Löytyykö maanpuolustusajattelulle yhteistä pohjaa?
YTM Risto Sinkko
Aiemmassa ”heikkoja signaaleita” käsittelevässä artikkelissaan (18.10.2014) YTM Risto Sinkko tarkasteli, miten epävarmuuden aika heijastuu kansalaisten maanpuolustusajatteluun. Tällä kertaa Sinkko pohtii, ovatko maanpuolustukseen liittyvät ajatus- ja asennemallit hajoamassa. Hänen mielestään maan puolustaminen vakavassa kriisissä ei onnistu, jos ei ole yhteistä arvopohjaa jolta ponnistaa. Ollaanko meillä menossa huonompaan suuntaan?
Nuorten kulttuureista
Valdemar Kallunki on tutkimuksessaan jäljittänyt siviili- ja varusmiespalvelukseen liittyvää kansallista kollektiivia. Hän on selvittänyt kyselytutkimuksessaan siviili- ja varusmiespalvelusta sosiaalisen integraation, järjestelmäintegraation ja yhteiskuntauskonnon näkökulmasta.
Tulosten mukaan palvelusryhmät ovat voimakkaasti erilaistuneet mitatuilla ulottuvuuksilla. Varusmiespalvelun kannalta yhteensopivia järjestelmiä ovat työelämä ja valtakirkot. Lisäksi varusmiesluokkaa selittävät ryhmäsuuntautuminen, käytännöllistekninen harrastuneisuus ja alkoholin käyttö.
Jännitteinen suhde varusmiespalveluksella on sen sijaan korkea-asteen koulutukseen, kannabiksen käyttöön, uskontokuntiin kuulumattomuuteen, työttömyyteen ja taiteelliseen suuntautumiseen. Nämä tekijät selittävät siviilipalvelusryhmää.
Tulosten pohjalta voi identifioida maanpuolustuksen kannalta heikkoja signaaleita: aikaisempaa myönteisempi suhtautuminen lievien huumeiden käyttöön, kirkkokunnista eroamisen lisääntyminen, viranomaisten toimenpiteistä huolimatta lisääntyvä nuorisotyöttömyys ja jossain määrin perusteeton kuva mahdollisuuksista taiteelliseen elämänuraan.
Erillinen pohdinnan paikka on siinä, miten entistä myönteisempi suhtautuminen maanpuolustukseen saataisiin syntymään korkeakouluissa opiskelevien nuorten joukossa. Tässä joukossa kyllä resursseja olisi vaikkapa reserviupseerikoulutukseen, mutta jostain syystä siitä ei aina innostuta.
Kotimaa samastumiskohteena
Nuorisotutkimusseuran Nuorisobarometrissa vuodelta 2014 (Vaikuttava osa) kysyttiin 15–29 -vuotiailta ”Missä määrin katsot kuuluvasi tai samastuvasi seuraaviin alueisiin?”. Vastaajista 76 prosenttia samaistui täysin tai melko täysin Suomeen. Maailmaan tai globaaliin yhteisöön samaistui 38 prosenttia vastanneista nuorista. Samastumiskohteita kysyttiin jokaista erikseen, niitä ei siis esitetty toistensa poissulkevina vaihtoehtoina.
Sami Myllyniemi: Vaikuttava osa. Nuorisobarometri 2013.
Maanpuolustuskorkeakoulun Käyttäytymistieteiden laitoksen ns. Siilasmaan työryhmälle tekemässä varusmiestutkimuksessa 2010 kysyttiin samaa asiaa toisella tavalla: ”Millainen ihminen seuraavista vaihtoehdoista koet itse olevasi selvimmin?”. 71 prosenttia vastasi olevansa suomalainen. Maailmankansalaisia sanoi olevansa 10 prosenttia vastanneista varusmiehistä.
Mukana oli myös vaihtoehto ”ei paljon/mitään väliä”. Tämän vaihtoehdon valitsi 9 prosenttia vastaajista. Tämän tutkimuksen mukaan maanpuolustustahto oli alimmillaan ”maailmankansalaisten” joukossa sekä ”hällä-väliä” -ryhmässä.
Vaikka tutkimusten kohderyhmät ovatkin erilaiset, eikä kysymysten käyttö ole samanlaista, voi rinnastuksesta varovaisesti päätellä, että maanpuolustuksen ja asevelvollisuuden kannalta ollaan hitaasti liukumassa huonompaan suuntaan. Nuorison identiteetin muuttumisesta saamme yhden heikon signaalin, vaikka suomalaisuus identiteettinä pysyykin korkealla tasolla.
