Blogit

Puolison ääni 5: "Jaksamisen kysymyksistä on tärkeää puhua"

Sini Rantakari

Monen ystäväperheemme näkökulmasta perhe-elämämme ei ole normaalia. Heidän on vaikea käsittää, miten jaksan vastata arjesta miehen ollessa harjoituksissa. Perheen ajoittainen asuminen ulkomaillakaan ei mahdu kaikkien käsitykseen normaalista elämästä. Toisinaan on ihanaa olla tekemisissä upseerinrouvien kanssa, joille ei tarvitse selitellä meidän normaalia.

Joskus on kuitenkin tärkeää saada peilausta erilaista elämää eläviltä ystäviltä. Liian samanhenkisten seurassa oman joustamiseni ja voimavarojeni mittakaava hämärtyy. Vaikka miehen poissaolot ovat tavanomainen osa arkeamme, ne vaativat minulta enemmän voimia kuin viikot, jolloin molemmat vanhemmat tulevat iltaisin kotiin. Niiden viikkojen jälkeen tarvitsen enemmän lepoa. Miehen reppurivuosina tarvitsin enemmän lepoa joka viikonloppu.

Upseerin ammatti on poikkeuksellinen ammatti. Upseerilla on erityistä osaamista ja valmius toimia poikkeuksellisissakin tilanteissa. Upseerilta odotetaan joustamista, jota pidetään upseerille normaalina. Silti upseerit ovat monella tapaa muiden kaltaisia. Raskaat asiat vaativat voimia ja rasitus palautumista.

Jonkin asian nimeäminen normaaliksi ei muuta tosiasioita. Ihmisillä on tarpeet ja asioilla seurauksensa, puhuttiin niistä avoimesti tai ei. Ihmisten vaientaminen normaalin nimissä ei kannata. Toistuvat ja rakenteelliset ongelmat eivät ratkea sillä, että ollaan hiljaa. Se, mitä ei sanoiteta, tulee kaikkien taakaksi.

Toivon, että upseerien työssäjaksamisesta puhumisesta voisi tulla normaalia. Liiallinen stressi ja uupumus huonontavat työn laatua. Pitkittynyt ylivireystila heikentää kognitiivisia taitoja, luovaa ajattelua sekä sosiaalisia taitoja. Pahimmillaan ylirasitustilasta voi tulla uusi normaali, jolloin kehon oireet ja läheisten vihjeet ohitetaan, kunnes keho sairastuu tai ihmissuhteet kriisiytyvät.

Kun asuimme Pakistanissa, oli normaalia miettiä turvallisuutta joka hetki. Kodissa oli varusteet kriisitilanteisiin, kaupungilla kiersimme väkijoukot ja valitsimme kulkureitit rutiininomaisesti minimoiden vaaratilanteet. Ensimmäisen länsimaalaisia kohtaan suunnatun terroristi-iskun jälkeenkin elämä jatkui. Oli normaalia olla koko ajan varuillaan.

Eräänä päivänä Suomeen palattuamme kuulin kaupungilla kovan kolauksen. Pelästyksestäni nousi ajatus: ”Kuinka moni kuoli?” Kuukautta aiemmin Pakistanissa tuo ajatus olisi ollut normaali, mutta ei enää Suomessa. Vasta turvassa näin sen pelon, jonka alla olin joutunut elämään.

Ehkä nyt on riittävän turvallista ymmärtää upseerien työn vaativuus ja huomioida se päätöksenteossa. Paras ja kyvykkäin upseerikunta saadaan arvostamalla upseerin ammattia ja siinä ammatissa toimivia ihmisiä.

Sini Rantakari on upseerin vaimo ja neljän lapsen äiti. Hän tekee työkseen psykoterapiaa pääosin parisuhdekysymyksissä ja kirjoittaa Rakkauden ammattilaiset -blogistina (linkki).

(Toim.huom. Upseeriliitto teetti viime vuoden lopulla jäsenilleen kyselyn, jossa kartoitettiin upseerien näkemyksiä työmäärästä ja jaksamisesta.)

Puolison ääni 4: "Turvallisuus valtiossa ja parisuhteessa"

Sini Rantakari

Minä ja puolisoni olemme molemmat turvallisuuden asiantuntijoita, vaikka työskentelemme eri ympäristöissä. Joskus parisuhdekysymyksiä pidetään enemmän naisten kiinnostuksen ja osaamisen alueena. Monet turvallisuuteen liittyvät kysymykset ovat kuitenkin samanlaisia valtiossa ja parisuhteessa.

Sisäisten asioiden hoitaminen kannattaa. Kun valtion asukkaat arvostavat omaa maataan ja kulttuuriaan, he eivät ole helppo eivätkä houkutteleva ulkopuolisen kohde. Kun puolisoiden tyytyväisyys parisuhteeseen on riittävää, ei tarvitse ajatella muita elämisen vaihtoehtoja eivätkä yllättävätkään tilaisuudet tunnu kutsuvilta.

