Pedagogista johtamista, laadukasta osaamista ja ketterää suorituskykyä

Juha TuominenKapt Juha Tuominen

Pedagogisen johtamisen ketju kentälle ja käytäntöön!

Pedagoginen johtaminen on osaamisen johtamista. Se on toimintaa, jossa esimies suuntaa alaisten oppimista, luo oppimista edistävää ilmapiiriä, tukee oppimisprosesseja ja johtaa kokonaisuutta esimerkillään (Viitala 2002, 187). Pedagoginen johtaja huolehtii opetustyön suunnittelun ja organisoinnin lisäksi erityisesti osaamisen ja oppimisen laadullisesta kehittymisestä (Raasumaa 2010).

Pedagoginen johtaminen on sitä, että esimies tietää, mitä hänen työyhteisössään tapahtuu, miksi, miten ja kenen kanssa. Pedagoginen johtaminen tarjoaa käyttökelpoisen mallin, jonka avulla myös sotilasorganisaatiot voivat kehittää sekä yksilöiden osaamista että koko organisaation suorituskykyä.

Pedagogisen johtamisen käsite on tuttu myös Puolustusvoimissa. Työtä käsitteen parissa on tehty usealla ulottuvuudella Maanpuolustuskorkeakoulun Johtamisen ja sotilaspedagogiikan laitoksessa. Ylätasolla pedagogisen johtamisen käsite tarjoaa välineen, jonka avulla voidaan tarkastella esimerkiksi sotilasjohtamisen, -pedagogiikan ja -sosiologian yhteisiä liittymäpintoja ja tutkimuskohteita. Tutkimuksissa pedagogista johtamista on analysoitu osana laajempaa osaamisen johtamisen ulottuvuutta (Nissinen 2007; Mäkinen 2011). Opiskelijoiden laatimissa opinnäytetöissä on tarkasteltu muun muassa sitä, kuinka pedagoginen johtaminen ilmenee sotilasopetuslaitosten opinnoissa (Rentola 2012), ja millä tavalla Puolustusvoimissa palvelevat esimiehet toimivat pedagogisina johtajina (Tikka 2015). Pedagoginen johtaminen on jalkautettu myös opetukseen: sitä opetetaan kaikilla tutkintotasoilla kadeteista yleisesikuntaupseerikurssilaisiin. Vuonna 2017 ilmestyvän Kouluttajan oppaan myötä pedagoginen johtaminen tuodaan työkaluksi sotilaskouluttajien pakkiin.

Uskon, että pedagogisella johtamisella on mahdollista saada aikaan laadukasta osaamista ja ketterää suorituskykyä. Onnistuessaan juuri pedagoginen johtaminen tekee merkittävän eron tavanomaisen ja hyvän tuloksen välillä. Pedagogisen johtamisen ja johtajuuden toteutuminen edellyttävät kuitenkin käytänteiden muutosta. Se on jotakin muuta kuin tutkimusohjelmia, opinnäytteitä, oppaita tai oppitunteja. Muutoksen tulee olla myös laajempaa kuin se, että yksittäinen esimies kykenee toimimaan laaja-alaisena pedagogisena johtajana. Tavoitteena on, että jokainen esimies toimii pedagogisena johtajana. Tällöin johtajien vastuuna on organisaation osaamisen kehittäminen ja johtaminen, henkilöstön ammatillinen kehittäminen, jaetun johtajuuden hyödyntäminen, uutta luovan oppimiskulttuurin kehittäminen ja verkostoissa tapahtuvan oppimisen johtaminen (Alava ym. 2012; Taipale 2008, 51).

