Ryhmänjohtajana alokkaiden teltanpystytyskoulutuksessa – kuinka johdan esimerkillä?

Keski Patola

Kapteeni Sampo Keski-Patola toimii Kylkiraudan SOME-verkkotoimittajana sekä uutena bloggarina Kylkiraudan verkkolehdessä kapteeni Mikko Strengin ohella. Tällä hetkellä hän palvelee Panssariprikaatissa Jääkäritykistörykmentin Johtamisjärjestelmäkomppaniassa yksikön varapäällikön tehtävässä. Virkatehtäviin kuuluu yksikön hallinto, varusmiesten koulutus sekä sen kehittäminen – erityisesti varusmiesjohtajien jatkokoulutus.

Blogeissaan Keski-Patola tarkastelee nykyaikaista varusmieskoulutusta ja erityisesti varusmiesjohtajien toimintaa esimiehenä ja johtajana. Tarkasteltavat aiheet yleensä tulevat varusmieskoulutusta antavan perusyksikön arjesta.

 ******

Pääsin pakenemaan työpisteeni näyttöpäätettä alokkaiden luokse yön yli harjoitukseen. Yleensä kyseessä on alokkaiden ensimmäinen yö telttamajoituksessa. Alokkaat olivat jo harjoitelleet pitkän tovin pitkin päivää sotilaan toimintakykyyn sekä taistelukentällä selviytymiseen liittyviä asioita. Ensimmäisenä vastassa olivat kouluttajat, joiden kanssa käytiin keskustelua siitä, kuinka harjoitusta pyrittäisiin kehittämään, sekä mietittiin, miten harjoitus on aikaisemmin toteutettu.

Sitten olikin aika päästä ydinbisneksen pariin, eli varusmiesjohtajien johtovastuulla olevaan teltanpystytyskoulutukseen. Alokkaille oli jo kertaalleen näytetty, miten teltta pystytetään, varusmiesjohtajien toimesta, sekä miltä valmiin teltan kuuluu näyttää. Luonnollisesti tässä esimerkkiteltassakin oli yksi virhe, mutta laitettakoon se vaikka inhimillisyyden piikkiin. Kyllä sotilaatkin tekevät virheitä.

Yksikkömme taistelijat oli jaettu useampaan eri telttaryhmään, jotta alokkaille saataisiin enemmän toistoja teltan pystytyksestä. Teltanpystytyskoulutus on ensimmäisiä koulutuksia, jotka varusmiesjohtajat johtavat omille alaisilleen. Toki ennen tätä on ollut runsaasti muitakin koulutuksia, mutta tässä koulutuksessa yleensä punnitaan, millainen johtaja on.

Kierrellessäni eri telttaryhmiä väkisinkin pisti silmään kaksi eri vaihtoehtoa johtamisessa: joko koulutuksesta vastaava johtaja oli aktiivinen ja koulutettavaa ryhmää käytettiin tehokkaasti hyödyksi tai sitten oli se toinen vaihtoehto, jossa kahdeksan miestä katsoo kun yksi yrittää irrottaa maakiilaa jäätyneestä maasta ja koko toiminta on pysähtynyt. Pahimmillaan koulutuksesta vastaava johtaja on itse repimässä maakiilaa pois maasta.

Keski Patola 1

Tässä tulee koulutuksen ongelmakohta. Kouluttajan – tässä tapauksessa varusmiesjohtajan – pitäisi johtaa omalla esimerkillään, eli olla mukana pystyttämässä ja tekemässä. Toisaalta hänen pitäisi myös samanaikaisesti johtaa alaisiaan ja hänellä tulisi olla valmiina mielessä, mitä seuraavaksi käsken tehtäväksi, kun alainen minulta tulee kysymään tehtäviä. Alaisten tulisi luonnollisesti ilmoittaa esimiehellensä, kun käsketty tehtävä on tehty valmiiksi tai saatettu loppuun. Väitän, että oppiminen ja erityisesti johtamisen oppiminen on koko eliniän kestävä prosessi, jossa harjaannutaan ja kehitytään.

Havahduin kuitenkin itse tähän jälkimmäiseen esimerkkiin ja käskin alokkaiden lopettaa toimintansa mitä olivatkaan tekemässä ja katsoa ympärilleen. Tärkeää mielestäni kouluttajana tässä tilanteessa oli pysäyttää toiminta sekä korostaa virheellistä suoritusta – valitettavasti ainakaan tässä tapauksessa koulutuksen pitäjällä ei ollut tähän kompetenssia.

Toinen esimerkki oli sellainen, että ennen kuin telttaa lähdettiin pystyttämään, oli alokkaille jo valmiiksi käsketty tehtävät.

Keski Patola 2.png

Ensin tehdään neljän taistelijan voimin tiukka neliö, minkä jälkeen kaksi taistelijaa ottaa maakiilat, vie ne paikoilleen ja auttaa lekataistelijaa. Kun maakiilat on lyöty paikoilleen ja teltta pysyy tiukkana neliönä, siirtyvät kulmamiehet yhden narun eteenpäin ja loput neljä kulmaa kiinnitetään. Samanaikaisesti yksi taistelija valmistelee keskisalon, kamiinan sekä maavaatteet ja toinen taistelija käy hakemassa riukuja sekä valmistelee sytykkeet ja polttopuut valmiiksi. Kun kahdeksankulmio on saatu valmiiksi, pidetään huolta, että maakiilat pysyvät maassa ja keskisalko viedään paikoilleen. Salko nostetaan ylös kahden miehen voimin ja kangas tiukaksi, lopuksi teltan kalustaminen kahden miehen toimesta. 

Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta jostain syystä tässä perussuoritteessa osa varusmiesjohtajista epäonnistuu. Virheet ja erityisesti palautteen saanti virheen jälkeen kasvattaa ja opettaa nuorta johtajaa.

Miten kokematon johtaja johtaa esimerkillään ja samanaikaisesti myös kouluttaa alaisiaan? Mielestäni johtajalla tulee olla ymmärrys tai vaikka valmis lista, mitä ajon seuraavaksi tehdä, ja näin toiminnasta tulee tehokasta. Aluksi johtajan tulee valmistella temppulista, mutta koulutuksen myötä ammattitaito kehittyy ja seuraavan vaiheen pystyy käskemään suoraan lennosta.

Vielä en ole menettänyt uskoani omiin alaisiini ja erityisesti varusmiesjohtajiin. Paljon on työtä tehtävänä, ennen kuin heistä tulee hyviä sodanajan johtajia.

Ad impossibilia nemo tenetur.