Artikkelit

Henkisen maanpuolustuksen suunnittelusta henkisen maanpuolustuksen suunnitteluun

Risto Sinkko

Sain yllättäen mahdollisuuden kirjoittaa tulevaan puolustusvoimien satavuotishistoriakirjaan maanpuolustustahdosta. Toki olin jo aikaisemmassa tutkimustyössäni ja väitöstutkimuksen yhteydessä perehtynyt 1960-luvulla toimineen Henkisen maanpuolustuksen komitean ja sen työn pohjalta syntyneen Henkisen maanpuolustuksen suunnittelukunnan (HMS) työhön ja julkaisuihin, mutta taas piti palauttaa asioita mieleeni.

Komitean sihteeriksi kutsuttiin kapteeni Jaakko Valtanen, joka oli Sotakorkeakoulun diplomityössään tutkinut suomalaisen miesväestön maanpuolustustahtoa. Valtanen kirjoitti ja pohdiskeli kansalaisten mielipiteitä totaalisen maanpuolustuksen näkökulmasta. Ajan maailmanpoliittisessa ilmastossa nähtiin kaksi keskenään kilpailevaa ideologista näkemystä – kommunistinen ja läntinen ideologia. ”Taistelu ihmisten mielestä on ideologisen aikakauden tunnusmerkki”, kirjoitti Valtanen diplomityössään. Tilanteessa nähtiin tarpeelliseksi lisätä kansalaisten sellaisia näkemyksiä, jotka vahvistaisivat sitoutumista maanpuolustuksen tarpeellisuuteen. Tätä tehtävää HMS ryhtyi toteuttamaan.

”Henkisen maanpuolustuksen keskeinen tehtävä on sellaisen henkilökohtaisen ja yleisen mielipiteen ja mielenlaadun synnyttäminen ja lujittaminen Suomen kansan keskuudessa, joka tahtoo toteuttaa maanpuolustukselle sen laajimmassa merkityksessä asetetut päämäärät.” Toimenpiteiksi määriteltiin valtakunnallinen kansalaiskasvatus, maanpuolustusta tukeva tiedotustoiminta sekä henkistä puolustusvalmiutta edistävä tutkimustoiminta.

Koulun roolista turvallisuuskasvattajana

Karjalainen Minna

Kirpeänä helmikuisena pakkasaamuna kuuluu heleästi korkealta lumipenkan päältä: ”Huomenta ope! Me puolustetaan täällä Suomea!”

Yhteiskunnan kokonaisturvallisuudesta puhuttaessa nousee välillä esiin kysymys koulun roolista. Parhaiten koulu voi vaikuttaa väestön toimintakyvyn ja henkisen kriisinhallintakyvyn peruselementteihin. Kun yhteisvastuullisuus turvallisuuden suhteen oletetaan olevan jokaisen suomalaisen korvien välissä, on aiheellista pohtia millaisen oppimispolun kautta voisimme tuon tietoisuuden ja taidot saavuttaa. Selvää on, ettei vaikuttava turvallisuustietoisuus synny itsestään vaan jäntevän kehittymiskaaren kautta niin tietoisuuden kuin yhteiskunnallisen toimijuuden tasoilla.

Kokonaisturvallisuuden kelpoisuus puntarissa

Branders

Tämän vuoden alussa saimme uutta tieteellistä tutkimustietoa kokonaisturvallisuudesta, kun hallintotieteiden maisteri Minna Branders Tampereen yliopistosta väitteli aiheesta ”Kokonainen turvallisuus? Kokonaisturvallisuuden poliittinen kelpoisuus ja hallinnollinen toteutettavuus”. Laadullisessa tutkimuksessaan Branders käsittelee kokonaisturvallisuutta ”julkisena toimintapolitiikkana, ja sitä tarkastellaan sekä monimutkaisena ja yhteenkietoutuneena ilmiönä että turvallisuuspoliittisena strategiana”.

Brandersin tutkimus nojautuu vahvaan teoriapohjaan ja menetelmäosaamiseen. Tutkimus tuottaa uutta ja mielenkiintoista tietoa erityisesti turvallisuusdiskurssista konnotaatioineen ja turvallisuusilmiöiden dynamiikasta. Muun muassa pohdinta yhteiskunnan turvallisuusstrategian (Valtioneuvoston periaatepäätös 16.12.2010) uhkamallien relevanttiudesta on mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä.

"Linnut, jotka eivät halunneet lentää parvessa"

Huuskonen IlkkaMajuri Ilkka HuuskonenKylkiraudan joulukuun 22. päivänä ilmestyvän numeron teemana on johtaminen. Lehden artikkeleissa pyritään valottamaan johtamiseen ja johtajuuteen vaikuttavien tekijöiden viimeaikaisia muutoksia sekä tarkastellaan monipuolisesti vallalla olevia käsityksiä johtamisesta. "Perinteisten" länsimaisten johtamismallien lisäksi lehdessä tarkastellaan myös niin sanottua "karismaattista" johtajuutta, jota Vladimir Putinin sanotaan edustavan.

Johdatuksena aiheeseen toimii hyvin oheinen ye-majuri Ilkka Huuskosen artikkeli "Linnut, jotka eivät halunneet lentää parvessa", jossa hän tarkastelee presidentti Putinin politiikassaan käyttämiä kielikuvia. Huuskonen on tarkastellut asiaa diplomityössään. 

Putinin satumaista kielikuvapolitiikkaa  

"Vahva tekee heikommasta syyllisen.
Näemme tästä paljon esimerkkejä historiasta."

Vladimir Putin, 2013

"Vahva syypään aina saa heikommasta.
Se on tuttua meille jo historiasta.
Mutta historiaa en nyt kerrokaan,
vaan tarinan Tarinasta."

Ivan Krylov, 1808