Puolustusvoimissa vision toteutuminen edellyttäisi sitä, että pedagogisen johtamisen ketjun tulisi ulottua perusyksiköistä Pääesikuntaan ja takaisin. Perusyksikön päälliköiden, joukkoyksikön komentajien, joukko-osaston komentajien, puolustushaaraesikuntien ja Pääesikunnan koulutuspäällikön tulisi muodostaa pedagogisen johtamisen verkosto, joka keskittyisi oppimisen ja osaamisen laadulliseen kehittämiseen. Verkostossa tapahtuva osaamisen johtaminen painottuisi erityisesti oppimisen sisältöjen tunnistamiseen, ei kaavamaiseen koulutus- ja opetusprosessin kuvaamiseen.

Hahmottelemani tavoitetila toteutuu tällä hetkellä osittain komentajiston neuvottelupäivillä sekä joukkoyksiköiden komentajien infotilaisuuksissa. Kuitenkin esimerkiksi oppimisympäristöjen (esim. PVMOODLE) avulla tietoa ja parhaita käytäntöjä voitaisiin jakaa eri toimijoille siten, että ”pedagogisen johtamisen perusviesti” tavoittaisi koko verkoston. Se taas mahdollistaisi viestin yhteiskehittämisen ja kirkastamisen.

Pedagogisen johtamisen perusviesti

Olen aikaisemmissa blogiteksteissäni ottanut kantaa pedagogisen johtamisen perusviestiin. Viestin ydin rakentuu laadukkaasta osaamisesta ja ketterästä suorituskyvystä. Toimintakykyinen, ammattitaitoinen ja motivoitunut henkilöstö on perusta laadukkaalle osaamiselle. Ketterä suorituskyky rakentuu henkilöstön, materiaalin sekä toiminta- ja käyttöperiaatteiden muodostamasta kokonaisuudesta, josta huokuu kannustavasti johdettu rohkeus kokeilla uutta.

Laadukas osaaminen edellyttää uuden tiedon ja osaamisen kehittämistä. Sotilasorganisaatiot käyttävät suorituskykyänsä toimintaympäristöissä, jotka ovat epäselviä, monimutkaisia ja haastavia. Kyse on eräänlaisesta oppimiskilpailusta, jossa voittajaksi selviää notkea, muutoskykyinen ja oppiva organisaatio. Pedagoginen johtaminen kiinnittää huomiota yhä enemmän menetelmiin, jotka lisäävät innovatiivisuutta, aloitteellisuutta sekä päätöksenteko- ja toimeenpanokykyä.

Aikaisemmin oppiminen on usein mielletty tapahtumana, jossa yksilö ”pänttää” tietoa tai osallistuu oppipojan roolissa työparityöskentelyyn. Tulevaisuuden oppiminen on yhä enemmän yhteisöllistä toimintaa, jonka tavoitteena on luoda uutta tietoa.

Ketterä suorituskyky on jaetun asiantuntijuuden timanttinen ilmentymä. Nykyisin asiantuntijuus on harvoin yksilöllistä. Yksilön asiantuntijuus riippuu usein siitä, keitä muita asiantuntijoita hän voi hyödyntää ja millaisia teknisiä apuvälineitä hänellä on käytössään. Asiantuntijuus rakentuu jaetuissa tietämysverkostoissa, jotka toimivat yhteisen, jaetun kohteen parissa. Sotilasorganisaation suorituskyky muodostaa sen kehittämisen parissa toimiville yksilöille selkeän kohteen. Pedagogisen johtamisen avulla voidaan tukea verkostoitunutta, yhteisöllistä asiantuntijuutta ja siten pontevasti tavoitella suorituskyvyn ketterää päämäärää.

Pedagoginen johtaminen edellyttää asenneilmastoa, jossa alaisilla on vapaus ja uskallus esittää erilaisia vaihtoehtoja ja jossa johtajalta edellytetään rohkeutta tehdä hyviä päätöksiä. Velvollisuus – ja pakko – tehdä päätöksiä tarjoaa sotilasjohtajalle myös mahdollisuuden jakaa johtajuutta. Sotilasorganisaation kulttuuri mahdollistaa sen, että pedagoginen johtaja voi poimia rusinat pullasta: toisaalta hän voi jakaa johtajuutta ja kannustaa alaisia uuden tiedon etsimiseen, toisaalta alaiset voivat olla varmoja siitä, että johtaja tekee päätöksen ja osoittaa selkeän suunnan.

