YTM Risto Sinkko

Äskettäin julkistettu ja vuoden 2015 alusta käyttöön otettava paikallisjoukkokonsepti nojautuu maakuntakomppanioihin rekrytoitavien reserviläisten vapaaehtoisuuteen. Paikallisjoukkojen koulutusta tukee ja järjestää Maanpuolustuskoulutusyhdistys (MPK). Se on toiminut yli 20 vuotta ja toiminnan perustana on laki vapaaehtoisesta maanpuolustuskoulutuksesta. Sen tarjoamaan koulutukseen on osallistunut huomattava määrä reserviläisiä ja muita turvallisuuskoulutuksesta kiinnostuneita henkilöitä. Henkilökohtaiseen kiinnostukseen perustuva koulutushalukkuus ei kuitenkaan välttämättä näy tilastollisessa tarkastelussa kun kohteena ovat kokonaiset ikäluokat.

Lue lisää paikallispuolustuskonseptista tästä (Lähde: puolustusvoimat).

Varusmiehet ja asevelvolliset vapaaehtoisuudesta

Puolustusvoimien eri varusmieskyselyssä on 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä esitetty kysymys ”Olisin tullut asepalvelukseen, vaikka sen suorittaminen olisi ollut vapaaehtoista”. Vuonna 2002 tehdyssä tutkimuksessa enemmistö varusmiehistä (56 %) oli väitteen kanssa samaa tai pääosin samaa mieltä. Vuonna 2010 osuus oli pudonnut kolmannekseen (32 %) ja suurin osa vastaajista (41 %) oli väitteen kanssa eri mieltä tai pääosin eri mieltä. Tämä tulos on mielenkiintoinen sikäli, että MTS:n tekemässä varusmiestutkimuksessa vuodelta 1989 hieman toisella tavalla kysyttynä vapaaehtoisten osuus oli 38 prosenttia. Voisiko olla niin, että vapaaehtoisuusasenne on kasvanut vuosituhannen vaihteeseen tultaessa, mutta alkanut sitten taas laskea?

Nähdäkseni muutos on joka tapauksessa yllättävän nopea eikä voi olla heijastumatta vapaaehtoisen maanpuolustuskoulutuksen ja -toiminnan edellytyksiin. Vapaaehtoisuusasenne on selvästi voimakkaampi johtajakoulutuksen ja varsinkin reserviupseerikoulutuksen saaneiden joukossa.

Lievä muutos vapaaehtoisuusasenteessa on ollut nähtävillä koko 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen aikana tehdyissä varusmiesten ns. loppukyselyissä, jotka kattavat kaikki kotiutuvat varusmiehet.

Varusmiesjohtajia myös reserviläistoiminta kiinnostaa enemmän kuin miehistökoulutuksen saaneita. Vuonna 2010 tehdyssä kyselyssä vain 11 prosenttia kuusi kuukautta palvelleista varusmiehistä oli jossain määrin kiinnostuneita vapaaehtoisesta reserviläistoiminnasta. Välttämättä vapaaehtoisen maanpuolustuskoulutuksen miehistöpohja ei ole kovin vankka.

Kertausharjoitukset – onko mun pakko?

Samojen kyselyiden perusteella näyttää myös siltä, että asevelvollisten käsitys kertausharjoituksista ja niihin osallistumisesta ei ole selkeä. Vuonna 2010 tehdyssä kyselyssä ainoastaan 37 prosenttia kuusi kuukautta palvelleista vastaajista sanoi pitävänsä kertausharjoitukseen osallistumista velvollisuutenaan, jos käsky tulee. Toista mieltä asiasta oli 41 prosenttia samasta joukosta.

Säästösyistä tapahtunut kertausharjoituspäivien vähentäminen saattoi toimia myös viestinä siitä, että kertausharjoituksia ei sittenkään pidetä tärkeinä.

Vuonna 2008 Sakari Nurmelan kanssa tekemässämme puolustusvoimien mainetutkimuksessa kertausharjoituksia pidettiin käyttämämme TRI*M tutkimusmenetelmän mukaan maineen kannalta tärkeimpänä kehityskohteena. Tutkimustulos ei sinänsä ollut yllätys, lykkäysanomusten määrä oli kasvanut liian suureksi, ja amiraali Kaskeala joutui puolustusvoimain komentajana vuonna 2008 toteamaan, että julkisuudessa on saattanut syntyä virheellinen kuva maanpuolustuksen vapaaehtoisuudesta.

Reserviläinen kuluttajakansalaisena

Markkinointitutkijat ja myös tulevaisuudentutkijat ovat luonnehtineet tämän päivän kansalaisia kuluttajakansalaisiksi. Tyypillistä tällaiselle henkilölle on esittää kysymys ”Mitä minulle on tästä hyötyä?” Kuluttajakansalainen käyttäytyy kuin olisi ostoksilla kaiken aikaa ja shoppailee myös yhteiskunnan tarjoamia palveluksia. Oikeuksien ja velvollisuuksien kannalta tällaisen henkilön asennoituminen saattaa vääristyä, oikeudet korostuvat.

Varusmieskoulutuksessakin joissakin yhteyksissä on korostettu tätä hyötynäkökulmaa ”tarjoamalla” varusmiehelle erilaisia asioita. Tämä herättää kysymyksen siitä, onko tällainen suhtautuminen sittenkään kokonaisuuden kannalta pitemmän päälle kestävää. Nuoren miehen ja naisen ajattelussa saattavat korostua tarjotut hyödyt yleistävämmän maanpuolustusajattelun asemesta. Toki saadun koulutuksen käyttökelpoisuuden kertominen on järkevää, mutta se ei voi syrjäyttää kuvaa asevelvollisuuden kokonaismerkityksestä.