Rakenteet vahvistavat luottamusta. Yhteiskunnan turvallisuutta tukevia rakenteita ovat niin koulut, sairaalat, oikeusjärjestelmä kuin tie- ja sähköverkostotkin. Parisuhdetta tukevia rutiineja ovat esimerkiksi lähtö- ja tulosuukot, kuulumisten kyseleminen, yhteisen ajan varaaminen kalenteriin ja vuosipäivien huomioiminen. Sovituista asioista on tärkeää pitää kiinni.

Vuorovaikutus mahdollistaa hedelmällisen yhteistyön. Eri organisaatioiden ja toimijoiden keskinäinen tuntemus mahdollistaa tarkoituksenmukaisen työnjaon ja yhteistyön monissa olosuhteissa. Kun puolisot kertovat toisilleen toiveistaan, tarpeistaan ja resursseistaan, on mahdollista tehdä molempien hyvinvointia edistävää yhteistyötä.

Vaikuttamisen mahdollisuus vahvistaa osallisuutta. Jos jokin ryhmä kokee itsensä valtion taholta liian ohitetuksi, se ruokkii levottomuutta. Jos puoliso kokee, että hänen sanomisiaan tai tekemisiään ei huomioida, se vähentää halua sitoutua parisuhteeseen.

Pelon lietsominen heikentää ihmisten välistä yhteyttä. Jos suomalaiset alkavat pelätä toisiaan ja keskinäistä erilaisuuttaan, he muuttuvat helpommaksi informaatiosodankäynnin kohteeksi. Jos toista puolisoa syytetään tai epäillään syyttä toistuvasti, hänen sitoutumisensa suhteeseen joutuu koetukselle.

Virheiden myöntäminen mahdollistaa oppimisen. Kaikkeen inhimilliseen toimintaa kuuluu erehtymistä ja virheitä. Salailu ja kieltäminen rikkovat luottamusta kaikissa suhteissa. Virheiden myöntäminen, tutkiminen ja niistä opiksi ottaminen vahvistavat osaamista ja suhteita.

Suunnitelmallisuus ja näky tulevaisuudesta ovat tärkeitä. Valtio ja Puolustusvoimat tarvitsevat kykyä arvioida tulevaa ja vaikuttaa siihen pitkäntähtäimen suunnitelmin ja rahoituksin. Keskustelu puolisoiden omista ja yhteisistä unelmista ja tavoitteista elämässä mahdollistaa niiden toteuttamista ja luo toivoa raskaampiin aikoihin.

Pidän turvallisuutta ihmisten, yhteisöjen ja yhteiskunnan perustarpeena. Sen riittävä täyttyminen on edellytys levolle, oppimiselle, kasvulle ja vapaudelle. Turvallisuus mahdollistaa rauhallisen rinnakkaiselon ja yhteyden hyvin erilaistenkin ihmisten kesken.

 

Sini Rantakari on upseerin vaimo ja neljän lapsen äiti. Hän tekee työkseen psykoterapiaa pääosin parisuhdekysymyksissä ja kirjoittaa Rakkauden ammattilaiset -blogistina (linkki). 

Puolison ääni 3: "Itsenäisyyspäivänä sinulle, sisar"

Yksisiipinen on ihminen,
kaksi siihen tarvitaan,
kaksi siipeä, kaksi ihmistä,
että voisimme lentää, päästä
kauas, lähelle, sisälle

Puuttuvia siipiä
ovat ihmiset toisilleen,
tikapuita taivaisiin

(Tommy Tabermann, Veren sokeri, 2008)

Tämä kirjoitus on sinulle, upseerin elämää rikastuttava nainen. Sinulle, joka rakastat miestä, jolla hieno ja vaativa ammatti. Sanotaan, että jokaisen menestyvän miehen takana on nainen. Minä pidän onnellisempana miestä, joka saa elää naisen rinnalla.

Sinä olet itsenäinen nainen. Ehkä olet kasvanut sellaiseksi miehesi rinnalla. Silti olet halunnut sitoutua tähän suhteeseen, suostunut kaipaamaan häntä hänen poissa ollessaan ja ottamaan hänet vastaan aina uudestaan. Sinulle ei ole luvattu helppoa osaa, vaan korvaamaton osa rakastamasi miehen rinnalla.

Puolison ääni 2: "Puolison palveluspaikka vaihtuu – miten käy perheen?"

Sini Rantakari 

Monet upseeriperheet joutuvat mukautumaan puolison vaihtuviin palveluspaikkoihin. Ulkopuolisten – ja joskus osallistenkin - silmissä voi olla käsittämätöntä, miten virkapaikka voi lyhyelläkin varoitusajalla vaihtua toiselle puolelle Suomea. Jääkö parisuhteen siviilille muita vaihtoehtoja kuin alistua puolisonsa työnantajan sanelemiin olosuhteisiin?

Moniin asioihin elämässä ei voi vaikuttaa – se koskee kaikkia ihmisiä. Onnettomuudet, sairaudet ja ristiriidat ihmissuhteissa eivät kysy lupaa, vaan voivat yllättää kenet tahansa. Upseerin puolisona myös mieheni työpaikan sijainti kuuluu niihin asioihin, jotka on vain hyväksyttävä, kerta toisensa jälkeen.