Blogit

Ryhmänjohtajana alokkaiden teltanpystytyskoulutuksessa – kuinka johdan esimerkillä?

Keski Patola

Kapteeni Sampo Keski-Patola toimii Kylkiraudan SOME-verkkotoimittajana sekä uutena bloggarina Kylkiraudan verkkolehdessä kapteeni Mikko Strengin ohella. Tällä hetkellä hän palvelee Panssariprikaatissa Jääkäritykistörykmentin Johtamisjärjestelmäkomppaniassa yksikön varapäällikön tehtävässä. Virkatehtäviin kuuluu yksikön hallinto, varusmiesten koulutus sekä sen kehittäminen – erityisesti varusmiesjohtajien jatkokoulutus.

Blogeissaan Keski-Patola tarkastelee nykyaikaista varusmieskoulutusta ja erityisesti varusmiesjohtajien toimintaa esimiehenä ja johtajana. Tarkasteltavat aiheet yleensä tulevat varusmieskoulutusta antavan perusyksikön arjesta.

 ******

Pääsin pakenemaan työpisteeni näyttöpäätettä alokkaiden luokse yön yli harjoitukseen. Yleensä kyseessä on alokkaiden ensimmäinen yö telttamajoituksessa. Alokkaat olivat jo harjoitelleet pitkän tovin pitkin päivää sotilaan toimintakykyyn sekä taistelukentällä selviytymiseen liittyviä asioita. Ensimmäisenä vastassa olivat kouluttajat, joiden kanssa käytiin keskustelua siitä, kuinka harjoitusta pyrittäisiin kehittämään, sekä mietittiin, miten harjoitus on aikaisemmin toteutettu.

Sitten olikin aika päästä ydinbisneksen pariin, eli varusmiesjohtajien johtovastuulla olevaan teltanpystytyskoulutukseen. Alokkaille oli jo kertaalleen näytetty, miten teltta pystytetään, varusmiesjohtajien toimesta, sekä miltä valmiin teltan kuuluu näyttää. Luonnollisesti tässä esimerkkiteltassakin oli yksi virhe, mutta laitettakoon se vaikka inhimillisyyden piikkiin. Kyllä sotilaatkin tekevät virheitä.

Yksikkömme taistelijat oli jaettu useampaan eri telttaryhmään, jotta alokkaille saataisiin enemmän toistoja teltan pystytyksestä. Teltanpystytyskoulutus on ensimmäisiä koulutuksia, jotka varusmiesjohtajat johtavat omille alaisilleen. Toki ennen tätä on ollut runsaasti muitakin koulutuksia, mutta tässä koulutuksessa yleensä punnitaan, millainen johtaja on.

Kierrellessäni eri telttaryhmiä väkisinkin pisti silmään kaksi eri vaihtoehtoa johtamisessa: joko koulutuksesta vastaava johtaja oli aktiivinen ja koulutettavaa ryhmää käytettiin tehokkaasti hyödyksi tai sitten oli se toinen vaihtoehto, jossa kahdeksan miestä katsoo kun yksi yrittää irrottaa maakiilaa jäätyneestä maasta ja koko toiminta on pysähtynyt. Pahimmillaan koulutuksesta vastaava johtaja on itse repimässä maakiilaa pois maasta.

Keski Patola 1

Tässä tulee koulutuksen ongelmakohta. Kouluttajan – tässä tapauksessa varusmiesjohtajan – pitäisi johtaa omalla esimerkillään, eli olla mukana pystyttämässä ja tekemässä. Toisaalta hänen pitäisi myös samanaikaisesti johtaa alaisiaan ja hänellä tulisi olla valmiina mielessä, mitä seuraavaksi käsken tehtäväksi, kun alainen minulta tulee kysymään tehtäviä. Alaisten tulisi luonnollisesti ilmoittaa esimiehellensä, kun käsketty tehtävä on tehty valmiiksi tai saatettu loppuun. Väitän, että oppiminen ja erityisesti johtamisen oppiminen on koko eliniän kestävä prosessi, jossa harjaannutaan ja kehitytään.