Pedagogisen johtamisen onnistuminen edellyttää organisaation ylimmän johdon sitoutumista pedagogiseen johtajuuteen. Varsinainen pedagoginen johtaminen ponnistaa ensisijaisesti paikallisista työpisteistä ja perusyksiköistä. Erityisesti ruohonjuuritasolla tapahtuva kehittämistyö on lähtökohtana koko organisaation halki puhaltavalle uudistukselle. Paikallisissa ”ponnahduslautayhteisöissä” syntyneet uudet oppimiskäytännöt voivat parhaimmillaan uudistaa koko organisaation oppimisjärjestelmää.

Kiitokset lukijoille!

Kuluneen vuoden aikana olen kirjoittanut kuusi blogitekstiä Kylkirautaan. Ne ovat käsitelleet sotilaspedagogiikkaa ja sotilasjohtamista, erityisesti toimintakykyisten sotilaiden opettamista, kouluttamista ja johtamista. On hyvä, että tekstini ovat herättäneet keskustelua ja kommentteja. Siitä kiitos kaikille.

Joskus blogeja kirjoittaessani olen ollut kyyninen. Onko minulla ollut uutta, raikasta sanottavaa? Olenko pystynyt tuomaan esille uusia näkökulmia asioista, jotka ovat pohjimmiltaan ”yksinkertaisia” ja joiden nimeen vannotaan juhlapuheissa, strategioissa ja kahvipöytäkeskusteluissa?

Taitaa olla niin, että näppärinkään blogi ei muuta lukijan mahdollisesti takapajuista oppimiskäsitystä tai pysäytä vinhasti pyörivää tuulimyllyä? Penseyteni on kuitenkin ollut ohimenevää. Olen vakuuttunut siitä, että erityisesti sotilasorganisaatiossa toimintakykyinen henkilöstö on se peruskivi, jonka päälle kaikki muu muurataan. Koulutuskulttuuri muuttuu hitaasti, mutta sen kehittämiseksi kannattaa ponnistella, sillä Puolustusvoimien tulevaisuuden osaaminen rakennetaan tämän päivän teoilla.

 

LÄHTEET

Alava, J., Halttunen, L. & Risku, M. 2012. Muuttuva oppilaitosjohtaminen. Tilannekatsaus - toukokuu 2012. Muistiot 2012:3. Opetushallitus. Edita Prima Oy.
Mäkinen, J. 2011. Lisää huomioita organisaation pedagogiseen johtamiseen. Defensor Patriae. Maanpuolustuskorkeakoulun lehti 1/2010.
Nissinen, V. 2007. Kasvu pedagogiseen johtamiseen. Tiede ja ase. Suomen Sotatieteellisen Seuran Vuosijulkaisu n:o 65. 335-344.
Raasumaa, V. 2010. Perusopetuksen rehtori opettajien osaamisen johtajana. Akateeminen väitöskirja. Jyväskylän yliopisto.
Rentola, H. 2012. Pedagogisen johtamisen satoa: Tutkimuksen kohteena opintojakson 3C01 opiskelijoiden oppiminen. Esiupseerikurssin tutkielma. Maanpuolustuskorkeakoulu.
Taipale, M. 2008. Pedagoginen johtajuus uudistamisen välineenä. Aikuiskasvatus 28 (2008).
Tikka, A. 2015. Perusyksikön päällikkö koulutuksen pedagogisena johtajana. Pro gradu -tutkielma. Maanpuolustuskorkeakoulu.
Viitala, R. 2002. Osaamisen johtaminen esimiestyössä. Akateeminen väitöskirja. Vaasan yliopisto.