, E. O. 2005. (edit.) Information and Revolutions in Military Affairs. London: Routledge, 130–150.
Deleuze, G. & Guattari, F. 1986. Nomadology: The War Machine. Translated by Brian Massumi. New York: Semiotext(s).
– 1983. On the Line. Translated by John Johnston. New York: Semiotext(s).
Flisfeder, M. & Willis, L.-P. 2014 (edit). Zizek and Media Studies. Palgrave.
Foucault, M. 2003. Society Must be Defended. Translated by David Macey. London: Allen Lane.
Gerasimov, V. 2013.Ценность науки в предвидении,Voenno-promyshlennyy Kuryer (Feb.27–Mar. 5, 2013), http://vpk-news.ru/sites/default/files/pdf/VPK_08_476.pdf. An English translation by Robert Coalson and commentary by Mark Galeotti is available here, http://inmoscowsshadows.wordpress.com/2014/07/06/the-gerasimov-doctrine-and-russian-non-linear-war/
Lotman, J. M. 2013. The Unpredictable Workings of Culture. Translated by Brian James Baer. Tallinn: TLU Press.
MacKay, B. & Munro, I. 2012. Information Warfare and New Organizational Landscapes: An Inquiry into the ExxonMobil-Greenpeace Dispute over Climate Change. Organization Studies, 2012 33: 1507–1538.
Mansfied, Nick. 2008. Theorizing War. From Hobbes to Badiou. Palgrave Macmillan.
Mattis, J. N. & Hoffman, F. 2005. Future Warfare: The Rise of Hybrid Wars. November 2005 Vol. 132/11/1, 23, U.S. Naval Institute.
Munro, I. 2009. Defending the Network Organization: An Analysis of Information Warfare with Reference to Heidegger. Organization, vol 17(2): 199–222.
Munro, I. 2005. Information Warfare in Business. Strategies of control and resistance in the network society. London: Routledge.
Munro, I. & Huber, C. 2013. ”Moral distance” in Organizations: An Inquiry into Ethical Violence in the Works of Kafka. Journal of Business Ethics.
Nacos, B. L; Bloch-Elkon, Y.; Shapiro, R. Y. 2011. Selling Fear. Counterterrorism, the Media, and Public Opinion. Chicago: The University of Chicago Press.
News.rr.ee. 2014. Russian Propaganda Channel Aiming to Launch in Estonia. Available at http://news.err.ee/v/main_news/2d35ec6c-a6d6-49c6-9ef0-188f9200720b.
Pomerantsev, P. & Weiss, M. 2014. The Menace of Unreality: How the Kremlin Weaponizes Information, Culture and Money. The Institute of Modern Russia, Inc. 2014. Available at http://www.interpretermag.com/wp-content/uploads/2014/11/The_Menace_of_Unreality_Final.pdf
Rid, T. 2007. War and Media Operations. The US military and the press from Vietnam to Iraq. London: Routledge.
Shaw, M. The Development of ”Common-Risk” Society: A Theoretical Overview. In Military and Society in 21st Century Europe. A Comparative Analysis. Edited by Jürgen Kuhlmann and Jean Callaghan. London: Transaction Publishers, 13–26.
Stanglin, D. 2014. CNN to end broadcasts on Russian cable and satellite TV. US Today 10 November 2014. Available at http://www.usatoday.com/story/news/world/2014/11/10/cnn-russia-broadcasting-stopped-cable-satellite/18808587/.
Terranova, T. (2007). Futurepublic: On information warfare, bioracism and hegemony as noopolitics. Theory,Culture and Society, 24(3), 125–145.
Tsoukas, H. & Dooley, K. J. 2011. Introduction to the Special Issue: Towards the Ecological Style: Embraching Complexity in Organization research. Organization Studies 32(6) 729–735.
Virilio, P. 1986. Speed and Politics: An Essay on Dromology. Translated Mark Polizotti. New York: Semiotext(e).