Havahduin kuitenkin itse tähän jälkimmäiseen esimerkkiin ja käskin alokkaiden lopettaa toimintansa mitä olivatkaan tekemässä ja katsoa ympärilleen. Tärkeää mielestäni kouluttajana tässä tilanteessa oli pysäyttää toiminta sekä korostaa virheellistä suoritusta – valitettavasti ainakaan tässä tapauksessa koulutuksen pitäjällä ei ollut tähän kompetenssia.

Toinen esimerkki oli sellainen, että ennen kuin telttaa lähdettiin pystyttämään, oli alokkaille jo valmiiksi käsketty tehtävät.

Keski Patola 2.png

Ensin tehdään neljän taistelijan voimin tiukka neliö, minkä jälkeen kaksi taistelijaa ottaa maakiilat, vie ne paikoilleen ja auttaa lekataistelijaa. Kun maakiilat on lyöty paikoilleen ja teltta pysyy tiukkana neliönä, siirtyvät kulmamiehet yhden narun eteenpäin ja loput neljä kulmaa kiinnitetään. Samanaikaisesti yksi taistelija valmistelee keskisalon, kamiinan sekä maavaatteet ja toinen taistelija käy hakemassa riukuja sekä valmistelee sytykkeet ja polttopuut valmiiksi. Kun kahdeksankulmio on saatu valmiiksi, pidetään huolta, että maakiilat pysyvät maassa ja keskisalko viedään paikoilleen. Salko nostetaan ylös kahden miehen voimin ja kangas tiukaksi, lopuksi teltan kalustaminen kahden miehen toimesta. 

Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta jostain syystä tässä perussuoritteessa osa varusmiesjohtajista epäonnistuu. Virheet ja erityisesti palautteen saanti virheen jälkeen kasvattaa ja opettaa nuorta johtajaa.

Miten kokematon johtaja johtaa esimerkillään ja samanaikaisesti myös kouluttaa alaisiaan? Mielestäni johtajalla tulee olla ymmärrys tai vaikka valmis lista, mitä ajon seuraavaksi tehdä, ja näin toiminnasta tulee tehokasta. Aluksi johtajan tulee valmistella temppulista, mutta koulutuksen myötä ammattitaito kehittyy ja seuraavan vaiheen pystyy käskemään suoraan lennosta.

Vielä en ole menettänyt uskoani omiin alaisiini ja erityisesti varusmiesjohtajiin. Paljon on työtä tehtävänä, ennen kuin heistä tulee hyviä sodanajan johtajia.

Ad impossibilia nemo tenetur.

Aloitteellisuus ja sen oppiminen

Streng Mikko 12808Dh2013 10x15

Aloitteellisuus on usein mainittu hyve suomalaisessa johtajuudessa. Johtajien kuulee toivovan alaisiltaan aktiivisuutta ja omatoimisuutta. Vastakohdaksi aloitteellisuudelle ymmärretään passiivisuus. Passiiviset alaiset vaativat selkeät ja yksityiskohtaiset ohjeet toiminnasta ja työnjaosta. Työn eteneminen vaatii myös jatkuvaa ohjausta. Ellei tarkkoja ohjeita tule, mitään ei tapahdu. Johtamisen näkökulmasta varsinkin passiiviset johtajat luovat usein kitkaa organisaation toimintaan. Aloitteellisuuteen kannustetaan, passiivisuudesta halutaan eroon.

