Blogit

Puolison ääni 2: "Puolison palveluspaikka vaihtuu – miten käy perheen?"

Sini Rantakari 

Monet upseeriperheet joutuvat mukautumaan puolison vaihtuviin palveluspaikkoihin. Ulkopuolisten – ja joskus osallistenkin - silmissä voi olla käsittämätöntä, miten virkapaikka voi lyhyelläkin varoitusajalla vaihtua toiselle puolelle Suomea. Jääkö parisuhteen siviilille muita vaihtoehtoja kuin alistua puolisonsa työnantajan sanelemiin olosuhteisiin?

Moniin asioihin elämässä ei voi vaikuttaa – se koskee kaikkia ihmisiä. Onnettomuudet, sairaudet ja ristiriidat ihmissuhteissa eivät kysy lupaa, vaan voivat yllättää kenet tahansa. Upseerin puolisona myös mieheni työpaikan sijainti kuuluu niihin asioihin, jotka on vain hyväksyttävä, kerta toisensa jälkeen.

Puolison ääni 1: "Mitä minulle tapahtuu, kun mies on työreissussa?"

Sini Rantakari

Kun mies viettää kolmasosan vuodesta leireillä, on reppurina tai pidemmän aikaa ulkomaankomennuksella, parisuhteessa eletään lukuisia lähtöjä ja palaamisia. Nämä hetket herättävät paljon tunteita ja samaan aikaan on pakko selviytyä monista käytännön asioista. Sini Rantakari kuvaa blogissaan omia kokemuksiaan kotiin jäävänä puolisona.

******

Mies on lähdössä leirille. Vuosia minulle oli jo aivan selvää, mitä tapahtuu joka sunnuntai, kun hän lähtee, ja perjantaisin, kun hän palaa. Silloin hän oli töissä toisella paikkakunnalla. Mutta nyt hän ei ole lähtenyt hetkeen eikä minulla ole niitä rutiineita mielessä. Sen sijaan minussa liikkuu tunteita, joilta rutiinit ovat ehkä joskus suojanneet.

Tunnen surua siitä, että joudun miehestäni fyysisesti eroon viikoksi. Kehoni kaipaa ja huutaa häntä jo nyt. Ajatuksenikin harhailevat ja ovat eksyksissä. En tiedä, miten viikon mittaan nousevat mietteeni ja kysymykseni tulevat jaetuiksi. Voi olla, että jään ajatuksineni yksin. Tai ehkä en ehdi arjen pyörityksen keskellä edes itse kuulla niitä.

Ryhmänjohtajana alokkaiden teltanpystytyskoulutuksessa – kuinka johdan esimerkillä?

Keski Patola

Kapteeni Sampo Keski-Patola toimii Kylkiraudan SOME-verkkotoimittajana sekä uutena bloggarina Kylkiraudan verkkolehdessä kapteeni Mikko Strengin ohella. Tällä hetkellä hän palvelee Panssariprikaatissa Jääkäritykistörykmentin Johtamisjärjestelmäkomppaniassa yksikön varapäällikön tehtävässä. Virkatehtäviin kuuluu yksikön hallinto, varusmiesten koulutus sekä sen kehittäminen – erityisesti varusmiesjohtajien jatkokoulutus.

Blogeissaan Keski-Patola tarkastelee nykyaikaista varusmieskoulutusta ja erityisesti varusmiesjohtajien toimintaa esimiehenä ja johtajana. Tarkasteltavat aiheet yleensä tulevat varusmieskoulutusta antavan perusyksikön arjesta.

 ******

Pääsin pakenemaan työpisteeni näyttöpäätettä alokkaiden luokse yön yli harjoitukseen. Yleensä kyseessä on alokkaiden ensimmäinen yö telttamajoituksessa. Alokkaat olivat jo harjoitelleet pitkän tovin pitkin päivää sotilaan toimintakykyyn sekä taistelukentällä selviytymiseen liittyviä asioita. Ensimmäisenä vastassa olivat kouluttajat, joiden kanssa käytiin keskustelua siitä, kuinka harjoitusta pyrittäisiin kehittämään, sekä mietittiin, miten harjoitus on aikaisemmin toteutettu.

Aloitteellisuus ja sen oppiminen

Streng Mikko 12808Dh2013 10x15

Aloitteellisuus on usein mainittu hyve suomalaisessa johtajuudessa. Johtajien kuulee toivovan alaisiltaan aktiivisuutta ja omatoimisuutta. Vastakohdaksi aloitteellisuudelle ymmärretään passiivisuus. Passiiviset alaiset vaativat selkeät ja yksityiskohtaiset ohjeet toiminnasta ja työnjaosta. Työn eteneminen vaatii myös jatkuvaa ohjausta. Ellei tarkkoja ohjeita tule, mitään ei tapahdu. Johtamisen näkökulmasta varsinkin passiiviset johtajat luovat usein kitkaa organisaation toimintaan. Aloitteellisuuteen kannustetaan, passiivisuudesta halutaan eroon.

Yllä esitetyt ajatukset ovat kieltämättä kärjistyksiä. Aloitteellisuus mielletään usein arkikokemuksessa henkilökohtaiseksi ominaisuudeksi. Usein unohdamme, että organisaatiossa vallitseva kulttuuri vaikuttaa yksilön aloitteellisuuteen merkittävästi. Kulttuuri määrittää osaltaan, odotetaanko organisaation jäseniltä aloitekykyä ja minkälainen aloitteellisuus on sallittua. Kulttuuri voi kannustaa passiivista ihmistä aloitteelliseen käytökseen tai vastaavasti lannistaa hyvinkin aloitteellisen passiiviseksi.