Yllä esitetyt ajatukset ovat kieltämättä kärjistyksiä. Aloitteellisuus mielletään usein arkikokemuksessa henkilökohtaiseksi ominaisuudeksi. Usein unohdamme, että organisaatiossa vallitseva kulttuuri vaikuttaa yksilön aloitteellisuuteen merkittävästi. Kulttuuri määrittää osaltaan, odotetaanko organisaation jäseniltä aloitekykyä ja minkälainen aloitteellisuus on sallittua. Kulttuuri voi kannustaa passiivista ihmistä aloitteelliseen käytökseen tai vastaavasti lannistaa hyvinkin aloitteellisen passiiviseksi.

Luottamus hyvä, valvonta paras

Streng Mikko 12808Dh2013 10x15

Näin minulle toisteltiin varusmiespalveluksessa ollessani. Lausahduksella vanhemmat varusmiesjohtajat pyrkivät kuvailemaan tavoitteellista johtamiskäyttäytymistä. Halu meidän nuorempien johtajien ohjaamiseen oli epäilemättä vilpitön. Tällainen lähestymistapa arjen johtamiseen oli todettu käytännön elämässä toimivaksi. Haittapuoleksi tunnistettiin se, että tehtävän toteuttaminen vaati johtajalta jatkuvaa puuttumista ja valvontaa. Alaisiin ei voinut luottaa. Alaisten luottamusta omaan johtajaansa ei vanhempien varusmiesjohtajien neuvoissa käsitelty. Sotilashierarkia korvasi luottamuksen. Johtajuus määrittyi ennen kaikkea sotilasarvon kautta.

Luottamus on mielenkiintoinen ilmiö. Sitä voidaan tarkastella organisaatiokulttuurin näkökulmasta alkaen aina yksittäisten johtajien johtamiskäyttäytymiseen. Luottamuksen merkitystä korostetaan Puolustusvoimien johtajakoulutusohjelmassa, ja sen rakentumiseen kiinnitetään huomiota myös organisaation rakenteisiin liittyvillä toimenpiteillä. Esimerkiksi keskinäisen luottamuksen rakentumiseen tarvittava aika huomioidaan erilaisia organisaatioita muodostettaessa. Uskoakseni jokainen johtaja myös mainitsee keskinäisen luottamuksen esimiesten ja alaisten välillä tärkeäksi voimavaraksi johtamisessaan.

Johtaja, orientaatio ja joustavuus

Streng Mikko 12808Dh2013 10x15

 

 

Kapteeni Mikko Streng on Kylkiraudan verkkolehden uusi bloggari. Hän palvelee johtamisen opettajana Maanpuolustuskorkeakoulun johtamisen ja sotilaspedagogiikan laitoksella. Tehtävässään hänelle tarjoutuu oiva mahdollisuus päivittäin pohtia johtamista sekä varsin kokemattomien että kokeneempienkin johtajien kanssa. Blogeissaan hän tulee käsittelemään johtamiseen liittyviä ilmiöitä ja tuo esille siihen liittyviä ajatuksiaan.

 

 

Mitä opetat, kun opetat sotilasjohtamista? Tämän kysymyksen kirjoitimme kollegani kanssa nuhjuisen fläppitaulun yläreunaan pohtiessamme opetuksen kehittämistä. Samaa on kysytty minulta muulloinkin. Kysymyksen kuullessani olen miettinyt mistä, ja miten aloittaisin vastaamisen. Tiivistäminen on aina vaikeinta. Siksi vastaukseni ovat olleet usein varsin monipolvisia ja vaihtelevia.

Samalla tavalla kävi myös fläppitaulun kanssa. Iso taulu täyttyi hetkessä tekstistä ja kuvista. Sisältöä ei puuttunut, haasteellisinta oli lopulta tiivistää ja jäsennellä. Tiivistämisen vaikeus saattaa johtua siitä, että kaikki sotilasopetuslaitoksissa annettava opetus liittyy johtamiseen, tavalla tai toisella. Ainakin kaikkea opiskeltavaa voidaan tarkastella johtamisen näkökulmasta. Tämä on sinänsä luonnollista, koska koulutusohjelmien kokonaistavoitteena on kasvattaa johtajia.